Toggle sidebar

Onko kolmas lapsi järjetön valinta?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja LepikonHeta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

LepikonHeta

Vieras
Elikkäs, vaikka tiedän että lapsia ei tod. hankita vaan saadaan niin uskaltaudun leikkimään nyt sellaisella ajatuksella, jotta...

Olisiko tässä tilanteessa ihan täysin järjetöntä? Kaksi lasta, kohta 10 ja 12 vuotiaat. Molemmilla vakityö, kaksi autoa, neliö rivarin pätkä, että omat makarit lapsille, koira... idylliä siis...Pikku hiljaa päästään jo miehenkin kanssa kahden liikkeelle esim. lenkeille jne.

Mutta, aina välillä vauvakuume nostaa päätään. Kaikki lastentarvikkeet jo heitetty pois. Autot pitäis kaiketi vaihtaa ainakin toisen osalta suurempaan (nyt normi sedan). Asunto? parin vuoden sisällä isompaan. Kulut nousee, pääseekö enää ulkomaille matkustamaan... Ihan älyttömiä mietteitä, tiedän. Mies kohta 37 ja itse 32. Toisaalta ajattelen, että nyt se pitäisi tehdä, jos vielä haluaisi sitä "aikuisten" kahden keskistä aikaakin viettää. Toisaalta, jos ei tekisi, niin se aika koittaisi nopeammin....

Eikö ole ihan pähköhulluja mietteitä? Mutta kertokaas te, mtien päädyitte tai ette päätyneet kolmatneen lapseen?
 
Vertailupohjaksi vaan: meillä kaksi isompaa lasta, nyt 5 ja 6v. Vauva 11 kk. Minä kolmikymppinen, mies nuorempi. Auto normaali henkilöauto, koti n. 50m2, sisältäen tupakeittiön, makuuhuoneen ja pikkuriikkisen lastenhuoneen, jossa vauva nukkuu. Isommat lapset nukkuu meidän makkarissa. Kissa. Mies työssä, itse kotiäiti... ja miten tähän päädyttiin? Noh, tuli vaan sellainen tunne että nyt tulee vauva, on sen aika ja jätettiin ehkäisy pois, toisesta kierrosta tärppäsi. Hirvitti kyllä vähän etukäteen miten sitä jaksaa... mutta toistaiseksi kaikki menny hyvin eikä osattais kuvitella perhettä ilman tuota vauvaa, nelihenkisenä.
Mutta nyt pähkäilen samaa kuin AP, entä neljäs lapsi?
 
Mulla on kyllä ikää paljon vähemmän joten kolmannen lapsen ois voinut tehdä paljon myöhemminkin mut halusin kaikki kohtuullisen lyhyellä ikäerolla ja vielä neljäskin ois tervetullut.
Musta noi ei ole yhtään pähkähulluja mietteitä:)Mä itse ajattelen että yhtään "tehtyä" lasta ei kadu mutta "tekemättömiä" voi jäädä kovastikkin katumaan.
Vaikka meillä on kolme lasta niin me mahdutaan vielä tavalliseen volkkari farmariin.
Ainahan lasta saa myös hoitoon jolloin sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa kyllä saa ja sulla lapset on jo niin isoja että parhaimmassa tapauksessa he ovat todella iloisia sisaruksesta ja jos omaavat hyvän hoivavietin niin hoitavat myös tätä halutessaan ja pientä korvausta vastaan tarvittaessa.Ja ei oo enään ees hyvin montaa vuotta kun isommat lapset lähtevät opiskelemaan ja voivat hyvinkin äkisti muuttaa pois kotoa,joten tilaa jää eikä asuntoa välttämättä tarvitse laittaa vaihtoon.Pikkulapsihan ei kuitenkaan vielä sitä omaa tilaa kaipaa.
Lastentarvikkeita ja vaatteita saa aina ostettua että se ei ei oo este eikä hyvin iso investointi jos hankitte käytettyä.
Mä itse haluan vielä ehdottomasti kokea sen kutkuttavan tunteen kun odottaa raskaustestin tulosta ja sen onnen kun se näyttää positiivista,ensimmäiset liikkeet jotka tuntee ja miten ihana on hankkia pikkuisia vaatteita ja laittaa ne valmiiksi, suunnitella nimeä ja kokea sen ihanan tunteen kun vastasyntynyt nostetaan rinnalle, miten pieni ja suloinen se voikaan olla,ensimmäisen hymyn,askeleet yms. jotenkin se kaikki vaan on niin ihanaa ja ainutlaatuista että vielä kerran mä itse oon valmis luopumaan "helpommasta" elämästä että saan kokea sen kaiken:)
 
