Ei oo edes todellista!
Joo ne voi olla ihan lutusia ja mukavia mutta ensinnäkin laumanvartija tarvitsee RAUHAA eli ei MITÄÄN meteliä eikä stressitekijöitä ja voitko sä väittää että kerrostalossa missä rapussa kulkee ihmisiä on TÄYSIN rauhallinen kolmen ISON koiran elää! Niiden täytyy saada TÄYSI hiljaisuus että saavat levätä ne on vartiokoiria ja ne VARTIOI ne ei saa rauhaa kun joka ikinen ääni mikä talosta kuuluu pitää ne valmiudessa ja ne stressaantuu... Ja miten käy kun koira päättää että nyt ei enää tuu mitään ku ipanat hyppii päällä ja meteliä on koko ajan!? (sinä et kuule lähellekkään kaikkea mitä koira kuulee) Se käy sun lapsies kimppuun ja muut tulevat perässä! Sen jälkeen koirat lopetetaan ja sen jälkeen ne haukutaan hulluiksi!
Laumanvartijat on ihania koiria kun niitä kasvatetaan oikein ja kerrostalossa kasvatus ei sitä ole! Ne eivät ole lastenleikkikalu.
Juuri tämmösten ihmisten takia niillä on maine huonompaan suuntaan kun ihmiset eivät tiedä koiraroduista tarpeeksi. Ikävää että tämänlainen koirien pito ei ole laissa kielletty!!!
Just keskustelin isäni kanssa joka kasvattaa laumanvartijoita ja sen olisi pitänyt tänne tulla kertomaan hieman faktoja enemmän...
Sen verran halauan huomauttaa, että meillä on lasten koulu-ajan täysi hiljaisuus, koirani saavat levätä myös rauhassa.
Koiramme eivaät ole leluja, niiden annetaan nukkua rauhassa,niitä ei kiusata eikä meillä huudeta (usko tai älä meillä ei edes lapset kilju/huuda).
Olen kasvanut laumisten (nimenomaan pyrenneittenkoirien kanssa), meillä oli jo 70-luvulla vanhemmillani 2 pyrreä kun synnyin 60-luvulla, myöhemmin kun näistä kadesta aika jätti meille tuli uudet kaksi pentua. Isälläni ja äidilläni viimeiset koirat lopetetettiin 7 ja 8v sitten (yli 30v pyrrejä) ja nämä kaksi olivat 12 ja 13v eli melko hyvä ikä pyrrelle.Rakkaus rotuun lähti lapsena kun kasvoin 2 pyrren keskellä. .Asuimme jo silloin koko ajan kerrostalossa.
Tuttavani kasvatti pyrrejä 25-vuotta, 70-80-luvulla eniten, pienimuotoista kasvatusta ja tämä rotu tuli minulle lapsesta lähtien rakkaaksi, sitä EI TODELLAKAAN otettu koon takia tai egon jatkeeksi, eikä minkään näyttämisen takia, se otettiin rakkaudesta juuri tuohon rotuun.
Meillä kerrostalossa asuneet pyrret tottuvat ääniin alusta saakka,kun ne esim. nukkuvat niitä ei kiinnosta jos joku kulkee rapussa, ne ei korviaan liikauta. Ne tietää, että niiden ei tarvitse vahtia koko ajan. En ikinä ottaisi esim. maasudulla kasvanutta pyrreä kerrostaloon, silloin ongelmia varmasti olisi ja koira ei sopeutuisi elämään laadukasta elämää ikinä. Silloin koira taatusti kärsii.
Koira tulee lasen luo paijattavaksi, ei niinpäin, että lapsi menee koiran luo esim. kesken unien. Koirat saa olla rauhassa.
Jos joku antaa lastensa hyppiä ja pomppia isojen koirien kanssa ja huutaa ja kiljua, varmasti koira stressaantuu eikä voi hyvin.
SILLOIN VIKA EI TODELLAKAAN OLE KOIRASSA VAAN VANHEMMISSA JOTKA TÄMÄN SALLIVAT!!! Takaan, että pienikin koira stressaantuu moisesta ei se ole enään rodusta kiinni, tälläistä ei pitäisi ikinä kenenkään hyväksyä, koira ei ole lelu.
Kuten sanoit, koira ei ole lelu ja miellä koirat eivät ikinä olleet lasten hoidokkeja vaan nimenomaan minun juttuni. Niitä ei otettu koon takia, ei lasten pyynnöstä tms. verukkeilla.
