Onko köyhillä jotenkin elämä hukassa?

[Ei ainakaan pienissä kunnissa]

Inhottaa itseänikin tuo otsikko. Nyt pelkään, että pilkka sattuu omaan nilkaan. En siis millään haluaisi arvostella toisia, koska ihmisiä me olemme kaikki, eikä kukaan ole toistaan arvokkaampi. Monilla köyhillä on myös hyvä sydän ja niin suuri määrä rakkauttaa sielä sydämessä, ettei tosikaan..

Työskentelen sellaisessa ammatissa, että asiakkaani ovat köyhiä. Toiset pitkäaikaisesti ja toiset tilapäisesti.
Rahan käyttäminen on heillä jotenkin aivan hukassa ja samoin elämän reaaliteetit. Jotenkin tuntuu, että eivätkö he koskaan astu todellisuuteen. Eivät yksinkertaisesti osaa käyttää sitä rahaa, eivätkä tiedä tosielämästä mitään. Yhteiskunta nyt vaan on sellainen, että töitä on haettava itse. Soittaa, kysyä ja käydä paikanpäällä. Töitä on otettava vastaan tai sitten tyydyttävä tilanteeseen. Nuoret ihmiset voi mennä esim. seliseliseliseli syystä töihin paikkaan x ja x ja x.
Töissä ei käydä, vaan on himputisti syitä..sairaslomista aina "sairaslomiin" ja kaikkeen muuhun. Töistä myöhästellään. Elämänhallinta on ylipäätään AIVAN HUKASSA!

Sitten nuoret ihmiset, joilla ei ole koulutusta ja on ties perhettäkin. Vihdoin ne saa innostumaan opiskelusta.. No ymmärrän kyllä, että haetaan minne kiinnostaa. Tänäänkin yksi asiakas oli vihdoin vuosien suostuttelun jälkeen päättänyt opiskella ammatin.. HOPEASEPÄKSI! Ei täällä pienessä tuppulassa sille ole koskaan töitä.
Valitettavaa se on, mutta ammatti kannattaa etenkin köyhän valita sen mukaan että on töitä.. Usein köyhä lähtee opiskelemaan juurikin hopeasepäksi, hevosenhoitajaksi, kosmetologiksi, valokuvaajaksi tms.. Ei mitään järkeä. Sori vaan..

 

["Yh-äiti"]

Mä haluaisin valokuvata työkseni, mutta tyydyn ottamaan kuvia itselleni. Ei täällä pienellä paikkakunnalla olisi mulle töitä.

Pienituloinen olen koska olen opiskeleva yh. Opiskelen lähihoitajaksi ja sillä alalla riittää töitä jo nyt opiskeluvaiheessa. En kuitenkaan opiskele tuota alaa sen takia, että töitä on tiedossa vaan siksi, että haluan tehdä sitä työtä. Siinä sivussa voi kuvata harrastuksena.

 

[Tiudeliini]

Niin noh, kuitenkin kannattaa ajatella myös siten, että kaikilla ei pää anteeksi vain kestä opiskella sellasta ammattia, josta ei pidä ja jolla alalla ei koskaan halua tulla tekemään töitä.

Minullakin on perhettä, mutten ole vielä opiskellut ammattia. Aion hakea oppisopimuksella opiskelemaan joskus, mutta nyt aion keskittyä lapseeni.

Elämä antaa ja se ottaa.

 

[Lau123]

Monilla köyhillä on myös todella paljon sisukkuutta ja selviytymistaitoa. Minä en koskaan pystyisi olemaan moinen sisupussi, kuten tuntemani köyhä.