Mie kyllä uskon tällä hetkellä sen jäävän siihen yhteen =) JOS siis se tulisi. Mutta en toisaalta taas usko mihinkään järjettömän tiukkaan rajaankaan :D Tohon ikäeroon... Minusta tai miehestäni ei olisi ollut kolmeen alle 10 vuotiaan hoitoon. Meillä ei ole tukea juuri lainkaan. Eli ei yökyläpaikkoja tai lastenvahteja suvusta vaan ihan rahallisesti jos aikoo palkata. Huh, kun tuntuu isolta päätökseltä :(

Tottahan se on, että näillä puitteilla oikeasti pyörittäisi kolmatta ja myös neljättäkin lasta.
 
Meidän kolmas syntyi kun esikko oli 7,5v ja toka 4v. Minulla oli ollut jo pari vuotta järkyttävä vauvakuume, sellainen todellinen "biologinen tarve" olla raskaana, synnyttää, hoitaa vauvaa. Aika pian raskautumisen jälkeen huomasin miten raskasta se oli. Raskaus oli vaikea eikä siinä enää ollut minkäänlaista hohtoa. Vauva valvoitti ja imetys ei yhtäkkiä onnistunutkaan (kaksi edellistä sujuneet hyvin). Sain ilmeisesti jonkinasieisen masennuksenkin päälle. Oli todella vaikeaa hoitaa kaikkia ja jatkuvasti tunsin riittämättömytta koska tunsin että en huomoinut kaikkia tarpeeksi.

Masennus/alakuloisuus helpotti vähitellen kun kolmas oli 1,5v mutta jatkuva univelka oli kamalaa. Tuntui yllättäen todella raskaalta aloittaa kaikki alusta, vaipat, nukuttamiset, vauvanruuat jne. Olin ehkä tyhmä kun olin "unohtanut" tämän vaiheen kokonaan. Elämä oli juuri helpottunut kun sitten kaikki oli aloitettava alusta. Toki ymmärrettävä kun tämä pikkulapsivaihe oli kestänyt yhtäjaksoisesti yli 7 vuotta.

Tämä meidän kuopus on nyt 4v, ihana neiti jota tottakai rakastan valtavasti. En kuitenkaan voi väittää että nauttisin tästä vaiheesta kovinkaan paljon. Usein tulee tilanteita jossa huomaa miten paljon helpompaa olisi tehdä ja puuhata näitten muiden (nyt 12 ja 8v) kanssa jos tuo pieni ei rajoittaisi niin paljon. Häpeän myöntää että odotan todella paljon että aika menisi noin 4 vuotta eteenpäin, että tulisi uusi vaihe elämässä jossa ei olisi pieniä lapsia tarpeineen.

Anteeksi pitkä vastaukseni. Oli pakko purkautua, en kehtaa tästä puhua ystävilleni. Mieti tarkaan jaksatko aloittaa KAIKEN alusta (päiväkotiaika jne).
 
sinuna en tekisi.
itse haluasin neljännen ja kuitenkin kun miettii ne huonot puolet niin en jaksais enää.

milloin meinaatte sit viettää miehen kaa aikaa kahdestaan?? ootteko varmoja et talous kestää jos kerran kaikki joutuu ostamaan uudestaan tai isompana (asunto ja auto) ??
entäs jos isommille lapsille tulee paha murrosikä niin ootko varma et voimavarat riittää?
jne... jos näiden kysymysten jälkeen viel haluat niin sit antaa mennä!!!
 
