Onko kukaan muu jättäytynyt työelämän ulkopuolelle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muita?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja muita?:
Eli kun ei ole löytänyt minkäänlaista työtä niin on antanut miehensä elättää ja lopettanut työnhaun.

Minulla on vakaa tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa. Itselläni korkeakoulututkinto, mutta valitettavasti nk. p---ska duuneja vaan pääsee tekemään huonolla palkalla yms. Olen siis ajatellut, että ihan suosiolla jättäydyn kotiin lasten kanssa. Ei tätä kärvistelyä työmaailmassa jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pieras:
Kysymyksen pitäisi kuulua: Onko kukaan muu jättäytynyt muiden veronmaksajien elätettäväksi?

Joo, jos olet kotona esim. kotihoidontuella eikä lapset ole tarhassa..... Niin villi veikkaus, kumpi tulee kunnalle halvemmaksi?

a) lapset kotona kotihoidontuella?

b) lapset päiväkodissa, mistä kunta maksaa osan ja vanhemmat osan?
 
no mun äiti aikanaan, oli vuosia kotiäitinä eikä vaan halunnut palata vanhaan työhönsä takaisin vaikka oli esimiesasemassa ja olis tienannut hyvin.. mut ei viihtynyt eikä onneksi ollut pakko. jäi sit kotiin (ikinä ei hakenut tukia vaan isän palkalla elettiin) ja alkoi harrastamaan aktiivisesti kaikenlaista ja mun yläastevuosina alkoi opiskella (sitäkin tosin etänä) uutta ammattia jota harjoittanutkin jo 10v osa-aikaisena eli tekee sitä mistä pitää muttei niska limassa. palkkaa juuri ei tule (yksityisyrittäjä joten kulut on isot palkkaan nähden mut tosiaan ei rahan takia työtä teekään vaan itsensä), eli isän palkalla menevät edelleen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muita?:
Eli kun ei ole löytänyt minkäänlaista työtä niin on antanut miehensä elättää ja lopettanut työnhaun.

Minulla on vakaa tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa. Itselläni korkeakoulututkinto, mutta valitettavasti nk. p---ska duuneja vaan pääsee tekemään huonolla palkalla yms. Olen siis ajatellut, että ihan suosiolla jättäydyn kotiin lasten kanssa. Ei tätä kärvistelyä työmaailmassa jaksa.

Minusta on alkanut tuntua samalta, lähinnä puhelinmyyntiä olis tarjolla. Työttömänäkin saisin varmasti enemmän rahaa, kuin puhelinmyynnistä, kun nykyinen sopimus päättyy :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pieras:
Kysymyksen pitäisi kuulua: Onko kukaan muu jättäytynyt muiden veronmaksajien elätettäväksi?

No, jahka mä voin jäädä kotiin, niin jään varmasti yhteisellä päätöksellä. Eikä yhdenkään muun veronmaksajan mun miehen lisäksi tarvitse elättää mua. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tätsy:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muita?:
Eli kun ei ole löytänyt minkäänlaista työtä niin on antanut miehensä elättää ja lopettanut työnhaun.

Minulla on vakaa tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa. Itselläni korkeakoulututkinto, mutta valitettavasti nk. p---ska duuneja vaan pääsee tekemään huonolla palkalla yms. Olen siis ajatellut, että ihan suosiolla jättäydyn kotiin lasten kanssa. Ei tätä kärvistelyä työmaailmassa jaksa.

Minusta on alkanut tuntua samalta, lähinnä puhelinmyyntiä olis tarjolla. Työttömänäkin saisin varmasti enemmän rahaa, kuin puhelinmyynnistä, kun nykyinen sopimus päättyy :(


Jep, joo. Jos vain mahdollista, niin jättäydyn työelämästä pois. Tai sitten yritän pystyttää oma firman. Jahka nyt ensiksi käyn äippälomalla ja sitten kodinhoitotuelle ja sitten uusi pieni kehiin ja sitten kodinhoitot. ja sitten voin miettiä haluanko töihin vai eläkkeellee.... ;)
 
