Onko kellään muulla sellaista tunnetta että on hukannut työidentiteettinsä

hoitaessaan lapsia pitkään kotona?Katselin työpaikka ilmoituksia ja kävin työhaastattelussakin mutta minulla sellainen tunne etten ole kokonainen?Onkohan mulla jotenkin päässä vikaa?lapset saavat minut tuntemaan olon kokonaiseksi ja työ tuntuu vain jotenkin pakkopullalta ja sitoutuminen työhön tuntuu vaikealta?Pitäiskö ottaa johonkin yhteyttä?

 

Muutos on aina hankalaa - sulla kulttuurishokki päällä. Kyllä se siitä sitten taas, viimeistään ekana tilipäivänä on jo vähän parempi fiilis, vaikkei työ niin superkivaa oliskaan.

 

Ei sinne töihin tarvitse kokonaan kuuluakaan. Totta kai suurin osa sinusta on nyt kotona lasten kanssa, siitä ei heti pääse irti - eikä tarvitsekaan. Vaan juuri sopivassa määrin, pieni irtaantuminen vain.

 

No mutta kun olen hoitoalalla ja tuntuu että joka työhaastattelussa vaaditaa niin paljon sitoutumaan työhön.Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla myös päivähoidossa mutta jotenkin tämä on nyt niin vaikeaa ja pahemmaksi mennyt...

 

Sama tilanne. Olen ollut töissä jo vuoden, mutta ei vain tunnu omalta jutulta. Tuntuu edelleen, että olen jotenkin ulkopuolinen. Ja niin kuin sanoit, työ on pakkopullaa, ei jaksaisi keskittyä, eikä huvita. Olenkin miettinyt, että tuntuuko kaikista vanhemmista tältä, kun elämään on tullut jotain tärkeämpää. Että mulla olikin ennen lapsia vain epänormaalin helppoa käydä töissä ja tämä on sitä normaalia..?

 

Mulle työnteko on miellyttävää, mutta ei nykyisessä työpaikassa. En usko teidänkään olevan läheisriippuvaisia tai laiskoja, olette vaan väärässä paikassa tai väärällä alalla. Hoitoalalla on paljonkin epäkohtia, jotka vaikuttavat työilmapiiriin ja siten myös työssä viihtymiseen.

 

Mulle työnteko on miellyttävää, mutta ei nykyisessä työpaikassa. En usko teidänkään olevan läheisriippuvaisia tai laiskoja, olette vaan väärässä paikassa tai väärällä alalla. Hoitoalalla on paljonkin epäkohtia, jotka vaikuttavat työilmapiiriin ja siten myös työssä viihtymiseen.

Mä teen vain keikkaa tällä hetkellä juuri sen takia etten pysty sitoutumaan mutta kun käyn välistä työhaastatteluissa niin vaatimustaso on aikamoinen nykyään hoito-alalla ja tämän vuoksi rupeaa ahdistamaan...Ajattelin varata ajan työkkärinammatinvalintapsykologille..

 

Normaalia, sanoisin. Menen pian neljännen äitiysloman jälkeen töihin ja kauhua on ollut joka kerta. Pari viikkoa töissä ja olen kuin kala vedessä. Joka kerta pelkään, että en enää hallitse tehtävääni tai en opi enää uutta. Pelko on aina ollut väärä.

 

Mä olen päättänyt ratkaista tuon ongelman irtisanoutumalla töistä...eli takaisin en vapaiden päätyttyä mene, keksin sitten jotain muuta
Toisaalta en kyllä halua lapsia tarhaan laittaa eli sekin on yksi syy.