Onko kokemuksia siitä kun joku yrittää omia lapsesi? esim sukulainen tms...

["Tuulia"]

Tähän voisi niitä sit laitella.Olen joskus ehkä aikaisemminkin täällä kirjoitellut anopistani.
Olen totaalisen väsynyt tilanteeseen. Anoppi on alusta lähtien yrittänyt omia lastamme.
On aivan käsittämätöntä hänen toimintansa.Toisinaan kutsuu itseään "vahingossa" äidiksi lapselleni ja on joka päivä ovemme takana,tulossa hakemaan lastamme hänen luokse leikkimään.Hän on erittäin tarmokas,eikä ymmärrä vihjailuita tai sanomista että haluamme olla rauhassa. Kotona hällä on kaikki vermeet mitä lapsi vaan saattaa tarvita.
Hän soittelee minulle joka päivä jos emme ole kotona ja tivailee missä olen,käskee käymään heillä yms.
Olen aika neuvoton tässä tilanteessa ja haluaisin olla hienovarainen. Haluaisin etäisyyttä ja hieman omaa rauhaa perheenä. Hänen mielestään on normaalia tivata lastamme yökylään joka viikonloppu.Hän on saanut olla todella paljon lapsemme kanssa esim arki-iltoja,mikään ei riitä hänelle....

Me olemme lapsemme vanhempia ja mutta hän saa tuntumaan että ensisijaisesti lapsi olisi hänen.

Hän loukkaantuuu verisesti jos olemme kylässä kauempana asuvien vanhempieni luona esim koko viikonlopun.

huhu huuh... neuvoja ja omia kokemuksia kiitos!

 

["vieras"]

Kyllä sun pitää reipastua ja sanoa sille anopille, mitä mieltä olet. Suuttuu jos suuttuu, mutta muuten tilanne tuskin muuttuu.

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Hui, kuulostaapas inhottavalta.. ihan kuin olisi yhteishuoltajuus anopin kanssa? Käsitin että olette miehen kanssa yhdessä tuosta sanoneet, mutta minun mielestä se on miehen tehtävä ensisijaisesti laittaa se oma äitinsä ruotuun.

Oletteko kokeilleet sitä että kutsutte anopin kylään ja istutte pöydän ääreen ja sanotte miltä tuo tuntuu? Että ei tarvitse loukkaantua ja on hieno juttu että haluaa olla lapsen kanssa, mutta että liika on liikaa.

 

[Aatamin akka]

Mun mielestä pitäisi kauniisti mutta jämäkästi sanoa, että hän menee liian pitkälle. Mieluiten miehesi toimesta koska hänenhän äitinsä on kuitenkin kyseessä. Anoppi luultavasti vaan on innoissaan lapsenlapsestaan ja haluaisi olla avuksi.

 

[omar]

Tuossa ei auta mikään muu kuin suoraansanominen. Anoppi loukkaantuu, mutta ei voi mitään.
Mä olin helisemässä tungettelevan anopin kans ja mitkään hienovaraiset eikä edes suorasukaisemmat vihjailut toimineet. Anoppi halus täyttää tarkoituksettoman elämänsä meidän perheellä.
Kestin tilannetta seitsemän vuotta hymyillen anopille, kärsien sisälläni ja motkottaen miehelleni, joka ei ymmärtänyt tilannetta.
Lopulta tajusin lyödä nyrkin pöytään. Nyt anoppi on porttikiellossa meille ja mies vie hänelle lapset tavattavaksi kerran kahdessa viikossa.

 

["Tuulia"]

Omarin kirjoitus oli lähellä omaa kokemustani,siis sen suhteen että anopilla ei ole ystäviä ei harrastuksia yms... Ja toisekseen hän ei ole käsittääkseni ollut koskaan äiti omille lapsilleen vaan luonut uraa ja lasten isä,eli appiukko hoisi lapsen.
Nyt selkeesti mieltää pojanlapsensa ikäänkuin omakseen. Hän yrittää tehdä minusta tarpeettoman tuossa kuviossa kun kaikki vapaa-aika lapsemme pitäisi olla hänen kanssaan.Lapselle annetaan rahaa,ostetaan leluja ja herkkuja. Mielellään lapsi sinne aina menisi.
Jos pyydän esim lastani siivoomaan lelunsa koppaan niin toteaa ettei tarvitse mummilakaan siivota. Kyse siis alle kouluikäisestä lapsesta.

Mutta aikoinani imetysaikana,anoppi tuppasi imetykseenkin mukaan,silitteli vauvan hiuksia vieressä ja esim osti oman vauvansängyn,rattaat,siis ihan kaiken mitä vauva tarvii. Ja se yökylään ruikutus alkoi 2kk iästä alkaen.

Mulla ei riitä rohkeus sanoa siis olen sanonut ,mutta en mitenkään ponnekkaasti. Mies ajattelee samoin,mutta meinaa aina sanoa,mutta häneltä se jää. Joskus hän tokaisee että halutaan olla rauhassa tms...

 

[Omar]

Sun on nyt vaan pakko sanoa!!!!!
Itseäni on harmittanut aivan mielettömästi, että annoin anopille liikaa löysiä. Se pääsi pilaamaan sekä elämääni että välejä mieheeni. Melkein olen meinannut erota anopin takia. Luin jopa juttua Hesarista, että huonot välit appivanhempiin kasvattaa rutkasti eroriskiä.
Jotenki mulla oli silloin sellainen tunne, että anopilla ois joku erioikeus nauttia lastenlapsista. Mutta ei se niin mene.
Perheellä on oikeus yksityisyyteen ja perherauhaan.
Muuten, munkin anopilla oli myös tapana tunkea nokka tissiini kiinni, kun imetin.

 

["vieras"]

mä oon jo ennen lapsia pitänyt huolen omasta reviiristäni, koska olen läheltä seurannut tuollaista. tai no, meidän isoäiti käyttäytyi noin kun olimme lapsia. käveli ihan äidin yli ja päätti meitä koskevia asioita. äiti ei ollut tarpeeksi vahva sanomaan anopille ei.
mun anoppi kyllä tietää kuka meidän lapsen asioista päättää. sen olen kyllä selväksi tehnyt. en halua toistaa äitini virhettä vaan vahtikoiran lailla vahdin reviiriäni.

koitappa huutaa lujaa "eiiii" "ei maija ei lähde sun kanssa" ei sinä et ole maijan äiti" "ei ei ei ei!!!!!"
pidä vähän vähemmän yhteyttä anoppiin ja teet kaikintavoin selväksi että et alennu tuohon. uskokaa pois, älkää antako anopin kohdella itseänne noin..

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23070042]mä oon jo ennen lapsia pitänyt huolen omasta reviiristäni, koska olen läheltä seurannut tuollaista. tai no, meidän isoäiti käyttäytyi noin kun olimme lapsia. käveli ihan äidin yli ja päätti meitä koskevia asioita. äiti ei ollut tarpeeksi vahva sanomaan anopille ei.
mun anoppi kyllä tietää kuka meidän lapsen asioista päättää. sen olen kyllä selväksi tehnyt. en halua toistaa äitini virhettä vaan vahtikoiran lailla vahdin reviiriäni.

koitappa huutaa lujaa "eiiii" "ei maija ei lähde sun kanssa" ei sinä et ole maijan äiti" "ei ei ei ei!!!!!"
pidä vähän vähemmän yhteyttä anoppiin ja teet kaikintavoin selväksi että et alennu tuohon. uskokaa pois, älkää antako anopin kohdella itseänne noin..[/QUOTE]

voisin jatkaa että lopeta ensimmäisenä ne yökyläilyt. vierailette yhdessä perheenä mummolassa silloin kun vierailette. älkää jättäkö lasta sinne yksin. sanot ettei lapsi tarvitse hoitajaa vaan tulee vanhempiensa kanssa kotiin. ite oon noille yökyläilyreissuilla lapsena kuunnellut kuinka isoäiti yritti käännyttää meidät äiti vastaan äitiä mustamaalaamalla. anoppisi kuulostaa pelottavan paljon samanlaiselta mummolta.

 

[vierash]

Onko sinulla suuta? Sana "ei" on keksitty.

 

["vieras"]

Tuossa ei auta mikään muu kuin suoraansanominen. Anoppi loukkaantuu, mutta ei voi mitään.
Mä olin helisemässä tungettelevan anopin kans ja mitkään hienovaraiset eikä edes suorasukaisemmat vihjailut toimineet. Anoppi halus täyttää tarkoituksettoman elämänsä meidän perheellä.
Kestin tilannetta seitsemän vuotta hymyillen anopille, kärsien sisälläni ja motkottaen miehelleni, joka ei ymmärtänyt tilannetta.
Lopulta tajusin lyödä nyrkin pöytään. Nyt anoppi on porttikiellossa meille ja mies vie hänelle lapset tavattavaksi kerran kahdessa viikossa.

hienoa

 

["vieras"]

[QUOTE="Tuulia";23069774]Omarin kirjoitus oli lähellä omaa kokemustani,siis sen suhteen että anopilla ei ole ystäviä ei harrastuksia yms... Ja toisekseen hän ei ole käsittääkseni ollut koskaan äiti omille lapsilleen vaan luonut uraa ja lasten isä,eli appiukko hoisi lapsen.
Nyt selkeesti mieltää pojanlapsensa ikäänkuin omakseen. Hän yrittää tehdä minusta tarpeettoman tuossa kuviossa kun kaikki vapaa-aika lapsemme pitäisi olla hänen kanssaan.Lapselle annetaan rahaa,ostetaan leluja ja herkkuja. Mielellään lapsi sinne aina menisi.
Jos pyydän esim lastani siivoomaan lelunsa koppaan niin toteaa ettei tarvitse mummilakaan siivota. Kyse siis alle kouluikäisestä lapsesta.