Mu ei yhtään kiinnosta työnteko :(

Kovasti olen yrittänyt, mutta jollain tapaa aina joutunut syrjityksi työelämässä, haukuttu vaikka mistä ja en vaan jaksa enää. Kai en sitten osaa olla työyhteisössä. Voi kunpa voittaisin lotossa niin en koskaan menisi töihin.
 
mielessä on käynyt koska ei jaksa sitä kyynärpäätaktiikkaa ja kieroiulua jota vaatisi saada kunnon vakituinen palkallinen työ eikä sitä edeltävää nuoleskelua joka paikassa ja sijaisena olemista.
työtilanne yliopistokaupungissa surkea, jossa uutta korkeakoulutettua pukkaa koko ajan ovista ja ikkunoista.
Aloitin sitten uuden yliopistotutkinnon opiskelun, todella vaativalta alalta. Omien kykyjen ylärajoilla mennään koko ajan. Jos tämänkään avulla en tule työllistymään, sitten mietitään taas mitä tehdään. onko se oma yritys vai luovuttaminen?

Sanotaanko että jos sitä rahaa olisi, niin en ehkä jaksaisi näitä yövalvomisia enää tässä iässä, opiskeluje takia, tentteihin lukua. Eli jos olisi perinyt tai miehellä iso palkka niin harkitsisin opiskeluakin uudemman kerran. On kuitenkin aika rankkaa ja toiset opiskelijat ihmettelevät miltä tuntuu minun iässä opiskella. he noin 20v, minä noin 40v... työelämässä on oltu vuosia ja lapset on tehty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tätsy:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muita?:
Eli kun ei ole löytänyt minkäänlaista työtä niin on antanut miehensä elättää ja lopettanut työnhaun.

Minulla on vakaa tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa. Itselläni korkeakoulututkinto, mutta valitettavasti nk. p---ska duuneja vaan pääsee tekemään huonolla palkalla yms. Olen siis ajatellut, että ihan suosiolla jättäydyn kotiin lasten kanssa. Ei tätä kärvistelyä työmaailmassa jaksa.

Minusta on alkanut tuntua samalta, lähinnä puhelinmyyntiä olis tarjolla. Työttömänäkin saisin varmasti enemmän rahaa, kuin puhelinmyynnistä, kun nykyinen sopimus päättyy :(


Jep, joo. Jos vain mahdollista, niin jättäydyn työelämästä pois. Tai sitten yritän pystyttää oma firman. Jahka nyt ensiksi käyn äippälomalla ja sitten kodinhoitotuelle ja sitten uusi pieni kehiin ja sitten kodinhoitot. ja sitten voin miettiä haluanko töihin vai eläkkeellee.... ;)

Sä katsot asiaa positiivisemmin kuin minä ;) Mulla kun on jo lapsetkin tehty, niin ansiosidonnaiselle vain pitää jäädä, ellen sitten pääse yliopiston muuntokoulutukseen (turhasta tradesta maisteriksi) , joka kestää 2 vuotta. Perus opintopaikalla, ei yliopistoonkaan saa mennä tai menettää ansiosidonnaisen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ihan:
mielessä on käynyt koska ei jaksa sitä kyynärpäätaktiikkaa ja kieroiulua jota vaatisi saada kunnon vakituinen palkallinen työ eikä sitä edeltävää nuoleskelua joka paikassa ja sijaisena olemista.
työtilanne yliopistokaupungissa surkea, jossa uutta korkeakoulutettua pukkaa koko ajan ovista ja ikkunoista.
Aloitin sitten uuden yliopistotutkinnon opiskelun, todella vaativalta alalta. Omien kykyjen ylärajoilla mennään koko ajan. Jos tämänkään avulla en tule työllistymään, sitten mietitään taas mitä tehdään. onko se oma yritys vai luovuttaminen?

