Onko kenenkään muun puoliso muuttunut radikaalisti (naimisiinmenon/lapsien myötä)?

Energiataso jossain pakkasen puolella, tähän aamuun herääminen oli kuin heräisi pahaan uneen. Puristava tunne, meillä on pieni tyttö (1v) ja mies on muuttunut aivan kummalliseksi. Viikonloppuna oli vieraita ja sain jälleen kannatella hartiavoimin koko pakettia ettei se olisi lopullisesti hajonnut käsiin. Mies oli puhumaton, vihaisen näköinen, ei tervehtinyt kunnolla. Minä yritin kaikkeni ettei vierailla olisi aivan liian kiusaantunut olla. Loppuillasta mies meni tuppisuuna makaamaan sohvalle, sitten alkoi kuulua kyllästynyttä huokailua ja puhaltelua. Vieraat pälyilivät toisiaan ja lähtivät sitten. Olin niin masentunut, etten saanut sanaa suustani. Minulla ei ole tuolle ihmisille mitään asiaa.

Hän on tyly iäkkäälle äidilleni. Jos joku ihminen ei miellytä, oli se sitten minun ystävä tai naapuri, hän käyttäytyy kuvottavan epäkohteliaasti. Muutaman kerran olen menettänyt kasvoni vastaavissa tilanteissa, mies saattaa esimerkiksi nolata minut äyskäisemällä vieraiden kuullen jotain todella inhottavaa.

Ei hän tällainen ole aina ollut. Viikonlopun jälkeen mietin, että mun pitää varmaan erota. Sydäntä kylmää meidän pieni tyttö, en haluaisi hänelle semmoista kohtaloa Mutta en minä tiedä kun puhuminenkaan ei auta - jos sanon näistä tilanteista niin mies raivostuu välittömästi. Syyttelen kuulemma. Hän alkaa marttyyriksi: niin juuri, minä olen AIVAN PASKA IHMINEN jne..

Olen jumissa.

 

Olen pahoillani Kuulostaa kamalalta.

Millainen miehesi oli aiemmin? Syytteleekö/syyllistääkö mies sinua muuten? Onko hänessä mielestäsi narsistisia piirteitä?

 

Mun miehestä tuli tollanen toisen lapsen myötä. Ekaa hoiti joten kuten, nyt on laiska marttyyrisika, puheet sun miehen luokkaa. Yrittää vielä hieman pitää hyvän miehen kulissia yllä vieraille, mutta esitys rakoilee pahasti.

 

Oliko lapsi toivottu?ehkä hän on rasittunut lapsesta.

 

Mieskin voi kärsiä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

 

Sanoisin miehelle kaks vaihtoehtoa, joko lähtis mielenterveystoimistoon hakemaan apua tilanteeseen tai ero.
Mielestäni ero ei tuossa tilanteessa lapselle joka vasta 1v ole paha. Pahempi on kasvaa tuollaisessa tilanteessa. Missä isällä mielimusta.nyt vaan reippaasti otat asian esille miehesi kanssa. Se asia kun ei odottamalla parane.Tsemppiä!
Kannattaa sun jo soitella koska sais ajan. Ja olla tiukkana ja kertoa et miehes tarvii apua heti.

 

kannattaisko vaikka ensiksi yrittää korjata tilanne ja erota vasta sen jälkeen. Nyt aika parisuhdeneuvontaan, miehellä voi olla vaikka masennus. Ja sulla kohta jos asia ei muutu.millainen ihmine hän oli ennen? ja miten hänelle puhut. eli onko kysymykset et miksi sä oot tommnen, miksi sä käyttäydyt noin paskasti- näihin on hyvä vetää toi marttyyri kortti. vai mikä sulla on hätänä, miksi olet noin väsynyt, hiljainen surullinen. mitä sä haluaisit et tehtäis- näihin ei voi vastata et ai, mä oon se paskapää.