Niin, kolikon toinen puoli... Nyt kaikki on vain jo NIIN helppoa. Aamuisin töihin lähdöt, kaupassa käynnit, matkustelu... Toisaalta, sitä pärjäsi kahden pienen kanssa silloin. Pärjäisikö yhden pienen kanssa nyt kun kuitenkin noista vanhemmista tytöistä olisi jo apuakin.
 
"Kaksi lasta, kohta 10 ja 12 vuotiaat." Ja noi voi sitten kanssa hoitaa pienempää :)
Eihän nämä palstalaiset voi päättää mikä sinulle on parasta. Se on sun itse päätettävä.
 
kyllä mäkin tekisin kaksi lasta, mieti, kuitenki uusi isompi talo, isompi toinen auto, yksi lapsi menee helposti sen toisen kanssa. ja jos et tee, 10v päästä oot viimeinki lapseton kun lapset lentää pesästä...ei kiva.
 
Meillä kävi niin että olimme vasta harkinta-asteella kplmannen suhteen, miehen vaaka oli kääntymässä kahteen ja minun kolmeen. Yksi iloinen ilta ja suojaamaton seksikerta ja niinpä se lapsi valitsi syntyä meille! Kyllä, aluksi kauhistutti, kadutti ja lopulta vain ilahdutti!
Lapsillamme on pienet ikäerot, vanhin oli 3v 7kk, keskimmäinen 1v 8kk kun nuorin lapsemme syntyi. Puuhaa on riittänyt, mutta nyt olemme tilanteessa että lapset on saatu ja enää ei tarvitse katua tai haikailla uusien lapsien perään. Ja niinkuin moni on sanonut, en ole koskaan voinut kuvitellakaan perhettämme ilman tätä pientä kolmosta. Meidän perheeseen kuuluu viisi ihmistä ja piste.
Luutavasti ilman tätä kolmosta edelleen miettisin että pitäisikö kuitenkin.. Nyt vanhin on jo 6-v ja nuorin 2v6kk ja kaikki helpottaa ja saamme sitä omaa aikaa kultaiseten isovanhempien avustuksella..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lady B:
Meillä kävi niin että olimme vasta harkinta-asteella kplmannen suhteen, miehen vaaka oli kääntymässä kahteen ja minun kolmeen. Yksi iloinen ilta ja suojaamaton seksikerta ja niinpä se lapsi valitsi syntyä meille! Kyllä, aluksi kauhistutti, kadutti ja lopulta vain ilahdutti!
Lapsillamme on pienet ikäerot, vanhin oli 3v 7kk, keskimmäinen 1v 8kk kun nuorin lapsemme syntyi. Puuhaa on riittänyt, mutta nyt olemme tilanteessa että lapset on saatu ja enää ei tarvitse katua tai haikailla uusien lapsien perään. Ja niinkuin moni on sanonut, en ole koskaan voinut kuvitellakaan perhettämme ilman tätä pientä kolmosta. Meidän perheeseen kuuluu viisi ihmistä ja piste.
Luutavasti ilman tätä kolmosta edelleen miettisin että pitäisikö kuitenkin.. Nyt vanhin on jo 6-v ja nuorin 2v6kk ja kaikki helpottaa ja saamme sitä omaa aikaa kultaiseten isovanhempien avustuksella..
Click to expand...

Teillä on ihan eri tilanne kun aloittajalla. Heillä on jo tuo vaihe elämästä mennyt ohi. On aivan eri asia aloitta kaikki alusta.
 
[QUOTE="vieras";23466058]Teillä on ihan eri tilanne kun aloittajalla. Heillä on jo tuo vaihe elämästä mennyt ohi. On aivan eri asia aloitta kaikki alusta.[/QUOTE]

Olet oikeassa! Meillä ei ollut mennyt. Mutta nään yhteiseksi asiaksi tarinoissamme sen kaipuun / mietinnän kolmannesta lapsesta! Ja aivan varmasti olisi kynnys kolmanteen noussut jos kaiken tämän vauva-ajan olisi jättänyt jo aikoja sitten taakse. Nyt kaikki meni "samoilla tulilla!"
 
