Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

En ole vielä keksinyt ketä varten minun tulisi olla kotona kaiken aikani viihtyvä ja paikoilleen pysähtynyt? EI ainakaan itseäni ja sinkkuna onni ei muutoinkaan löydy kotona maleksimalla ja palstoilla kirjoittamalla. En minåä itsekään huolisi kaltaistani kotijumia. Etenkään, kun en aidosti nauti tästä paikoilleen jäämisestä. Toki olisi asia erikseen, jos seurustelisi niin kotielämällä olisi täysin eri merkitys kuin nyt.

 

Sille on joku syy mitä en ymmärrä/tiedä miks et mitään konkreettista tee.

Resurssien vähyys ja vastaiset olosuhteet. Vuodenvaihteen jälkeen yhteydenpito vaikeutui, ei minun puoleltani eikä vaikutuksestani.

 

Jos siellä mode päätti puuttua tapahtumien kulkuun

Se yleensä on draaman takana, ainakin siellä toisella puolella

 

Kauan oon viestiä sulta odotellu

 

sulla on ilmeisesti vielä se toinen...näin oon ymmärtänyt IRL viestittelystä...mä en silti jaksa luopua toivosta, olen sanonut jotain viestittelystä, mutten jaksa odottaa ihmettä...ja ei, mulle ei "kelpaa" kukaan muu...ikinä. onhan tää "pöhlöä", mutta niin ne tunteet on. Ei niitä voi käskeä. Hyvää juhannusta kaikille.

T: Raksakamu

 

A, pepustasi videota tulemaan p.s. katseet töissä

 

En ole vielä keksinyt ketä varten minun tulisi olla kotona kaiken aikani viihtyvä ja paikoilleen pysähtynyt? EI ainakaan itseäni ja sinkkuna onni ei muutoinkaan löydy kotona maleksimalla ja palstoilla kirjoittamalla. En minåä itsekään huolisi kaltaistani kotijumia. Etenkään, kun en aidosti nauti tästä paikoilleen jäämisestä. Toki olisi asia erikseen, jos seurustelisi niin kotielämällä olisi täysin eri merkitys kuin nyt.

Elä ystävä itsellesi Hyvää juhannusta.

 

Kauan oon viestiä sulta odotellu

Kelle tää on? Miehelle vai naiselle? Oispa mulle!

 

 

Elä ystävä itsellesi Hyvää juhannusta.

Ei ketään ole tarkoitettu elämään elämää pelkästään itselleen.

 

Juuri tämä. Täydellistä ihmistä joka ei tarvitse mitään tai ketään eikä vahingossakaan raapaise yhtäkään omaa kipukohtaa, jottei joudu kohtaamaan sitä että itsessäkin on vajavaisuuksia.

Minusta taas ei haeta mitään tuollaista, vaan ihmistä joka osaa olla tasapainoisesti niin, ettei suhteessa hae epäterveellä tavalla kumppanista täytettä ja vastuuta häntä asioista, jotka kuuluvat ihmisen itse diilattavaksi ja sisäisestä kaivostaan ammentamisen piiriin. Kun on sinut itsensä kanssa ja osaa riittävästi rakastaa itseään, ei jatkuvasti hae kumppanista peiliä ja täytettä tai varmentajaa omiin epävarmuuksiinsa ja identiteettiin. Draaman määrä siis tippuu huomattavasti ja suhde on helppo. Ollaan vapaita rakastamaan toinen toistaan sen sijaan, että ollaan jatkuvasti reagoimassa, kalisuttelemassa sapeleita ja tarvitsemassa tilkettä kuin epävarmat pikkulapset. Jos ei rakasta itseään, voi olla sokea sille mitä rakkauden nimissä voi kumppanilta vaatia ja odottaa. Voi olla sokea sille ettei ulkosalta tuleva rakkaus kuunaan täytä ja hiljennä sitä mikä vaatii itseltä tilkintätyötä tai näkökulmamuutoksen omassa sydämessä.