 

Tuo on vallankäyttöä. Mies toimii siten, että lakkaat kutsumasta ihmisiä teille kylään. Pian mies ei suostu olemaan lapsen kanssa kahdestaan, jotta sinä pääsisit tapaamaan ystäviäsi jonnekin muualle. Lopulta mies alkaa rajoittaa sinun vierailujasi lapsen kanssa mummolassa ja muualla. Kun tukiverkostosi on rikottu, olet täysin miehesi varassa. Jos suostut tuohon, pidä kuitenkin huoli, että et ole ainakaan taloudellisesti miehestä riippuvainen.

 

Mies kuulostaa lopen uupuneelta ja masentuneelta. Oikeasti.

 

Jos mies on muuttunut 'ihan oudoksi' niin suosittelen lämpimästi lääkärireissua. Isillekkin voi tulla 'synnytyksen jälkeinen masennus' kun he tajuavat vauvan syntymän tuoman vastuun elämässään.

Meidän avioliitossamme oli myös todella vaikea vaihe niihin aikoihin kun esikoinen oli vajaa vuoden. Mieheni käyttäytyi kuukausien ajan todella kummalisesti.. Siitä on nyt aikaa 15v ja mies on koko tämän ajan ollut ihan 'normaali'. Hänellä on ollut masennustaipumusta koko aikuisikänsä, mutta se ei merkittävästi ole haitannut elämäämme tuota jaksoa lukuunottamatta.

 

Av:lla oli sama provo joskus

 

Juu on, mutta siihen on vaikuttanu hieman useampi asia kuin vain avioliitto ja lapset.. Mä tulkitsen omastani sen niin että hän on väsynyt ja masentunut mut ei vaan saa sitä ulos. Käydään pariterapiassa jossa koitetaan näitä kaikkia parisuhteen solmuja aukoa ja mitä siihen kulissien pitoon tulee niin mä en ainakaan jaksa, oon sanonu ihan suoraan sukulaisille et se nyt vaan on tollanen ja voi voi, koittakaa kestää se tai älkää olko sen lähellä.

En mä ainakaa jaksa silotella ja selitellä, aina ei vaan kaikki ole ok.

 

Aika paska tilanne, en tiedä muuttuuko tuo asia miksikään, eikä toinen ihminen voi ihmistä muuttaa, muutos on tapahduttava hänessä itsessään - muuten se ei toimi.

Kauanko olette olleet yhdessä?

 

Meillä samanlainen muutos toisen lapsen syntymän jälkeen, vaikka sitä ennen lähes 10 vuotta olimme yhdessä olleet ja mies oli siihen asti ihan "normaali". Miehellä nyt masennuslääkkeet ja käy terapiassa ja vähän paremmin jo jakseleekin. Tosi rankkaa vaan sille (=sinulle) joka joutuu sitä seuraamaan ja arjen pitämään kasassa, selittelemään miehen käytöstä ulkopuolisille ym....

 

Itse vain huomasin tuossa viime syksynä että puskin ja puskin miestä noilla kysymyksillä met miksi miksi oot tommonen valuva mato ja loppujen lopuks hän murtui itkien et on vain niin perkeleen stressaantunut ja väsynyt töistä et ei jaksa edes ajatella kotona. Mut kun olis saanut avattua suunsa aikasemmin ni en olis piinannut niinpaljon. Siitä lähdettiin ylöspäin. Mä en vaatinut kotona muistamaan ja tekmään, kunhan leikki lapsen kanssa ja kävi töissä ni itse hoidin kaiken muun. Nyt keväällä siitä sohvalta on herännyt taas eneginen ja tekevä mies.

 

[QUOTE="tiina";28592592]Oliko lapsi toivottu?ehkä hän on rasittunut lapsesta.[/QUOTE]

Lapsi oli todella toivottu ja lapselle mies on tosi hyvä ja lämmin isä.

 

mitä siihen kulissien pitoon tulee niin mä en ainakaan jaksa, oon sanonu ihan suoraan sukulaisille et se nyt vaan on tollanen ja voi voi, koittakaa kestää se tai älkää olko sen lähellä.

