Ja seurustelen lapsen isän kanssa. Poika 1v2kk. Positiivista ajattelua ja mahdollisimman paljon kannattaa miettiä mitkä asiat on paremmin kun ei ole miestä. Ei turhaan kannata murehtia että nyt jään siitä ja siitä paitsi ja minä joudun tekemään ja olemaan aina kun toinen saa liihottaa miten tahtoo. Aloita positiivinen ajattelu siitä että tiski- ja pyykkivuoret ovat pienempiä, voit herkutella kun siltä tuntuu, kotityöt ja ruoka ei tarvi olla tehtynä siihen mennes kun mies tulee töistä kotiin. Voit viipyä kaverilla lapsen kans just niin kauan kun itseä huvittaa. Ei ole anoppia antamassa "neuvoja" (=arvostelemassa), ei tarvi miettiä kumman suvun kans viettää joulun. Itse olen todennut että pääsin paljon helpommalla kun erottiin jo raskauden alussa, en päässyt tietämään miten elämä on helpompaa miehen kans joten sitä en osaa kaivata. Niin ja vielä sellanen, ei tarvi tapella kumpi hoitaa yösyötöt ja aamunousemiset kun se on itsestään selvää yhden vanhemman perheessä. Tässä pientä positiivisen ajattelun alkua On siis jo 8v koululainen. Raskausajan olin kokonaan yksin ja välillä olin melkoisen pohjalla. Se oli henkisesti todella rankkaa aikaa ja vaikka paljon puhuin kavereiden kanssa niin ehkä olisi kannattanut silloin jo hankkia tukea ihan ammattilaisiltakin. Odotusaika meni kuitenkin suht hyvin, mutta vauva-aikakin oli välillä hyvin yksinäistä, varsinkin illat ja muistan usein surreeni sitä, että ei ollut ketään kenelle iloita vauvan pienistä jutuista esim ensimmäisestä hymystä, kääntymisestä ym. Silloinkin oli tärkeää pärjätä yksin, eikä tullut mieleenkään kysellä apua mistään, vaikka näin jälkeenpäin ajatellen olisin ollut fiksu ja oma jaksamiseni olisi ollut vielä parempaa jos olisin tajunnut pyytää apua. 