Onko kolmas lapsi järjetön valinta?!?

[Kyllä!]

Meillä pääsääntöisesti hyvät kokemukset. Toki välillä on ollut raskastakin (vauvan kanssa heräily ym), mutta pois en tuota pientä enää antaisi millään! Ja isompien kanssa on tehty "isojen tyttöjen juttuja" niin, että toinen on vauvan vahtina eli mistään ei ole isommatkaan lapset jäänyt paitsi.

Meidän perheessä vanhemmat lapset oli 8- ja 6-vuotiaat kun vauva syntyi. Ja upeinta on ollut katsoa miten paljon nuo isot tytöt palvovat pikkuveljeään.

 

[Vastaaja nro 26]

Niin ja tuo Kyllä! ei siis ollut vastaus otsikon kysymykseen vaan oli kannustus kolmannen hankintaan. Jälkikäteen vasta huomasin että tulipa hassusti...

 

["vieras"]

Meillä on 3 lasta. Ikäeroina ekalla ja tokalla on 1v5kk ja tokalla ja kolmannella 1v9kk. Vaikka kakkonen oli koliikki vauva ja kolmosella korvekierre en pois antaisi päivääkään. Nyt haaveilen neljännestä ja loppu vuodesta on hänelläkin sitten lupa tulla. <3

 

[Tasslehoff]

kaverini sanoi kerran että hän tekee uuden vauvan kuha on 35. Ensimmäisen ja toisen saanut alle 20v ja kolmannen 27v..Kun kysyin miks sillon, oli vastaus et kun kaikki teinien äidit on vanhoja, kun tekee vauvan, on nuorempi!! Mutta kun tarkemmin ajattelee, tässä piilee jotain totuuden jyvää...Ettei kyse ole tämmöisestä??

kuulin kerran yhden viisauden lapsiluvusta.. Niin kauan kun äidillä on vauvakuume, on nykyinen lapsiluku hyvä..Kun vauvakuume häviää on lapsia liikaa....Käsitän tämän niin että väsyy lapsiinsa ja niin kauan kun ois valmis vielä yhteen (ajatuksen tasolla) on jaksaminen hyvää niiden kanssa jotka jo olemassa on..

 

["vieras"]

kaverini sanoi kerran että hän tekee uuden vauvan kuha on 35. Ensimmäisen ja toisen saanut alle 20v ja kolmannen 27v..Kun kysyin miks sillon, oli vastaus et kun kaikki teinien äidit on vanhoja, kun tekee vauvan, on nuorempi!! Mutta kun tarkemmin ajattelee, tässä piilee jotain totuuden jyvää...Ettei kyse ole tämmöisestä??

kuulin kerran yhden viisauden lapsiluvusta.. Niin kauan kun äidillä on vauvakuume, on nykyinen lapsiluku hyvä..Kun vauvakuume häviää on lapsia liikaa....Käsitän tämän niin että väsyy lapsiinsa ja niin kauan kun ois valmis vielä yhteen (ajatuksen tasolla) on jaksaminen hyvää niiden kanssa jotka jo olemassa on..

Mä oon kuullu ton sanonnan kanssa.. Ja voiko tyhmempää enää olle edes? Tonhan mukaan sitten jo se yksi riittäs tai joillekkin se yksikin on liikaa. Ei päätä eikä häntää..

 

[Tasslehoff]

[QUOTE="vieras";23627412]Mä oon kuullu ton sanonnan kanssa.. Ja voiko tyhmempää enää olle edes? Tonhan mukaan sitten jo se yksi riittäs tai joillekkin se yksikin on liikaa. Ei päätä eikä häntää..[/QUOTE]

Kait se on joku viisas sanonut jollekkin joka on tehtaillut lapsia, että lopettas

 

[En tekis..]

mulla on itsellä nyt 2,4v lapsi toinen tulee loppuvuodesta ikäeroa vajaa 3v mikä ihan kiva(kolmatta en silti tekis enää 10v päästä!)
taasen serkkuni sai pikkusisarukset niin että oli jo n.10vuotias ja ei ollut kovin mielissään siitä että kaikki rajoittui vauvaan ja nyt vanhempana joutuu usein lasten vahdiksi

ja tosiaan kun nyt teillä olisi oikeesti asiat suht hyvin ei tarvii pientäajatella ja isot lapset suht omatoimisia(ei tarvii jatkuvaa hoivaa) nyt jos koska pääsisitte kaksinki matkaileen ja ihan vaikka ravintoloihin yms

 

["ansku"]

Mieti todella todella tarkkaan jaksatko ja haluatko oikeesti. Meillä oli 10 ja 12 v lapset kun aloin odottaa kolmatta, joka nyt 2v 10kk. Aivan hirveää väsymystä koko tämä aika, stressiä ja lähes avioero on tullut. Nyt onneksi menee jo paremmin kun kuopus on alkanut nukkumaan paremmin. Yhtään omaa aikaa ei sitten ole vuosiin, eikä harrastuksia sulla. Koti on ihan kaaoksessa kun oot niin poikki ettet kertakaikkiaan jaksa siivota. Vanhempien lasten kanssa alkaa murrosikä samalla kun kuopuksella uhmaikä. Itsellä jo keski-ikä lähestyy.

 

[kolmatta odottava]

minä en ap:n asemassa varmaan enää kolmatta tekisi. odotan itse nyt kolmatta lastani (ikäerot ovat pienemmät kuin ap:lla) ja tämä on toivottu lapsi. samaan aikaan minulla on kuitenkin tunne, että en enää halua tämän jälkeen elää vauva-aikaa, jo toisenkin kohdalla välillä väsytti ja kyllästytti. minulla on se sama tunne, minkä muutamat muutkin ovat maininneet, että pikkulapsiaika on yksi vaihe elämästä ja hyvä että se jossakin vaiheessa on ohi.

sinulla on nyt varmaan mielessä kaikki ne ihanat pikkulapsiin liittyvät asiat, mutta paljon on niitä rasittaviakin. vauva-ajasta kun on selvitty, alkaa uhmat, päiväkotielämä ja sairastelut jne. pahinta on kuitenkin pikkulapsen jatkuva vanhempien huomion vaatiminen ja todennäköisesti kokisit jatkuvasti syyllisyyttä ettet ehdi huomioida lapsiasi tasapuolisesti. sitä paitsi noin isolla ikäerolla on vaikeampi keksiä koko perheen tekemistä jossa kaikki viihtyisivät edes jotenkin.

tällä hetkellä kun raskaus on taas rankemmassa vaiheessa, vähän kadehdinkin sinua. juuri nyt ajatus suuremmasta vapaudesta ja omasta ajasta, harrastuksista ja mahdollisuuksista panostaa työelämään ei kuulostaisi pahalta