Minä otin koirat ja minä myös huoledin niistä. Esim pitkät lenkit teen yksin koirieni kanssa ja lyhyemmillä on usein lapseni mukana, jolloin heistä jompikumpi taluttaa koiraa ja koirani myös käyttäytyy lapsen kanssa hienosti, tosin minä en ikinä annan koiraa (isoa koiraa enkä antaisi pientäkään) lapsen vastuulle, olen aina ulkolenkeillä mukana ja myös hallitsen koirani jos tulee jotain yllättävää. Lapsi ei ole koiran ulkoiluttaja, valitettavasti näkee liiankin usein lapselle täysin liian isoja koiria jotka sitten pääsevät hihnasta karkuun kun koiraa ei ole koulutettu yhtään ja se rynnistää laspsi perässä minne sattuu eikä tottele vaikka huudetaan kuinka "seis/pysähdy" tms.
Vastuu on meillä aikuisilla, ei lapsilla.
Meillä tänäänkin päivällä kaikki kolme pyrreeni nukkuivat "niiden huoneessa" (jossa niiden sägyt/pedit ovat) täysin selällään, olivat rentoja, onnellisia. Eikä taatusti ole yksikään koira stressaantunut ja voin taata, että agressiivisesti ei käyttäydy yksikään koiristani ikinä.
Omistin aikasemmin jo yhden pyrren joka lopetettiin sairauden vuoksi 9-vuotiaana(ennen lapsia) ja silloinkin meni kerrostalossa loistavasti, eli nämä eivät ole ensimmäisiä omia koiriani, eikä ensimmäiset pyrreni.
Jos koira käyttäytyy agressiivisesti, se on usein koiran pelkoa, koiran täytyy murista ja käyttäytyä agressiivisesti jos se on epävarma mitä pitää tehdä eri tilanteessa, vika ei ole silloinkaan koirassa vaan ihmisessä.
Meillä koirat on sopeutettu pennusta lähtien ihmisiin, autoihin, jalankulkijoihin, ohi ajaviin pyöräilijöihin yms. vaikka suurin aika lenkistä kuluu metsässä jossa harrastetaan nyt hakua, leikin varjolla mikä on kaikista kolmesta koirasta hauskaa, vieteään aikaa koirien kanssa, perheen kanssa.
Koirat ovat meillä perheenjäseniä, pyrret ovat olleet"osa elämääni" koko ajan syntymästäni saakka, joten tämän rodun hankita oli aikatavalla itsestään selvyys minulle.
Kasvattajien kanssa olen jutellut tästä kerrostalo-elämästä ja kun he tietävät ja tuntevat minut ja koirani, olen saanut kiitosta kasvatuksesta ja siitä, että pyrreni ovat sopeutuneet hyvin kerrostalo-elämään, He tietävät kuinka meillä rakastetaan koiria.
Olen kuullut myös negatiivista palautetta kasvattajilta omakotitalos-asumisesta. Usein siellä on tarha koirille, koirat ovat päivät pitkät tarhassa, ihminen käy antamassa ruokaa ja vettä. Koirat ovat keskenään, niitä ei sosialisteta, ei rapsutella päivisin, koirille ei suoda mahdollisuutta tutustua ihmisiin, koirat ovat vain pihan perällä juoksemassa ja muka vahtimassa.
Suomeksi ne ovat pihan perälle laitetuja ja kuvitellaan, että koira saa siellä tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä-väärin!
Ei ole sekään koiranelämää pihakoristeena tarhan perällä =(
Jokainen tallaa tyylillään, mutta lähes 40-vuotiaana otan vastuun koiristani ja taatusti hoidan niitä hyvin, ne ovat meille perheenjäseniä, eivät pihakoristeita.
Jouduin hoitovirheen vuoksi eläkkeelle 21-vuotiaana, siksi minulla on aikaa koirilleni ja lapsilleni. Kiitosta olen saanut paljon ja toki asuisin mielelläni omakotitalossa, mutta en pysty ostamaan omakotitaloa näillä tuloilla, mieheni kuoli kun lapset olivat pieniä (sairauteen) ja silloinen omakotitalohaave oli pakko jättää, yksin en velkaa tänä päivänä ota.
Ymmärrän huolesi korrostalopyrren kohdalla, mutta ehkä minulla on poikkuksellisesti aikaa eläkkeellä oloni johdosta ja vastuuni on suuri, mutta ei kerrostalo-pyrrestä tule aina ongelmakoiraa, se on pitkälti siellä narun toisessa päässä ne ongelmat ja ihminen luo itse itselleen kuvitelmia eri ongelmista. Monellakaan ei ole rodusta mitään tietoa, se että tuttava kasvattaa/kertoo on täysin eri kuin käytäntö, jossa koirat ovat itsellä, koulutat ne itse, hoidat ne ja jos teet jonkun virheen niin pystyt myös virheen korjaamaan etkä tee samaa uudestaan.
Nautitaan koiristamme ja pidetään niistä hyvää huolta, eika haukuta /latisteta kerrostalossa asuvien laumis-haaveita, koska se on todellakin mahdollista toeteuttaa niin, että kaikki ovat onnellisia <3
