Onko kokemusta

yhteishuoltajuudesta? Toimiiko vai onko vain keino tehdä kiusaa ex:lle?

 

Toimiihan se jos vanhemmilla on suht hyvät välit ja halua sopia lapseen liittyvistä asioista yhdessä.
Jos on riitoja tai katkeruutta niin kyllähän sillä kiusaakin onnistuu tekemään...

 

\

Toimiihan se jos vanhemmilla on suht hyvät välit ja halua sopia lapseen liittyvistä asioista yhdessä.
Jos on riitoja tai katkeruutta niin kyllähän sillä kiusaakin onnistuu tekemään...

Jos on hyvät välit niin eikö sopiminen onnistu vaikka toisella yksinhuoltajuus *pohtii*

 

Meillä on ero tekeillään ja nää asiat on just siks ajankohtasia...Käytännössä huoltajuus on kuulemma lähes aina yhteishuoltajuus,käytännössä tapaamiset sovitaan vanhempien kesken,niin että molemmat osapuolet tyytyväisiä...Vaikka sulla on yhteishuoltajuus,niin saat yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään ja mahdollisiin tukiin,jos oot se lapsen (lasten) kanssa suurimman osan ajasta elävä lähivanhempi ja etävanhempi maksaa elatusapua...Tapaamisoikeudet tulee aina toisellekin vanhemmalle,mikäli ei oo sit jotain vakavaa alkoholismia,psyykkistä sairautta hyväkskäyttöä tai muuta kauheeta...Miten usein tapaamiset,miten käytännön järjestelyt (kuka kuljettaa jne.) ne on niitä neuvottelukysymyksiä,jotka varmaan ratkee joka perheen kohdalla vähän tilanteen mukaan...Toivottavasti nää autto sun pohdinnoissa...Mitäs sä muuten taas kysyitkään.... :x

 

Kyll on kokemusta yhteishuoltajuudesta. Hyvin on pelannu yhteishuoltajuus. Esikoinen (4v) on isänsä luona joka toinen viikon loppu. Ja sillo jos esikoiseni on sairas, ei mene ollenkaa. Tarpeen vaatiessa ollaan saatu jossain määrin asiat sovittua jos on jotain juhlia tiedossa ja näi.

 

Jos vanhemmat pystyvät asiallisesti sopimaan lapsensa asioista, yhteishuoltajuus on hyvä juttu. Jos taas vanhemmat eivät kykene yhdessä asioista sopimaan ja toinen osapuoli haluaa heittäytyä v***maiseksi, yhteishuoltajuudella voi aiheuttaa paljon kiusaakin.

Meillä on ollut exän kanssa yhteishuoltajuus jo toistakymmentä vuotta ja hyvin on pelannut. Mulle se tärkein asia yhteishuoltajuudessa on ollut lapsen huoltajuus siinä tapauksessa, että mulle lähihuoltajana sattuisi jotain. Jos olisin yksinhuoltaja, lapsi ei automaattisesti pääsisikään isänsä luokse vaan päätöksen tekisi sosiaaliviranomaiset. Pahimmassa tapauksessa lapsi joutuisi ensin lastenkotiin ja vasta isän anottua huoltajuutta ja sosiaalilautakunnan sen hyväksyttä, lapsi pääsisi takaisin tutun ihmisen hoiviin. Yhteishuoltajuudessa, jos meikäläinen potkaisee tyhjää, junnu menee automaattisesti isälleen eikä siitä tarvitse edes ilmoittaa sosiaaliviranomaisille.