Rakkaus ulkoa auttaa ja tukee, on ihana ja arvokas asia sekä inhimillinen tarve, mutta ei ole helpottumisen tiellä se avain pysyvään rauhaan ja tasapainoon. Josta ammentaa rakkautta, joka on ja antaa muidenkin olla, vaateiden sijaan. Josta ammentaa rakkautta, joka antaa ihmisen antaa itselleen arvo ja näin asettaa toisaalta terveet rajat eikä tule kävellyksi ylitse ja osaa alkaa kuuntelemaan mitä itse tarvitsee. Muuttuu oman elämänsä suhteen passiivisesta proaktiiviseksi, mutta ei odota muilta siinä varsinaista proaktiivisuutta, ei varsinkaan heidän elämiensä kustannuksella. Kun osaa rakastaa itseään, osaa erottaa omat unelmansa muiden unelmista. Osaa hahmottaa ettei ole enää vastuussa muista (eikä läheiset taas itsestä). Ei tarvitse enää potea epämukavaa syyllisyyttä jostain sellaisesta kieltäytymisestä, mikä ei istu omaan pirtaan. Toisaalta on helppo ja vapauttava kanssakulkija, koska ei odota muiden ottavan vastuuta oman itsensä hyvästä olosta ja unelmista kantaakseen. Antaa muille, niille kaikista läheisimmille ja rakkaimmillekin, vapauden syyllistämättä seurata sitä mikä taas sopii heidän pirtaansa. Ei vastuuta heitä unelmien rikkomisesta tai elämän sujumisesta siinä kohtaa kun polut eivät kuljekaan samaan suuntaan. Surra saa ja pettymystä tuntea, mutta ei ole heidän vikansa jos he haluavat itselleen eri asioita. Kun antaa tuon vapauden muille, antaa sen itselleen eikä tarvitse enää syyllisyyden tähden tukahduttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan. Se kun tuo vastuu ja kääntöpuolena vapaus sysätään takaisin ihmiselle itselleen tai kun joku ei enää lähdekään kalisteluun tai egontäyttäjäisiin mukaan...no se ei ole aina kivutonta. Läheiset purnaavat sitä vastaan. Itse purnaa sitä vastaan. Tietenkin, koska se on alkuun epämukavaa ja herättää monenlaisia tunneölliäisiä koloistaan. Rakkaus auttaa jaksamaan sen.

Onneksi nämä asiat eivät ole joko tai. Itsensä rakastamista ja muiden rakastamista terveesti voi harjoitella myös vuorovaikutuksessa. Ei tarvitse ensin viettää vuosikymmentä yksin, vaan näitä voi harjoittaa ihan hyvin suhteessa ollessakin. Eri.

 

Tahtoisin yöttömän yön kanssasi ja nousevan auringon aamun, yhteiset päivät ja iltojen ilot. Kaunista juhannusyötä, rakas.

Oih, onnentyttö tai onnenpoika hän<3 Toivottavasti teidän juttu lähtisi liitoon.

 

Minusta taas ei haeta mitään tuollaista, vaan ihmistä joka osaa olla tasapainoisesti niin, ettei suhteessa hae epäterveellä tavalla kumppanista täytettä ja vastuuta häntä asioista, jotka kuuluvat ihmisen itse diilattavaksi ja sisäisestä kaivostaan ammentamisen piiriin. Kun on sinut itsensä kanssa ja osaa riittävästi rakastaa itseään, ei jatkuvasti hae kumppanista peiliä ja täytettä tai varmentajaa omiin epävarmuuksiinsa ja identiteettiin. Draaman määrä siis tippuu huomattavasti ja suhde on helppo. Ollaan vapaita rakastamaan toinen toistaan sen sijaan, että ollaan jatkuvasti reagoimassa, kalisuttelemassa sapeleita ja tarvitsemassa tilkettä kuin epävarmat pikkulapset. Jos ei rakasta itseään, voi olla sokea sille mitä rakkauden nimissä voi kumppanilta vaatia ja odottaa. Voi olla sokea sille ettei ulkosalta tuleva rakkaus kuunaan täytä ja hiljennä sitä mikä vaatii itseltä tilkintätyötä tai näkökulmamuutoksen omassa sydämessä.

