Onko kokemuksia?

[Masennus/epätietoisuus]

Tilanteeni on seuraavanlainen:
Entisen kumppanini kanssa suhde ajautui n. 3 v. jälkeen sellaiseen tilanteeseen, että erilleen muutto oli ainoa hyvä ratkaisu. Olimme molemmat niin loppu.
Nyt kun olen syitä tilanteeseemme pohtinut, niin on tullut ajatuksiini sellainen, että entisellä kumppanillani taisi olla masennus. Ero oli aika tuore hänellä takana ja tulevaisuudesta oli aika kyyninen näkemys. Itse koin tuossa suhteessa, että se ei etene yhtään mihinkään. Yhteisiä juttuja/haaveita/unelmia ei ollut mitään ja koin olevani ainoa eteenpäin pyrkivä.
Rakastan edelleen tuota miestä. Ja hän kertoo rakastavansa myös minua. Erillään asuessamme jo monta kuukautta olen yrittänyt saada elämääni eteenpäin. Aika huonoin tuloksin kuitenkin. Takaraivossa on koko ajan ollut, että kun mies saa sisimpänsä kuntoon, voisimme jatkaa...
mutta. teenkö väärin, jos riuhtaisen itseni väkipakolla tästä entisestä kumppanistani irti?¨Vai luovutanko liian helposti??
Kaipaan niin älyttömästi jo hellyyttä, seksiä, rakkautta ja huolenpitoa Eli minulla tarpeet ovat voimistuneet entisestään Mihin entinen kumppanini ei kyennyt vastaamaan....
Mitä olette mielipuolta?
Odotella vielä, vai jatkaa matkaa edelleen yksin?

 

[no.]

minun mielipiteeni on , että ota etäisyyttä.

Aika (vaikkakin lyhyt ero) kultaa muistot. Uskoisin, että olette hyvin nopeasti tilanteessa, jossa erositte. Tämä on vain sitten mielipide, eikä mikään käsky, koska ihmeitäkin voi sattua?

 

[äippä66]

Keskustele ensin miehen kanssa kunnolla. Masennuksesta voi parantua ja elämä voi hyvinkin alkaa uudelleen.Suinpäin ei ehkä kannata jatkaa samaa.

 

[ap kirjoittaja]

Kyllä. Etäisyyden ottaminen tässä on ollut tarkoituksenakin. Ensimmäiset kuukaudet menivätkin aivan erillämme. ilman yhteyksiä sen kummemmin.
Viime kuukausina yhteydet ovat lisääntyneet ja ensimmäistä kertaa olemme olleet toistemme edessä täysin "riisuttuina".
Lähentyneet siis olemme, mutta edelleenkäänn kumppanini ei osaa sanoa tulevaisuuden toi´veistaan, tai ole löytänyt sitä oikeaa uskoa huomiseen tai parisuhteeseen...
Olemme keskustelleet. Kunnolla. Mies ei vaan edelleenkään näe tilannettaan sellaisena, että ulkopuolista apua tarvitsisi.Koska hän sanoo vaan, että "koskaan en ole ollut niin huonossa kunnossa, että en arkitoimista ole selvinnyt". Mies siis tekee kotitöitä.
Näin...

 

[BrutalA]

Mistä voi määrittää masennuksen ja mistä sellaisen voisi saada jos on onnellinen?

Ensiksi on turha juosta perässä ja haaveilla koska, haaseissa ei saa elää.
yleensä asumusero on sama kun ero se on vain jommankumman tapa antaa toiselle kipinän
että joskus palataan taas takas yhteen vaikka, tarkoitetaa muuta.

Missä sun ihmiskunnioitus on?Esim. jos mut jätettäis niin mä en enään ruikuta perään vaikka kuin kipeää se tekis.Elämä jatkuu ja meitä miehiä löytyy jokapaikasta ja varmaan monta sellasta ketkä saa sut paljon onnellisemmaksi kun sun edellinen ilman pelkoa jättämisestä, masennuksesta saatika epätietousuudesta.

Mutta jokainen tekee niinkun tykkää ja tää oli vaan mun mielipide.Mä en ainakaan jäisi kotiin istumaan ja odottamaan mitä toinen aikoo.Ulkona se elämä odottaa, läheisyys, seksi, kaverit ajan kanssa kaikki on taas ok.