Nämä on niin sydämen asioita, kyllä sen tietää miten omalla kohdalla asian haluaa menevän, lopulta toisten mielipiteet eivät merkitse, vaikka hyviä pointteja niissä. Itselleni kolmas kullanmuru oli tärkeä, mutta nyt sitten stoppi. Ja en itse tekisi kovin pitkällä, yli 4 v ikäerolla, mut minä olen minä ja sinä olet sinä...
 
[QUOTE="kolmen lapsen äiti";23465837]Mulla on kyllä ikää paljon vähemmän joten kolmannen lapsen ois voinut tehdä paljon myöhemminkin mut halusin kaikki kohtuullisen lyhyellä ikäerolla ja vielä neljäskin ois tervetullut.
Musta noi ei ole yhtään pähkähulluja mietteitä:)Mä itse ajattelen että yhtään "tehtyä" lasta ei kadu mutta "tekemättömiä" voi jäädä kovastikkin katumaan.
Vaikka meillä on kolme lasta niin me mahdutaan vielä tavalliseen volkkari farmariin.
Ainahan lasta saa myös hoitoon jolloin sitä omaa aikaa ja parisuhde aikaa kyllä saa ja sulla lapset on jo niin isoja että parhaimmassa tapauksessa he ovat todella iloisia sisaruksesta ja jos omaavat hyvän hoivavietin niin hoitavat myös tätä halutessaan ja pientä korvausta vastaan tarvittaessa.Ja ei oo enään ees hyvin montaa vuotta kun isommat lapset lähtevät opiskelemaan ja voivat hyvinkin äkisti muuttaa pois kotoa,joten tilaa jää eikä asuntoa välttämättä tarvitse laittaa vaihtoon.Pikkulapsihan ei kuitenkaan vielä sitä omaa tilaa kaipaa.
Lastentarvikkeita ja vaatteita saa aina ostettua että se ei ei oo este eikä hyvin iso investointi jos hankitte käytettyä.
Mä itse haluan vielä ehdottomasti kokea sen kutkuttavan tunteen kun odottaa raskaustestin tulosta ja sen onnen kun se näyttää positiivista,ensimmäiset liikkeet jotka tuntee ja miten ihana on hankkia pikkuisia vaatteita ja laittaa ne valmiiksi, suunnitella nimeä ja kokea sen ihanan tunteen kun vastasyntynyt nostetaan rinnalle, miten pieni ja suloinen se voikaan olla,ensimmäisen hymyn,askeleet yms. jotenkin se kaikki vaan on niin ihanaa ja ainutlaatuista että vielä kerran mä itse oon valmis luopumaan "helpommasta" elämästä että saan kokea sen kaiken:)[/QUOTE]

jaa. Kuulostaa kyllä siltä, että sinun isommat lapset ovat ne jotka joutuvat luopua monesta. Jäät sitten odottamaan että he muuttavat kotoa pois, niin tulee tlaa sille pienemmälle perheelle.
Sinä teet mitä sinun tekee mieli. ja sinä ja kaltaisesi "aikuiset" sitten "kasvattavat" lapsia, aikuiset, joilla omat himot ja halut hallitsevat.
 
No, meillä tilanne oli sellainen, että vanhimmat lapset oli 19,18 ja 14 kun tuli tämä uusi herra taloon. Olen siis 37 ja täytyy myöntää, että on ollut raskaampaa, mutta sitten taas tämän pikkuisen vauva aikaan mulla on oikeesti ollut aikaa ja taloudellinen tilannekkin on parempi. En oo katunut, ja isommat on ihan vauvan lumoissa !
 