Rakkaus ulkoa auttaa ja tukee, on ihana ja arvokas asia sekä inhimillinen tarve, mutta ei ole helpottumisen tiellä se avain pysyvään rauhaan ja tasapainoon. Josta ammentaa rakkautta, joka on ja antaa muidenkin olla, vaateiden sijaan. Josta ammentaa rakkautta, joka antaa ihmisen antaa itselleen arvo ja näin asettaa toisaalta terveet rajat eikä tule kävellyksi ylitse ja osaa alkaa kuuntelemaan mitä itse tarvitsee. Muuttuu oman elämänsä suhteen passiivisesta proaktiiviseksi, mutta ei odota muilta siinä varsinaista proaktiivisuutta, ei varsinkaan heidän elämiensä kustannuksella. Kun osaa rakastaa itseään, osaa erottaa omat unelmansa muiden unelmista. Osaa hahmottaa ettei ole enää vastuussa muista (eikä läheiset taas itsestä). Ei tarvitse enää potea epämukavaa syyllisyyttä jostain sellaisesta kieltäytymisestä, mikä ei istu omaan pirtaan. Toisaalta on helppo ja vapauttava kanssakulkija, koska ei odota muiden ottavan vastuuta oman itsensä hyvästä olosta ja unelmista kantaakseen. Antaa muille, niille kaikista läheisimmille ja rakkaimmillekin, vapauden syyllistämättä seurata sitä mikä taas sopii heidän pirtaansa. Ei vastuuta heitä unelmien rikkomisesta tai elämän sujumisesta siinä kohtaa kun polut eivät kuljekaan samaan suuntaan. Surra saa ja pettymystä tuntea, mutta ei ole heidän vikansa jos he haluavat itselleen eri asioita. Kun antaa tuon vapauden muille, antaa sen itselleen eikä tarvitse enää syyllisyyden tähden tukahduttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan. Se kun tuo vastuu ja kääntöpuolena vapaus sysätään takaisin ihmiselle itselleen tai kun joku ei enää lähdekään kalisteluun tai egontäyttäjäisiin mukaan...no se ei ole aina kivutonta. Läheiset purnaavat sitä vastaan. Itse purnaa sitä vastaan. Tietenkin, koska se on alkuun epämukavaa ja herättää monenlaisia tunneölliäisiä koloistaan. Rakkaus auttaa jaksamaan sen.

Onneksi nämä asiat eivät ole joko tai. Itsensä rakastamista ja muiden rakastamista terveesti voi harjoitella myös vuorovaikutuksessa. Ei tarvitse ensin viettää vuosikymmentä yksin, vaan näitä voi harjoittaa ihan hyvin suhteessa ollessakin. Eri.

No ei sekään, että lykätään heti läheisriippuvaisen tai rassukoiden pelastajan rooliin, jos odotusarvona on huomioiminen parisuhteessa.

 

No ei sekään, että lykätään heti läheisriippuvaisen tai rassukoiden pelastajan rooliin, jos odotusarvona on huomioiminen parisuhteessa.

Siihen ei tarvitse suostua tietenkään. Saat odottaa suhteessa huomioimista (miksi muutoin edes olla suhteessa jos juttuna ei ole puolin ja toisin huomiointi toisen ihmisen kanssa?). Saat etsiä sellaista kumppania. Ketään ei voi muuttaa toiseksi, mutta sen stepin kanssa turhan ja typerän taistelun voi kokonaan välttää, kun etsii ihmisen joka lähtöjään jo natsaa. Ei pidäkään tyytyä. Heille löytyy joku muu tai jotain muuta kuin juuri sinä.

Kerrot kantasi ja sen mitä elämältäsi toivot. Jos ei millään uskota sittenkään, voit lähteä eri suuntaan. Mikään ei velvoita sua viettämään aikaa ihmisten kanssa jotka odottaa sulta pelastajuutta itselleen tai muille. Ylipäätään...joku voi olla tosi kivakin ihminen mutta ei vaan natsaa. Silloinkin saa myöntää että kaipaa jotain muuta. Ei tarvi olla mitään erityisen painavaa syytä. Siitä ettei tyydy tärkeissä asioissa ei tarvi tuntea syyllisyyttä. Jos nuo tuputtajat on sun läheisiä niin voi aatella että sanot että hei en halua sitä mitä ehdotat ja voitaisko käyttää tämä meidän yhteinen aika johonkin muuhun. Samaan aikaan voi asian kääntää niin, että he ehkä tuputtavat sulle, koska välittävät sinusta. Voi olla kiitollinen siitä, että he välittävät ja samaan aikaan kuitenkin asettaa rajat.

 

Oih, onnentyttö tai onnenpoika hän<3 Toivottavasti teidän juttu lähtisi liitoon.

"Pojasta" on kyse.

 

Silti vielä tunnut väreenä, hentona lepatuksena, omana rytminä.

 

"Pojasta" on kyse.

Lähtee se kunhan vain olet kärsivällinen. Tärkeissä asioissa menee kauemmin sisäistyksessä.

 

Toivottavasti oma kaivattu ei ajattele että olisin reppana tai rassukka. Väitän ettei kukaan minut hyvin tunteva käyttäisi niitä sanoja minusta. Poikkeuksen tekee rakkausasiat, mutta sydänsuruilla en vaivaa muita.

 

 

Lähtee se kunhan vain olet kärsivällinen. Tärkeissä asioissa menee kauemmin sisäistyksessä.

En minä hänen luokseen pääse. Hän on sanonut, ettei häntä voi saada kiinni. Turhaa toivoa mitään oikeasti, mutta haaveilla saa.

 

Olet kaikkea, mitä sydän saattaa toivoa ja sellaistakin, mitä en osannut toivoa. Sinun silmäsi ovat erityiset, yhteys on merkillinen. Sinä et lähde minusta, vaikka sinä poistuisit maailman ääriin.

