Onko kouluttamattomalla, työttömällä yh:lla mielestänne oikeus hankkia lisää lapsia jos vauvakuume yllättää?

[ap]

järki kannattaa aina olla tunteiden ja fiilisten edellä ja varsinkin vauvakuumeen!

NÄIN!

Mitäs jos seuraavaksi haluaisit vaikka jonkinmoisen työpaikan. Olisi kivempi jäädä äippälomallekin sitten jos sen aika tulee kun saisi edes kunnon päivärahat ja olisi itsekin vähän maksanut veroja tukiensa eteen. Musta kuulostaa, että tähän saakka sun elämän on täyttäneet perhe ja lapset, ehkä olisi aika hommata jotain muutakin elämän sisältöä välillä. Kuten vaikka työpaikka ja ammatti. Mitä enemmän lapsia, sen hankalampaa se opiskelemaan/töihin lähtö tulee olemaan ja mitäs sitten kun se lapsiluku ON täynnä ja lapset alkaa lentää pesästä. Mitäs sä sitten teet? Olet viiskymppinen kuuden lapsen yh vailla ammattia ja koulutusta. Millä meinaat sitten saada aikasi kulumaan ja elämääsi sisältöä? Eikä musta ole ihan oikein sekään, että yhteiskunta (=me muut palstalaiset) joudutaan sun haaveesi maksumiehiksi... Koska se tilanne voi hyvin olla se, että sitten viiskymppisenä jäät päivärahoille ja siitä suoraan eläkkeelle koska et enää saa töitä...

Monta lasta sulla on ja minkä ikäinen olet? Voisiko nuo olla kaikki ihan toteutettavissa: ammatti vaikka oppisopimuksella ja sitten lisää lapsia.

Mutta kun kyse onkin arvovalinnoista. Minulle lapset ovat elämäni onni ja autuus vaikka se olisi muiden vaikea tajuta. En ole koskaan pärjännyt hyvin koulussa enkä työelämässä. Lapset ovat minulle siten elämän täyttymys. Kai minulla on oikeus toteuttaa niitä unelmia jotka ovat minulle tärkeitä. Miksi avioliitossa olevat saavat päättää montako lasta haluavat ja millä ajalla mutta yksinhuoltajan pitäisi tinkiä unelmistaan?

Minulla on elämässä sisältöä aina. En ajankulumiseen mitään uraa tarvitse! En ole yhtään sen luonteinen. Aina on tuntunut että perhe on minun juttuni enkä osaa muulle omistautua.

Olen 31v ja minulla on 2 lasta. Alkavat jo olla isompia.

 

[ap]

Tulen suvusta jossa on paljon monilapsisia perheitä. Minulle on aina ollut selvää että haluan useamman lapsen. Vähintään kolme. Se vain on minulle luonnollista. Yksinhuoltajuus ei poista sisintä jatkuvasti kalvavaa vauvakuumettani. Ei minulla loputtomasti aikaa ole enää odottaa Sitä Oikeaa ja miettiä vasta sitten kolmatta lasta. En usko että sitä oikeaa enää kohdalleni osuu.

 

[tilhi]

Vai pitäisikö vain unohtaa biologisen kellon tikitys ja hyväksyä kohtalo ettei enää lapsia tule?

Puolisoa en aio enää hankkia. Sen verran vaikeita suhteita ollut. Vauvahaaveita on koko ajan niin paljon että asia meinaa räjäyttää pään. Kaksi lasta ennestään mutta yhden vielä haluaisin. Moni pitää asiaa hulluna koska olen yh ja ammatiton.