Äidiltäni ja anopiltani olen kysynyt mitä he katuvat elämässään tai paremminkin mitä olisivat tehneet toisin ja molempien vastaus on ollut: olisivat halunneet kolmannen lapsen. No, kummankin elämäntilanne silloin ollut sellainen, että haaveeksi jäänyt (ja ei kyse eroista, vaan sairaudesta yms) joten olen asian pähkäillyt niin, että kun mulla on siihen mahdollisuus ja sitä jahkataan niin mä en halua jäädä katumaan.
Kuitenkin, meillä lapset vielä pieniä ja kolmas tähän elämäntilanteeseen tuntuu liian isolta asialta. Meillä siis 4v ja 1v8kk ikäiset. Ajatuksissani vauvahaaveille annetaan lupa ehkä vuoden, parin päästä ja tästä menee sitten ainakin vuosi ellei kaksi ennenkuin sellainen saadaan jos saadaan. Ehkä unelmatilanne olis sellanen et esikoinen aloittelis kouluaan ja mä oisin kotona vauvan kanssa. Kuitenkin, vaikka aikuisten kesken kymmenen vuotta ei ole isokaan ikäero, lapsien kesken se on valovuosi.
Omalla kohdalla ajattelisin et korkeintaan se 7 vuotta esikoisen kanssa ja sekin on jo paljon. Omaa jaksamistani ajatellen ei kuitenkaan malli kolme sarjatulena sovi, nyt haluan nauttia elämästä muutaman vuoden näin, ilman vauvajuttuja. Että saa nämä jo olemassa olevat lapset myös nauttia äidistä joka jaksaa, eikä ole ryytynyt valvomisiin yms.
Mutta ap, älä jää katumaan, kerran täällä vaan eletään ja lapset on kuitenkin pieniä vain hetken :)
 
[QUOTE="huh";23466969]jaa. Kuulostaa kyllä siltä, että sinun isommat lapset ovat ne jotka joutuvat luopua monesta.[/QUOTE]

Aivan samaa mieltä! Asiaa tulisi miettiä myös isompien lasten näkökulmasta. Kohta isommilla lapsilla alkaa menot kasvamaan (koulu, harrastukset, yms. vapaa-ajan menot) saisitte miehesi kanssakin mennä ja harrastaa vapaammin. Eikö olisi kuitenkin helpompaa keskittyä näihin kahteen jo olemassa olevaan lapseen? Olla heille läsnä ja tukena, nauttia vanhemmuudesta hiljalleen aikuistuvien lasten kanssa?

Lisäksi isommille lapsille olisi ikävää, jos taloudellinen tilannekin yhtäkkiä kiristyisi pikkusisaruksen tulon myötä. Isommilla lapsillakin rahanmeno varmaan alkaa tasaisesti kasvamaan iän myötä.

Mukava lukea, että kaikesta huolimatta et ole suinpäin syöksymässä lasten tekoon, vaan haluat oikeasti miettiä mikä on "vähiten väärä" ratkaisu. Tuntuu, että etenkin tällä palstalla "äidin oikeus lapseen" ajaa kaiken yli, vaikkei lastenteko enää olisi kovinkaan viisasta (noin yleisesti arvioiden).
 
meillä myös käyty pohdintaa siitä yrittäisiinkö kolmatta vaiko ei. Hyviä pointteja täällä puolesta ja vastaan vaikka ratkaisun toki teemmekin omien ajatustemme pohjalta. Mutta kun tässä puhutaan siitä miten isommat sisarukset kärsii pienen perheeseen tulosta niin itse kyllä ajattelisin toisin, että sisaruus on suuri lahja. Itselläni on yksi isompi sisarus. Lapsena jo toivoin usein että olisin saanut vielä pikkusisaruksen ja vielä aikauisenakin ajattelen että olisi ihanaa jos meitä olisi ollut enemmän. Eli itseni kohdalla paitsi että olisi ihanaa vielä kokea se vauva-aika, haluaisin että lapseni saisivat vielä yhden sisaruksen lisää.
 
No en kyllä jaksaisi enää, olen saman ikäinen kuin sinä. Mulla kaksi lasta, ja ajattelen että aikansa kutakin. Haluan nauttia aikuisen naisen elämästä vielä niinkin, ettei ole lapsia helmoissa pyörimässä, vaikka he ihania ovatkin. En kaipaa enää raskautta, synnytystä, yövalvomisia jne...Odottelen seuraavaksi lapsenlapsia, kun vanhin on jo 13v, ehkä niitä alkaa 10 vuoden sisään siunaantumaan, kenties.
 

Uusimmat

Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa