Onko kaksosten äidillä AINA kamalan vaikeaa?

Onko kaksosten äitiys aina kamalaa? Uuvuttavaa, rasittavaa, ei paljon ilonpilkahduksia?

Missä lasten iässä tilanne tasoittuu? Siis että onko kaksosten äidillä AINA superraskasta muihin verrattuna, sittenkin kun lapset ovat 3v? Tai vaikka 7v?

Ystävälläni on kolmevuotiaat kaksoset, ja hän valittaa koko ajan, miten raskasta on. Olen vuosien mittaan auttanut paljon, vaikka itsellänikin on 2 lasta, tosin minun eivät ole kaksoset vaan ikäeroa on 1,5 v.

Auttamisessa ei ole vastavuoroisuutta: ystäväni odottaa minun auttavan (vien lapsia ulos, käyn lapsenvahtina, autan kauppa-asioissa, annan omien lasteni vaatteet ja tavarat heille, kun kahden kanssa on kalliimpaa jne.), mutta tilanne ei ole yhtään tasoittunut vuosien myötä, vaikka vähän niin odotin. Minun tekisi mieli sanoa hänelle, että kaksosten äitiydenkin pitäisi muuttua jo normaalitilanteeksi, että ei se voi vuosikausia olla hätätilanne, jossa koko tuttavapiiri venyy ja osallistuu. En siis ole ainoa, joka auttaa.

Raskasta on joskus muillakin, kun on pienet lapset ja aika ja raha vähissä.

Mitä mieltä olette?

 

Omaa kokemusta kaksosista ei ole, mutta hyvä ystäväni, kaksosten äiti, kiteytti mielestäni osuvasti: "siinä kaksoset hoitaa kuin kaksi eri-ikäistäkin lasta".

Joillakin on hankaluuksia yhdenkin lapsen kanssa, right?

 

Kaksosista on seuraa toisilleen etenkin, jos ovat samaa sukupuolta. Kun kaksoset kasvaa, niin helpottuu.

 

Mun siskolla on kaksoset, jotka ovat vasta 6 kk, mutta hänen mielestään ainakaan ei ole kauhean vaikeaa.

 

Kaverilla on reilun vuoden ikäiset kaksoset ja ja vajaa kaksi vuotta näitä vanhempi esikoinen, eikä mulle ainakaan ole valittanut uupumusta tai muutakaan. Ovat kuulemma olleet sen verran helppoja nukkumisen, syömisen ja muun suhteen, ettei ole päässyt normaalia enempää väsymään.

 

Toivottavasti helpottuu. Minulla 2 kk ikäiset kaksoset ja kyllähän ihan syöttäminen vie tuhottomasti aikaa. Kun samalla kotona vielä yksi 2 vuotias niin ei tahdo aika riittää kaikille. Puhumattakaan ulkoilusta, siivouksesta, ruoanlaitosta. Ja se että kaksi menee siinä samalla kuin yksi ei todellakaan pidä paikkaansa. Ainakaan vielä tässä iässä.

 

Joissain asioissa vaikeampaa, toisissa ei. Kai nyt jokainen osaa kuvitella oman vauvansa tilalle kaksi samanikäistä? Aina tuplavaipanvaihdot, tuplaimetykset, tuplakoliikit.. ja kun ihmiset väsyy jo siitä yhdestä huutajasta. Vanhempina niillä on aina, siis AINA joku tappelukaveri. Siinä kun muilla on yleensä uhmaikäinen ja vauva, ja vauvan kanssa uhmiksen on vaikeeta tapella.
Se on sitten makuasia että kuunteleeko kahden tappelua vai yhden kiukuttelua..

Rahallisesti..no, tuplatkaa se rahasumma mikä teillä meni esikoiseen.

Rehellisesti ei se nyt vauva-ajan jälkeen niiiiiiin vaikeeta ole, ihan normaalia lapsiperhe-elämää. Ap:n kaveri on ehkä vähän turhan kiinni siinä ajatuksessa että kaikki on vaikeeta. Eikä tunnu huomioivan muita..? Kannattais jutella.

Ja mun mielestä tää on nyt helppoa, kun tuplat on 7 vuotiaita.

 

[QUOTE="vieras";26039981]Kaksosista on seuraa toisilleen etenkin, jos ovat samaa sukupuolta. Kun kaksoset kasvaa, niin helpottuu.[/QUOTE]

Tappeluseuraa. Jee..

 

No itselläni ei kokemusta kaksosista ole, mutta meidän lapsillä ikäero 11k.Monesti olen ajatellut että varmasti helpommin olsii sujunut kaksosten kanssa ekat vuodet kuin tällä ikäerolla.

Taaperoiän jälkeen ei kaksosten vanhemmilla oo sen vaikeampaa kuin muillakaan kaksi lasta omaavilla.

 

Kiitos vastauksista. En sinänsä ole ajatellut, että kaksoset menisi yhtä helpolla kuin yksi lapsi - mutta ehkä vauva-ajan jälkeen yhtä "helpolla" kuin kaksi pikkulasta yleensäkin?

Tilanne alkaa haitata ystävyyttä. On todella vaikea koko ajan pitää ystävättären murheita/väsymystä/arjen ongelmia tärkeämpinä keskustelunaiheina kuin omiaan, kun ystävättärellä on kaksoset ja minulla kaksi lasta.

Joskus jopa ajattelen, että vauva-aika on varmasti kaksosten kanssa rankempaa kuin yhden kanssa - mutta että sitten se on elämäksi ohi Siis jos ei hanki enempää kuin kaksi lasta. Jotkut esim. valvoo kahden huonosti nukkuvan lapsen kanssa peräkkäin.

Äh, ehkä olen vain itsekäs.

 

[QUOTE="trolli";26040060]Tappeluseuraa. Jee..[/QUOTE]
No sitä on sisaruksilla toisistaan, vaikka ikäeroa olisi 10 vuotta. TÄSTÄ on kokemusta.

 

Itsellä kaksos-isoveljet, äitini aina sanoo että paljon vähemmällä pääsi pikkulapsiaikana niiden kanssa kun oli toisistaan seuraa.

 

Meillä on kaksoset ja 2v nuorempi pikkuveli, ja toistaiseksi ainakin tuplat on "aiheuttanut" kolme kertaa sen työmäärän kuin kuopus. En mä silti sanoisi, että kaksosten äideillä on AINA kamalan vaikeaa, mutta kaksosten mukanaan tuomaa "vaivaa" on vaikea asiaa kokemattoman kuvitella. (Ilonpilkahduksiakin on hirmuisesti.)

 

Meillä on nyt 2,5 vuotiaat kaksoset. Ovat ainokaiset ja tähän on tottunut alusta alkaen. Joskus joku on kysynyt, että "miten sä näytät noin pirteeltä, eikö ole rankkaa?" No onhan se välillä, mutta mä koen itse, että se on hyvin pitkälle asennekysymys. Ja hei, kaikkeen tottuu Moni asia on vienyt ja vie edelleenkin tupla ajan verrattuna siihen, että lapsia olisi vain yksi, mutta siihen auttaa se, että varaa tarpeeksi aikaa. Me ei tiedetä, muusta ja hyvin tähän on sopeutunut alusta alkaen. Eli en voi sanoa, että kaksosten äidillä on aina kamalan vaikeaa... Ei kyllä aina kauhean helpoksikaan väittäisi

 

[QUOTE="mona";26040072]No itselläni ei kokemusta kaksosista ole, mutta meidän lapsillä ikäero 11k.Monesti olen ajatellut että varmasti helpommin olsii sujunut kaksosten kanssa ekat vuodet kuin tällä ikäerolla.

Taaperoiän jälkeen ei kaksosten vanhemmilla oo sen vaikeampaa kuin muillakaan kaksi lasta omaavilla.[/QUOTE]

Mulla on molemmista, kaksosten jälkeen tuli 1v3kk ikäerolla kuopus.. Joo, se vauvavuosi oli aika sumua..

 

No omasta kokemuksestani voin sanoa että kaksosten hoitaminen on ollut todella raskasta verrattuna yhteen lapseen. Kaksoset nyt siis 3v. Toisella oli koliikki ja noita yöitkuja jatkunut pitkälle yli vuoden. Siihen päälle toinen vauva niin huumori ollut joskus aika tiukilla. Jos niiden lasten kanssa olisi aina niin helppoa niin miksi täällä yhden lapsen äiditkin voivottelevat noita ruokailuja sekä uniasioita? Tuplatkaapa se...

Nyt 3v. lapsista välillä seuraakin jo toisilleen mutta kovia tappeluitakin saavat päivittäin aikaiseksi jne. Tuplatkaa kaikki pissit housussa, univaukeudet, uhmat jne. Sitten alkaa hahmottua...

 

kyl miun äiteel tarjal oli tosi rankkaa sillo ku me oltii pikku manneja tenhon kaa...

 

[QUOTE="vieras";26040132]Meillä on kaksoset ja 2v nuorempi pikkuveli, ja toistaiseksi ainakin tuplat on "aiheuttanut" kolme kertaa sen työmäärän kuin kuopus. En mä silti sanoisi, että kaksosten äideillä on AINA kamalan vaikeaa, mutta kaksosten mukanaan tuomaa "vaivaa" on vaikea asiaa kokemattoman kuvitella. (Ilonpilkahduksiakin on hirmuisesti.)[/QUOTE]

Täällä yksi kaksosten äiti myös. Olen samaa mieltä kanssasi. Tuo 3x työmäärä kuvaa aika hyvin. Ne joilla ei ole kaksosia, on vaikea kuvitella asiaa. Onhan lapsillakin temperamentti eroja mutta jos vielä sattuu temperamenttiset tapaukset niinkuin meillä niin huh, huh. Ei voi muuta sanoa.

 

Olen siis auttanut ystävätärtäni aika paljon, käyn hoitamassa lapsia öitäkin. Itselläni on kaksi lasta, ja minusta tuntuu että kaksoset ainakin taaperoikäisinä/leikki-ikäisinä ovat olleet ihan samanlaiset hoidettavat kuin kaksi eri-ikäistä mutta pientä lasta. Kovasti työtä, kovasti vahdittavaa, on kaksi pestävää/puettavaa jne. - mutta niinhän se ylipäätään on, kun on kaksi pientä lasta.

Olen miettinyt sitä, että onko olla kaksosten äiti tosi tärkeä osa identiteettiä äitinä - siis että voiko olla käynyt niinkin, että ystävätär on kamalan kiinni siinä, että hän on äiti "erityistilanteessa", eikä pääse siitä itse irti vaikka lasten puolesta alkaa vähän helpottaa. Arjen vaikeus on hänellä paljon pinnalla, ja välillä mietin, auttaisiko enemmän se, että lapsenvahtina olemisen sijaan jne. yrittäisin puhua hänen kanssaan asenteesta.

Jos on kaksi pientä lasta, minusta kannattaa ottaa aika rennosti. Kotona tulee sotkua jne., ei sille mitään voi. Ystävätär on tosi tarkka kaikesta mitä lapset saa tehdä, minusta siinä menee liikaakin vaivaa vahtimisessa. Itse antaisin enemmän vapautta ja siivoaisin jälkikäteen Lapset eivät esim. juuri askartele kotona, koska kahdesta tulee kuulemma niin kova sotku, ettei sitä jaksa siivota.

Ehkä pitäisi keskustella, ettei mene ystävyys pilalle... Vaikeaa vaan, kun äitiys on niin arka paikka. En halua häntä moittia.

 

HUOM HUOM

En siis vertaa kaksosten hoitamisen raskauta YHDEN lapsen hoitamiseen vaan KAHDEN eri-ikäisen pienen lapsen hoitamiseen. Eli EN ajattele, että kaksi menisi yhtä helpolla kuin yksi, EI MENE.

Mutta mietin, voiko olla NIIN paljon raskaampaa kaksosten kuin kahden pienen eri-ikäisen lapsen kanssa?

 

Serkullani on kaksoset sekä kaksi lasta noin 1,5 vuoden ikäerolla.

Hänen mukaansa kaksoset olivat helpommat, koska eivät tarvinneet koko ajan "seuraa" äidistään vaan leikkivät keskenään. Vauva-aikana sanoi, että toki aikaa meni enemmän syöttöihin ja vaippojen vaihtoihin yms mutta ne olivat kuitenkin nopeasti tehty.

 

Ei ole aina vaikeaa. Vauvojen syntymästä asti yksinhuoltajana olleena riittämättömyyden tunne on vallannut mielen usein. Riittääkö syliä ja aikaa riittävästi molemmille lapsille.

Sanoisin, että n. 2,5 vuoden kohdalla helpotti. Kaksosten vauva-ajassa omat haasteensa tuo monesti esim. vauvojen keskosuus (kuten meilläkin). Toisaalta muuten omat lapseni ovat olleet suhteellisen terveitä, ja jossain vaiheessa varmasti ystävälläni, jolla kaksi pientä pienellä ikäerolla, oli rankempaa, kun molemmat lapset sairastivat koko ajan. Terveet kaksoset ovat siis varmasti helpommat hoidettavat kuin paljon sairastavat, eri ikäiset sisarukset.

Sitä en kyllä usko, että kaksi menisi siinä kuin yksikin. Ei se vaan ole mahdollista.

 

Mun mielestä ylipäätään ei voi verrata sitä, että onko nyt raskaampaa kaksosten vai kahden eri ikäisten vai minkä ikäisten lasten kanssa, koska jokainen kokee oman tilanteensa omista lähtökohdistaan ja lapsetkin ovat tempperamenteiltaan erilaisia.

Ja jos on niin, että kaksoset syntyvät pikkukeskosina, se tuo omat haasteensa arkeen jo itsestään erilaisten mahdollisten kehitysongelmien, sairaalan seurantakäyntien ja muiden kanssa eli kenellä nyt on raskaampaa ja mihin verrattuna.

Asenne auttaa monikkoarjessa paljon (itselläni on pikkukeskosina syntyneet kaksoset), mutta ei se kaikkea "pelasta". Joillakin on ns. helpot lapset ja silloin arki sujuu todennäköisesti helpommin kuin joillain muilla.

Jotkut ovat sen tyyppisiä ihmisiä (en nyt tarkoita ystävääsi vaan noin yleensä), jotka löytävät valittamisen aihetta milloin mistäkin ja voihan hyvin olla, että ystäväsi kokee monikkoarjen "vaikeuden" jääneen päälle. Esimerkiksi itse törmäsin usein lasten ollessa pienempiä siihen, että voivoteltiin ja sääliteltiinkin, kuinka ihmeessä me mieheni kanssa jaksetaan tätä rumbaa. Mutta kyllä sitä jaksoi ja jaksetaan edelleen. Sellainen vauva-ajan säälittely ja voivottelu saattaa toki jättää sen "leiman" myös omaan mieleen, että elämä kaksosten kanssa olisi vaikeampaa kuin todellisuudessa onkaan. MUTTA moni moni asia riippuu pitkälle myös siitä, miten tempperamenttisia lapset ovat ja millainen lähtötilanne on ollut.

 

Tämän ystävättäreni kaksoset ovat syntyneet täysiaikaisina ja 3-kiloisina, eli keskosuus ei ole tätä ongelmien tuntua jättänyt päälle. Nukkuvat ok, tietenkin sairastelut on raskaita, jos on vaikka vain kaksi nuhaista pikkulasta.

Ehkä ystävättäreni nauttisi itsekin enemmän perhe-elämästään, jos pääsisi hiukan irti siitä ajatuksesta, että kaikki on kuitenkin niin raskasta? Nyt hän ei esim. halua käydä puistoissa tai "lapsiperheiden menoissa", kun miettii vain kuin kamalaa siellä Sea Lifessä olisikaan, jos lapset yhtä aikaa kiukkuaa tmv. Minusta hän myös menettää paljon hyvää tästä elämänvaiheesta, kun uppoaa siihen ajatukseen, että koko ajan pitää säästää voimia ja varoa mahdollisesti raskaita tilanteita.

Kiitokset ihmiset kommenteista. Ehkä ymmärrän avullanne ystävätärtäni hiukan paremmin

 

Riippuu lapsista. Tiedän monikkoja jotka ovat rentoja ja helppoja-lapsia. Ja vitten monikkoja jotka on todella haastavia persoonia. Omat kaksoseni taitavat olla siitä välistä. Tietysti myös vanhemmat vaikuttavat. Jos ei haittaa, että välillä on vähän sotkua pääsee helpommalla, kuin tiptop-hallinnalla
Suhteellista. Välillä on leppoisen rauhallista, välillä rankempaa.

Eihän ystäväsi vain kärsi masennuksesta tai jonkinlaisesta alakulosta? Silloinhan arki tuntuu tavallista rankemmalta.