V
vieras
Vieras
Oma isä juonut kauan. Aloitti, kun olin 14 v. ja juo yhä, olen 35 v. Kiltti mies, oli juovuksissa tai ei. Nykyisin tosi pohjalla, kävelee huonosti ja ei syö. Sydän särkyy.
S
surusilmä
Vieras
koko lapsuuteni...
nukkui pois ajat sitten..
ja jotenkin olin onnellinen, ei huolta, ei tuskaa
lepää rauhassa isä-kulta..
nukkui pois ajat sitten..
ja jotenkin olin onnellinen, ei huolta, ei tuskaa
lepää rauhassa isä-kulta..
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
V
vieras
Vieras
Mun isä. Muistan että hän joi salaa silloin kun oli pikkutyttö ja kun vanhemmat erosi niin olin hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Silloin kysyi multa lupaa että saako ostaa kaljaa ja enhän mä osannut kieltää. joka kauppareisulla sain karkkia. Kerran meni kauppaan ostamaan mulle karkkia ja viipyi monta tuntia ja tuli kännissä takaisin. Kiltti mies oli. Nykyään kuollut koska maksa ei kestänyt. Koskaan ei nähnyt mun lapsia 
V
vieras
Vieras
Täällä kohtalotoveri. Oma isäni on myös juonut melkein koko ikäni, mutta nyt vasta myöntänyt pari vuotta sitten itse ongelmansa. Muutaman kerran on ollut katkolla, viimeksi muutama viikko sitten ja aloitti saman tien juomisen uudelleen Nyt itseä kyllä myös harmittaa tosi paljon koska isä pyytää tuomaan vähän väliä juomista hänelle, ja mitä hänelle voisin sanoa, en pysty sanomaan ei, toinen on niin raasu kuin olla ja voi. Äitinikin lähti pois isän luota, olivat sentään yli 30 vuotta naimisissa, kova paikka aivan normi ihmisellekkin saatikka sitten alkoholistille
Nyt itseä kyllä myös harmittaa tosi paljon koska isä pyytää tuomaan vähän väliä juomista hänelle, ja mitä hänelle voisin sanoa, en pysty sanomaan ei, toinen on niin raasu kuin olla ja voi. Äitinikin lähti pois isän luota, olivat sentään yli 30 vuotta naimisissa, kova paikka aivan normi ihmisellekkin saatikka sitten alkoholistille Mun isä oli alkoholisti. Erosivat äidin kanssa kun synnyin, tai noh, äiti otti mut matkaan ja lähti karkuun väkivaltaa, jota isä harjoitti päissään. Koiran sillointällöin kävi pelastamassa kapakan edestä tai sen kämpältä kun ukko kittas viinaa. Viina miehen veikin 16 vuotta sitten, kun olin 6 vuotias. Itselläni kuitenkin vain hyviä muistoja, en kokenut väkivaltaa ja isä oli aina mukava, vaikkakin oli aina enemmän tai vähemmän humaloissaan
V
vieras
Vieras
täällä kanssa yksi alkoholisti isän lapsi!
isä kuoli noin vuosi sitten!
koita jaksaa! se on omaisen tosi vaikea ja rankkaa seurata läheisen tuhoutumista
isä kuoli noin vuosi sitten!
koita jaksaa! se on omaisen tosi vaikea ja rankkaa seurata läheisen tuhoutumista
F
fff
Vieras
Minulla on harvoja muistikuvia isästäni selvinpäin. Viina oli aina tärkeämpää kuin perhe. En muistele pahalla mutta tiedän mitä en omille lapsilleni en ikinä halua. Koskaan ei hänkään tavannut minun neljää lastani vaikka eli monta vuotta lasteni syntymän jälkeen.
O
Onnellinen
Vieras
Onpas täällä monta kohtalotoveria. Mun tarinassa on vaan onnellisempi loppu kuin mitä joillakin teillä on ollut, ja mikä olisi voinut aivan hyvin olla meidänkin perheessä edessä. Isäni tuli päälle viisikymppisenä uskoon, ja on nykyään aktiivisesti mukana seurakunnassa sekä paikallispolitiikassa. Oon tosi onnellinen että sain pitää rakkaan isäni täällä, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia! Hän on moneen otteeseen pyydellyt anteeksi käytöstään kun olin lapsi ja nuori... en muista selviä juhlapyhiä tms. Kaikki häpeä ja pahanolon tunteet on onneksi enää vain muisto. Joskus vielä kun hän soittaa ja on iloisella tuulella puhelimessa, sydämeni jättää lyönnin väliin "onko se kännissä!!?" mutta onneksi rakas isäni on nykyään koukussa vain tuohon Yläkerran Isäntään ja siitä olemme koko perhe kiitollisia. 
A
ap
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onnellinen:Onpas täällä monta kohtalotoveria. Mun tarinassa on vaan onnellisempi loppu kuin mitä joillakin teillä on ollut, ja mikä olisi voinut aivan hyvin olla meidänkin perheessä edessä. Isäni tuli päälle viisikymppisenä uskoon, ja on nykyään aktiivisesti mukana seurakunnassa sekä paikallispolitiikassa. Oon tosi onnellinen että sain pitää rakkaan isäni täällä, ja toivottavasti vielä vuosia ja vuosia! Hän on moneen otteeseen pyydellyt anteeksi käytöstään kun olin lapsi ja nuori... en muista selviä juhlapyhiä tms. Kaikki häpeä ja pahanolon tunteet on onneksi enää vain muisto. Joskus vielä kun hän soittaa ja on iloisella tuulella puhelimessa, sydämeni jättää lyönnin väliin "onko se kännissä!!?" mutta onneksi rakas isäni on nykyään koukussa vain tuohon Yläkerran Isäntään ja siitä olemme koko perhe kiitollisia.
Sepä se, vain uskoontuleminen voi pelastaa isäni.