En mä ainakaa jaksa silotella ja selitellä, aina ei vaan kaikki ole ok.

Kunpa uskaltaisin ja osaisin itsekin ajatella ja käyttäytyä noin! Mua nolottaa ja hävettää miehen puolesta ja mietin myös mitä ihmiset ajattelee minusta - miks olen valinnut puolisokseni tuommoisen k-pään tiedän, et on lapsellinen ja epäkypsä ajattelumalli mut minkäs teet.. Sit oon just aivan lopussa näiden vierailujen ja kyläreissujen ja naapuritapaamisten jäljiltä, kun mies on käyttäytynyt huonosti ja itse olen sitte käyttäytynyt hyvin kahden edestä...

 

[QUOTE="hui";28592637]Aika paska tilanne, en tiedä muuttuuko tuo asia miksikään, eikä toinen ihminen voi ihmistä muuttaa, muutos on tapahduttava hänessä itsessään - muuten se ei toimi.

Kauanko olette olleet yhdessä?[/QUOTE]

Niinpä

viisi vuotta.

 

Kunpa uskaltaisin ja osaisin itsekin ajatella ja käyttäytyä noin! Mua nolottaa ja hävettää miehen puolesta ja mietin myös mitä ihmiset ajattelee minusta - miks olen valinnut puolisokseni tuommoisen k-pään tiedän, et on lapsellinen ja epäkypsä ajattelumalli mut minkäs teet.. Sit oon just aivan lopussa näiden vierailujen ja kyläreissujen ja naapuritapaamisten jäljiltä, kun mies on käyttäytynyt huonosti ja itse olen sitte käyttäytynyt hyvin kahden edestä...

Turhaan yrität pitää kulisseja yllä. Anna muiden vain huomata, millainen kusipää miehesi on. He ymmärtävät silloin sinua paremmin, kun eron hetki koittaa. Se on varmasti edessa jossakin vaiheessa, jos tuollainen meno jatkuu. Ansaitset lapsesi kanssa parempaa.

 

Musta kans kuulostaa siltä että miehesi on masentunut, ja tarvitsee apua. Kerroit ainoastaan miten mies käyttäytyy kun vieraita on kylässä, ja sanoit tuossa että lapselle on kuitenkin hyvä isä. Miten mies käyttäytyy sinua kohtaan? Millainen hän yleensä on kun ketään ei ole kylässä? Ja kohdistuuko tuo käytös nimenomaan vieraita kohtaan?

Kyselen ihan siksi että minun mielestä on yllättävää että lasta kohtaan olisi ns täydellinen isä, mutta muita kohtaan täys idiootti. Tai siis, hankala selittää, mutta kyllähän lapsi esim on paikalla silloin kun mies noin käyttäytyy vieraita kohtaan? En nyt tarkoita pahalla, mutta oletkohan hieman sinisilmäinen tuota isyys -osuutta kohtaan. Kyllä lapsisuhteeseen vaikuttaa sekin miten isi käyttäytyy äitiä tai muita kohtaan.

Sekin tuli mieleen että käykö teillä päivittäin vieraita. Itse olen käynyt masennuksen läpi, ja muistan kyllä sen vihan tunteen kun ei saanut olla rauhassa. Kerrassaan inhosin ihmisten seuraa tuolloin, kun ei ollut voimia pitää "kasvoja", ja sitten inhosi itseä kun käyttäytyi muita kohtaan huonosti. Ehkä voisitte rajoittaa vieraiden kyläilyä (jos teillä siis käy usein) hieman, ja samalla yrittää saada miehesi terapiaan ymv. Itsellä auttoi paljon oman tilan otto ja terapiaan meno. Ymmärsin myös että jokaisella on oikeus omaan rauhaan, eikä ystäviä ja sukulaisia ole pakko nähdä montaa kertaa viikossa. Teillä ei välttämättä ole tuollainen tilanne, mutta tuli mieleen.