Mutta aikoinani imetysaikana,anoppi tuppasi imetykseenkin mukaan,silitteli vauvan hiuksia vieressä ja esim osti oman vauvansängyn,rattaat,siis ihan kaiken mitä vauva tarvii. Ja se yökylään ruikutus alkoi 2kk iästä alkaen.

Mulla ei riitä rohkeus sanoa siis olen sanonut ,mutta en mitenkään ponnekkaasti. Mies ajattelee samoin,mutta meinaa aina sanoa,mutta häneltä se jää. Joskus hän tokaisee että halutaan olla rauhassa tms...[/QUOTE]

lapsen parhaaksi heti stoppi tolla. mummi pilaa lapsen kasvatuksen, sitä tuskin haluat!! mummeista ei ole lastenkasvattajiksi, paapotaan ja hemmotellaan. ei se ole mitään kasvatusta. älä päästä lasta sinne yksin ja yhdessä kun käytte niin sanot mummille vastaan ja näytät että sinä määräät säännöt. jos et halua lapselle karkkia antaa niin et anna mummin sitä antaa

 

["vieras"]

Sun on nyt vaan pakko sanoa!!!!!
Itseäni on harmittanut aivan mielettömästi, että annoin anopille liikaa löysiä. Se pääsi pilaamaan sekä elämääni että välejä mieheeni. Melkein olen meinannut erota anopin takia. Luin jopa juttua Hesarista, että huonot välit appivanhempiin kasvattaa rutkasti eroriskiä.
Jotenki mulla oli silloin sellainen tunne, että anopilla ois joku erioikeus nauttia lastenlapsista. Mutta ei se niin mene.
Perheellä on oikeus yksityisyyteen ja perherauhaan.
Muuten, munkin anopilla oli myös tapana tunkea nokka tissiini kiinni, kun imetin.

kyllä just näin! anopilla oli oma tilaisuus olla äiti ja ilmeisesti moka sen. ei se oo ap:n tai ap:n lapsen vika. ei sen takia saa antaa ap:n lapsesta kasvattaa käytötapoja osaamatonta, hemmoteltua lellikakaraa. ei millään pahalla, mutta tämän se mummi lapselle tekee.

muistakaa että ISOVANHEMMILLA EI OLE MITÄÄN OIKEUKSIA!! he tapaavat lasta silloin kun teille sopii. heillä ei ole velvollisuuksia, eikä myöskään oikeuksia.

 

[Omar]

Vielä ap,
On tosi vaikea ottaa anopilta pois jo olemassa olevia oikeuksia. Mutta tee se!!! Se onnistuu varmasti sultakin. Muuten kadut sitä lopun ikääsi.
Kyllä mäkin kaduin, että en heti osannu olla tosi jämpti. Mutta mun oma äiti ja ex-anoppi oli molelemmat niin mielettömän hienotunteisia, että sellanen tungetteleva anoppi oli aivan uusi kokemus. En osannut oikein puolustautua.
Mä lopetin hymyilemisen, vastaamisen anopin puheluihin tai sit sanoin vain, että kyläily ei nyt käy.
Anoppi ei siis näitä vinkkejä ymmärtänyt, vaikka huomasi ne. Soitteli aina pojalleen ja tunki käymään.
Mä sain lopulta miehelle sit kunnon kohtauksen ja sen seurauksena me ollaan nyt sit päästy tähän nykyiseen systeemiin.

 

[D]

...meillä ei vaan anoppi vaan myös appi; väkisin samaan sänkyyn lapsen kanssa, vessaankin tungettiin mukaan, käyttäydyttiin kuin lapsella ei vanhempia olisikaan, päätettiin jo että lapsi hoitaa heitä kun he ovat vanhoja - vuosikausia jatkuvaa tunkeutumista, soiteltiin jo päiväkotiin ja mentiinpä sinne kesken päivänkin lasta katsomaan. Tänä päivänä meillä on salainen numero, kirjeitse pidetään yhteyttä mutta ei käydä edes kylässä (ovat nykyään ex-appivanhemmat)