Mutta sitä en haluaisi koskaan tapahtuvan. Siksi toivoisinkin, että voisimme olla ainiaan "sydänystäviä", tapahtui mitä tahansa. Voisi luottaa siihen, ettei kumpikaan katoa toisen elämästä.

Koska pelkään sinun menettämistä.

 

Minusta taas ei haeta mitään tuollaista, vaan ihmistä joka osaa olla tasapainoisesti niin, ettei suhteessa hae epäterveellä tavalla kumppanista täytettä ja vastuuta häntä asioista, jotka kuuluvat ihmisen itse diilattavaksi ja sisäisestä kaivostaan ammentamisen piiriin. Kun on sinut itsensä kanssa ja osaa riittävästi rakastaa itseään, ei jatkuvasti hae kumppanista peiliä ja täytettä tai varmentajaa omiin epävarmuuksiinsa ja identiteettiin. Draaman määrä siis tippuu huomattavasti ja suhde on helppo. Ollaan vapaita rakastamaan toinen toistaan sen sijaan, että ollaan jatkuvasti reagoimassa, kalisuttelemassa sapeleita ja tarvitsemassa tilkettä kuin epävarmat pikkulapset. Jos ei rakasta itseään, voi olla sokea sille mitä rakkauden nimissä voi kumppanilta vaatia ja odottaa. Voi olla sokea sille ettei ulkosalta tuleva rakkaus kuunaan täytä ja hiljennä sitä mikä vaatii itseltä tilkintätyötä tai näkökulmamuutoksen omassa sydämessä.

Rakkaus ulkoa auttaa ja tukee, on ihana ja arvokas asia sekä inhimillinen tarve, mutta ei ole helpottumisen tiellä se avain pysyvään rauhaan ja tasapainoon. Josta ammentaa rakkautta, joka on ja antaa muidenkin olla, vaateiden sijaan. Josta ammentaa rakkautta, joka antaa ihmisen antaa itselleen arvo ja näin asettaa toisaalta terveet rajat eikä tule kävellyksi ylitse ja osaa alkaa kuuntelemaan mitä itse tarvitsee. Muuttuu oman elämänsä suhteen passiivisesta proaktiiviseksi, mutta ei odota muilta siinä varsinaista proaktiivisuutta, ei varsinkaan heidän elämiensä kustannuksella. Kun osaa rakastaa itseään, osaa erottaa omat unelmansa muiden unelmista. Osaa hahmottaa ettei ole enää vastuussa muista (eikä läheiset taas itsestä). Ei tarvitse enää potea epämukavaa syyllisyyttä jostain sellaisesta kieltäytymisestä, mikä ei istu omaan pirtaan. Toisaalta on helppo ja vapauttava kanssakulkija, koska ei odota muiden ottavan vastuuta oman itsensä hyvästä olosta ja unelmista kantaakseen. Antaa muille, niille kaikista läheisimmille ja rakkaimmillekin, vapauden syyllistämättä seurata sitä mikä taas sopii heidän pirtaansa. Ei vastuuta heitä unelmien rikkomisesta tai elämän sujumisesta siinä kohtaa kun polut eivät kuljekaan samaan suuntaan. Surra saa ja pettymystä tuntea, mutta ei ole heidän vikansa jos he haluavat itselleen eri asioita. Kun antaa tuon vapauden muille, antaa sen itselleen eikä tarvitse enää syyllisyyden tähden tukahduttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan. Se kun tuo vastuu ja kääntöpuolena vapaus sysätään takaisin ihmiselle itselleen tai kun joku ei enää lähdekään kalisteluun tai egontäyttäjäisiin mukaan...no se ei ole aina kivutonta. Läheiset purnaavat sitä vastaan. Itse purnaa sitä vastaan. Tietenkin, koska se on alkuun epämukavaa ja herättää monenlaisia tunneölliäisiä koloistaan. Rakkaus auttaa jaksamaan sen.

Onneksi nämä asiat eivät ole joko tai. Itsensä rakastamista ja muiden rakastamista terveesti voi harjoitella myös vuorovaikutuksessa. Ei tarvitse ensin viettää vuosikymmentä yksin, vaan näitä voi harjoittaa ihan hyvin suhteessa ollessakin. Eri.

 

Hyvää yötä tummalle kaunottarelle

 

 

Toivottavasti oma kaivattu ei ajattele että olisin reppana tai rassukka. Väitän ettei kukaan minut hyvin tunteva käyttäisi niitä sanoja minusta. Poikkeuksen tekee rakkausasiat, mutta sydänsuruilla en vaivaa muita.

Pakit?