Uskaltaako/kannattaako?

no jos itse tienaat ne rahat jolla lapses elätät niin joo, siitä vaan... mutta muuten en voi muuta kuin hämmästellä sitä että laspia pitää pukata maailmaan muiden elätettäväks

 

[vieras]

Unelmia saa olla ja niitä jokainen parhaan kykynsä mukaan täyttää, mutta periaate pitäisi että jokainen maksaa unelmansa ja elämänsä itse. Todennäköistähän on, että tukia tullaan pienentämään nyt kun taantuma ja lama uhkaa. Millä sinä ajattelit elättää lapsesi? Entä kun lapset kasvavat ja muuttavat aikanaan pois kotoa, mitä teet elämälläsi silloin? Yli 40v+ kouluttamaton ja pitkään työelämästä ulkonaollut ei varmaan töitä saa silloin(kaan) joten kyllä siihen tulevaisuuteen kannattaisi satsata muutenkin kuin lapsia tekemällä.

 

[Sanna80]

Unelmia saa olla ja niitä jokainen parhaan kykynsä mukaan täyttää, mutta periaate pitäisi että jokainen maksaa unelmansa ja elämänsä itse. Todennäköistähän on, että tukia tullaan pienentämään nyt kun taantuma ja lama uhkaa. Millä sinä ajattelit elättää lapsesi? Entä kun lapset kasvavat ja muuttavat aikanaan pois kotoa, mitä teet elämälläsi silloin? Yli 40v+ kouluttamaton ja pitkään työelämästä ulkonaollut ei varmaan töitä saa silloin(kaan) joten kyllä siihen tulevaisuuteen kannattaisi satsata muutenkin kuin lapsia tekemällä.

:attn:

 

[akateeminen yyhoo]

Minun mielestäni ei ole moraalista oikeutta. Mene töihin!

 

[vielä lapseton]

Hirveän töykeätä porukkaa täällä. Jos yksi yh haluaa lapsen niin paljonko se nyt loppujen lopuksi teitä haittaa?? Hän kuitenkin haluaa todella lasta ja varmasti osaa asennoitua vanhemmuuteen henkisesti niin minusta on aika pieni juttu vaikka veroja sellaisten lasten elämästä maksankin! Minusta on ihailtavaa jos joku haluaa sydämestään antaa elämänsä lapsille. Niin paljon on nykyään kuitenkin porukkaa jotka tekee lapsia ohimennen uran vastapainoksi. He ovat sitten niitä jotka täällä palstalla valittelevat isoon ääneen miten kaikki on niin vaikeaa.

Ap vaikuttaa ainakin äitinä tasapainoiselta ja rauhalliselta. Uskon että hän on hyvä äitinä ja se onni hänelle suotakoon. Minun puolesta yksi lapsille antautuva vanhempi on melkein parempi kuin kaksi välinpitämätöntä uraohjusta. Tämä nyt oli vain kärjistys. Älkää provosoituko.

 

[tilhi]

Hirveän töykeätä porukkaa täällä. Jos yksi yh haluaa lapsen niin paljonko se nyt loppujen lopuksi teitä haittaa?? Hän kuitenkin haluaa todella lasta ja varmasti osaa asennoitua vanhemmuuteen henkisesti niin minusta on aika pieni juttu vaikka veroja sellaisten lasten elämästä maksankin! Minusta on ihailtavaa jos joku haluaa sydämestään antaa elämänsä lapsille. Niin paljon on nykyään kuitenkin porukkaa jotka tekee lapsia ohimennen uran vastapainoksi. He ovat sitten niitä jotka täällä palstalla valittelevat isoon ääneen miten kaikki on niin vaikeaa.

Ap vaikuttaa ainakin äitinä tasapainoiselta ja rauhalliselta. Uskon että hän on hyvä äitinä ja se onni hänelle suotakoon. Minun puolesta yksi lapsille antautuva vanhempi on melkein parempi kuin kaksi välinpitämätöntä uraohjusta. Tämä nyt oli vain kärjistys. Älkää provosoituko.

no kun eihän suomessa ole vain yhtä sellaista joka ei itse lastaan elättäisi.. ei pidä hankkia lapsia sellaiseen tilanteeseen jossa ei itse ole mahdollsiuuksia niitä elättää..

 

[vieras]

En usko että ap:n on kovin helppoa työllistyä. Hänhän sanoi ettei ole menestynyt koulussa eikä työelämässä. On aika julmaa muiden sanella miten sitten pitäisi loppuelämä elää jos miehenkin menettänyt. Kaikille ei ole työelämään pääseminen niin helppoa. Onko sitä niin vaikea käsittää?

 

[Sanna80]

Mitäs jos alkaisit vaikka perhepäivähoitajaksi? Saisit toteuttaa sitä hoivaviettiäsi ja ihan rahaakin samalla. Jos sitten jokusen vuoden päästä sille näyttää niin voisi kuvitella lisää lapsiakin. 31-vuotias ei ole vanha eikä mikään. Mun mummo on ollu 27 kun saanu ekansa ja ehti tehdä 10 lasta. 44-vuotiaana synnytti viimeisensä. Että jos nyt parin vuoden aikalisän ottaisit ja koittaisit tosiaan saada koulutusta ja työtä sen aikaa. Törkeetä minusta alkaa pentuja pukata enempää jos ei ole aikomustakaan itse perheensä elantoa tienata.

 

[ap]

Mitäs jos alkaisit vaikka perhepäivähoitajaksi? Saisit toteuttaa sitä hoivaviettiäsi ja ihan rahaakin samalla. Jos sitten jokusen vuoden päästä sille näyttää niin voisi kuvitella lisää lapsiakin. 31-vuotias ei ole vanha eikä mikään. Mun mummo on ollu 27 kun saanu ekansa ja ehti tehdä 10 lasta. 44-vuotiaana synnytti viimeisensä. Että jos nyt parin vuoden aikalisän ottaisit ja koittaisit tosiaan saada koulutusta ja työtä sen aikaa. Törkeetä minusta alkaa pentuja pukata enempää jos ei ole aikomustakaan itse perheensä elantoa tienata.

On tuotakin tullut mietittyä. Olen koittanut joskus hakeakin pph:ksi muttei tietyt kriteerit ole täyttyneet. Ehkä joskus myöhemmin vielä yritän sitäkin mutta tällä hetkellä oma lapsi tuntuu kaikkein tärkeimmältä. On minulla tietysti halua elättää itse lapseni jos vain töitä saisin! Monta vuotta tässä on kaikkea yritetty.

 

[Non compos mentis]

Aika harvalla loppujen lopuksi on mitään "uraa". On työ, jota tehdään elatuksen takaamiseksi. Itse kouluttaisin ja menisin töihin, sitten vasta miettisin lapsia. Jos ap:lla jo kerran on lapsia ennestään, tulisi heidän olla etusijalla.

 

[Gluteus maximus]

Pitää muistaa myös, että olet esimerkkinä omille lapsillesi. Opetatko heillekin, että työelämässä ja koulussa pärjääminen ei ole välttämätöntä kun sisältöä elämään saa lapsia hankkimalla? Tokihan lapset tuo elämään sisältöä, mutta kyllä koulutus ja työelämä ovat myös osa elämää jolla tämä yhteiskunta pyörii! Tämä on myös tärkeää opettaa lapsille ja suuri esimerkki olet sinä itse! Minusta sinun pitäisi alkaa miettimään miksi et ole pärjännyt työelämässä ja koulussa ja lähteä siltä pohjalta työstämään asiaa ja miettimään vauvahaaveita.

 

[NallePuh82]

Kyllä mäkin jotain koulutusta varmaan kattelisin tuossa tilanteessa.Onhan niitä oppisopimus yms. koulutuksia. Työkkäristä saa varmasti infoa eri mahdollisuuksista!

 

[ap]

Jos ap:lla jo kerran on lapsia ennestään, tulisi heidän olla etusijalla.

He ovat etusijalla. Miksei parisuhteessa olevalta kysytä samaan tapaan "Miksi te lisää haluatte kun teillä on jo lapsia ennestään?" Samalla tavalla tämä on tunnepitoinen asia kenelle tahansa.. Oli parisuhteessa tai ei. Oli töissä tai ei.

Ja vielä kertaalleen. Minulla on kyllä toive löytää töitä ja elättää lapseni vielä jonain päivänä itse. En minä vapaaehtoisesti työtön ole!

 

[Ristiinkulkija]

:hug: Älä pohdi omaa arvoasi äitinä ja ihmisenä koulutuksen ja työtilanteen perusteella. Ne ovat molemmat muuttuvia tekijöitä. Etkä sinä tarvitse muiden mielipidettä oman elämäsi suhteen, sinä itse tiedät parhaiten millaisen elämän haluat itsellesi ja lapsillesi. Usko itseesi. :heart:

 

[ap]

Kyllä mäkin jotain koulutusta varmaan kattelisin tuossa tilanteessa.Onhan niitä oppisopimus yms. koulutuksia. Työkkäristä saa varmasti infoa eri mahdollisuuksista!

Olen kokeillut kaikkia mahdollisia työkkärin koulutuksia, myös oppisopimusta. Mikään ei ole tuntunut loppujen itselle sopivalta vaikka olen hammasta purren yrittänyt selvitä. Minulla on oppimisvaikeuksia jotka ovat aina hankaloittaneet asioita.

Ottaa päähän kun ihmiset pitävät itsestäänselvänä että tottakai minä mistä vain selviän ja töitä saan kun vain etsin. Kun kyse ei ole siitä! Ihan perussiivoustyötäkin ottaisin vastaan ja mitä vain jos olisi tarjolla ja töihin pääsisin. Haastatteluissa olen rampannut mutta tuloksetta. Ei tämä itsetuntoa kohota.

 

[vieras]

Kyllä mäkin jotain koulutusta varmaan kattelisin tuossa tilanteessa.Onhan niitä oppisopimus yms. koulutuksia. Työkkäristä saa varmasti infoa eri mahdollisuuksista!

Olen kokeillut kaikkia mahdollisia työkkärin koulutuksia, myös oppisopimusta. Mikään ei ole tuntunut loppujen itselle sopivalta vaikka olen hammasta purren yrittänyt selvitä. Minulla on oppimisvaikeuksia jotka ovat aina hankaloittaneet asioita.

Ottaa päähän kun ihmiset pitävät itsestäänselvänä että tottakai minä mistä vain selviän ja töitä saan kun vain etsin. Kun kyse ei ole siitä! Ihan perussiivoustyötäkin ottaisin vastaan ja mitä vain jos olisi tarjolla ja töihin pääsisin. Haastatteluissa olen rampannut mutta tuloksetta. Ei tämä itsetuntoa kohota.

Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että et pääse edes esim siivoamaan, kun ainakin pk-seudulla näistä hanttihommista on niin kova pula, että kuka tahansa otetaan vastaan? Tietenkin jos on jotain terveydellisiä tai liikunnallisia rajoituksia, niin ymmärrän.

Mutta jotenkin tuntuu vaan, että jos nyt 31 vuotiaana kahden lapsen äitinä et löydä töitä etkä pääse koulutukseen niin miten se tilanne enää paranisi esim 10 vuoden kuluttua kun olet päälle 40v, kolmen lapsen äiti ja koko ikäsi ollut työtön/kotiäiti?

Ikävä kyllä kun ikää tulee lisää niin työllistymismahdollisuuskin pienenee ja ihminen, jolla ei ole mitään koulutusta tai työhistoriaa jää auttamatta jonon viimeiseksi kun jonnekin hakee... se taitaa olla ongelmasi jo nyt.

Toki jos lapsia haluat lisää tehdä niin siitä vaan. Yksi elätti lisää menee siinä missä edellisetkin ja yhteiskuntahan maksaa. Pääasia että saat toteuttaa itseäsi, sehän on jokaisen ihmisen oikeus. Voi kun vaan muistettaisiin sekin, että oikeudet tuovat aina mukanaan velvollisuuksia - tosin nykysuomessa siihen ei ole totuttu, mutta ajat taitavat tässä pikkuhiljaa koveta...

 

[ap]

Jos nyt vielä päättäisin muutaman vuoden töitä hakea enkä saisikaan ja olisin yhä samassa jamassa niin olisiko se sen arvoista? Lasten kanssa sentään tuntee elävänsä täysillä ja olevansa arvokas. Pelkään etten ikinä enää kolmatta lasta saakaan jos pitkälle lykkääntyy. Ei kaikki enää pitkälle kolmikymppisinä raskaudu hetkessä.

 

[omnomnom]

Ootko ap ikinä miettinyt, ettei sulla ole kuin tämä yksi elämä? Kun lapset lähtevät kotoa, sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin tyhjä syli. Ei työn tarjoamaa mielekästä tekemistä ja sosiaalista verkostoakin epäilen. Mitä sitten teet? Istut kotona toimettomana kuolemaasi saakka?

 

[ap]

Työllistymishaaveista olen tavallaan jo luopunut kun ollut sen kanssa vaikeaa niin pitkään. Olen ollut harjoitteluissa aina välillä työkkärin tuella, muttei mitään oikeaa palkkatyötä ole ollut. Mitä minä enää tässä menetän jos ei vaan ota tulta alleen työllistyminen? Ei minulle ole mikään uusi asia että työllistyminen käy yhä vaikeammaksi mitä enemmän ikää tulee.

 

[ap]

Ootko ap ikinä miettinyt, ettei sulla ole kuin tämä yksi elämä? Kun lapset lähtevät kotoa, sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin tyhjä syli. Ei työn tarjoamaa mielekästä tekemistä ja sosiaalista verkostoakin epäilen. Mitä sitten teet? Istut kotona toimettomana kuolemaasi saakka?

No jokainen voi miettiä kohdallaan mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan mutta haluan elää tätä hetkeä vielä kun voin. Huomista ei välttämättä enää ole.

 

[NallePuh82]

Jos nyt vielä päättäisin muutaman vuoden töitä hakea enkä saisikaan ja olisin yhä samassa jamassa niin olisiko se sen arvoista? Lasten kanssa sentään tuntee elävänsä täysillä ja olevansa arvokas. Pelkään etten ikinä enää kolmatta lasta saakaan jos pitkälle lykkääntyy. Ei kaikki enää pitkälle kolmikymppisinä raskaudu hetkessä.

Tuossa itsekin aika hyvin totesit, että hankit lapsen tunteakseni itsesi arvokkaaksi. Eikö itsetuntoa voisi yrittää kohottaa jotenkin muuta kautta?

 

[vieras]

Ootko ap ikinä miettinyt, ettei sulla ole kuin tämä yksi elämä? Kun lapset lähtevät kotoa, sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin tyhjä syli. Ei työn tarjoamaa mielekästä tekemistä ja sosiaalista verkostoakin epäilen. Mitä sitten teet? Istut kotona toimettomana kuolemaasi saakka?

No jokainen voi miettiä kohdallaan mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan mutta haluan elää tätä hetkeä vielä kun voin. Huomista ei välttämättä enää ole.

Eli provo. Sääli. Olisi ollut mielenkiintoinen ketju...

 

[ap]

Ootko ap ikinä miettinyt, ettei sulla ole kuin tämä yksi elämä? Kun lapset lähtevät kotoa, sulla ei ole jäljellä mitään muuta kuin tyhjä syli. Ei työn tarjoamaa mielekästä tekemistä ja sosiaalista verkostoakin epäilen. Mitä sitten teet? Istut kotona toimettomana kuolemaasi saakka?

No jokainen voi miettiä kohdallaan mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan mutta haluan elää tätä hetkeä vielä kun voin. Huomista ei välttämättä enää ole.

Ja juuri sitähän minä tässä mietin ettei minulla ole kuin tämä yksi elämä ja ehkä vielä yksi tilaisuus saada vielä lapsi!