Sanotaanko että jos sitä rahaa olisi, niin en ehkä jaksaisi näitä yövalvomisia enää tässä iässä, opiskeluje takia, tentteihin lukua. Eli jos olisi perinyt tai miehellä iso palkka niin harkitsisin opiskeluakin uudemman kerran. On kuitenkin aika rankkaa ja toiset opiskelijat ihmettelevät miltä tuntuu minun iässä opiskella. he noin 20v, minä noin 40v... työelämässä on oltu vuosia ja lapset on tehty.

Jos rahatilanne sallii viedä opinnot loppuun, olisin noin 42-43 kun valmistun, ja vielä siis olisi työelämää jäljellä noin 20-25v vähintään, jos terveenä pysyn.
 
Jos ero tulee niin sitten mies jää yh.ksi ja sossu maksaa mun elämisen jos en pääse töihin. Otan kyllä mitä vaan työtä vastaan. Jos mies kuolee niin saan leskeneläkkeen ja pärjään sillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Jonttu-:
http://www.mol.fi

Täältähän löytyi ihan hyviäkin vaihtoehtoja.
Itselläni on vakituinen työpaikka, mutta muuten halusin tätä ketjua lukea.
On olemassa myös vaatemyyntiä kotona tai vaikka mitä kotimyyntiä, jos
siis olette kotona ja on laajat ystäväpiirit tms. niin niistäkin voi tienata.

Tuntuu niin oudolta, että joku ei halua töihin ollenkaan.
Lehdessäkin oli kerran se 43v. kotiäiti, eli kotiäitinä oli ollut 20v. ja nyt halua töihin, mutta kun ei mitään töitä saa. Koulutus oli, mutta sitäkään työtä ei ole tehnyt koskaan.
Kuten joku kertoi et 40v. on vielä 20v. aikaa tehdä töitä... mutta oletko varma että sitä töitä saa, jos on ollut pitkään kotona? on paljon parempiakin cv:itä varmasti vastassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jos ero tulee niin sitten mies jää yh.ksi ja sossu maksaa mun elämisen jos en pääse töihin. Otan kyllä mitä vaan työtä vastaan. Jos mies kuolee niin saan leskeneläkkeen ja pärjään sillä.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1663367,25

Ai niin kuin tässäkin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sma tätsy:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tätsy:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja muita?:
Eli kun ei ole löytänyt minkäänlaista työtä niin on antanut miehensä elättää ja lopettanut työnhaun.

Minulla on vakaa tarkoitus jäädä kotiin lasten kanssa. Itselläni korkeakoulututkinto, mutta valitettavasti nk. p---ska duuneja vaan pääsee tekemään huonolla palkalla yms. Olen siis ajatellut, että ihan suosiolla jättäydyn kotiin lasten kanssa. Ei tätä kärvistelyä työmaailmassa jaksa.

Minusta on alkanut tuntua samalta, lähinnä puhelinmyyntiä olis tarjolla. Työttömänäkin saisin varmasti enemmän rahaa, kuin puhelinmyynnistä, kun nykyinen sopimus päättyy :(


Jep, joo. Jos vain mahdollista, niin jättäydyn työelämästä pois. Tai sitten yritän pystyttää oma firman. Jahka nyt ensiksi käyn äippälomalla ja sitten kodinhoitotuelle ja sitten uusi pieni kehiin ja sitten kodinhoitot. ja sitten voin miettiä haluanko töihin vai eläkkeellee.... ;)

Sä katsot asiaa positiivisemmin kuin minä ;) Mulla kun on jo lapsetkin tehty, niin ansiosidonnaiselle vain pitää jäädä, ellen sitten pääse yliopiston muuntokoulutukseen (turhasta tradesta maisteriksi) , joka kestää 2 vuotta. Perus opintopaikalla, ei yliopistoonkaan saa mennä tai menettää ansiosidonnaisen :(

No joo, siis olen tehnyt näitä p---ka duuneja nyt niin monta vuotta, et lapset pitää tehdä NYT, jos meinaa :)

Kerro mulle tradesta maisteriksi. Mihin yliopistoon, ja menetkö pelkillä papereilla vai onko pääsykokeet. Mikä muuntokoulutus?


 

Yhteistyössä