Onko kaksi vuotiaassani jotain vialla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmittaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmittaa

Vieras
Eli isosisarrus on käynyt samassa paikassa n. vuoden kahtena päivänä 3-5h ennen kuin pienempi aloitti. Paikka tuli siinä viedessä ja hakiessa tutuksi.

Nyt sitten he ovat molemmat kahtena/kolmena päivänä noin 6h.

Pienempi ei siis ole itkenyt, vaan reippaasti lähtenyt mukaan touhuun ja aamuisin tykkää lähteä jne.. Ystäväni on lastentarhanopettaja ja vihjasi, ettei ole normaalia ettei noin pieni kaipaa äitiä -> eli ei huuda kun hänet jätetään sinne.

Itse olen ollut iloinen, kun lapsi on reippaasi mennyt tuttuun paikkaa ja kun päivät ovat maksimissaan tuon 6h johon kuuluu 2h päikkäreitä en usko heidän edes oikeastaan tajuavan olevansa hoidossa vaan enemmän jossain kerhon tyyppisessä.

Ratkaisu on ollut meille kalliimpi, koska tavan kerho olisi ollut halvempi. Halusimme vaan tuon, että paikka tulee tutuksi jne.. pikku hiljaa.

En tiedä onko hieman sekava sepostus, mutta pointti olisi siis että onko tuossa meidän reilu kaksi vuotiaassa jotain vikaa tai meidän suhteessä häneen?
 
Niin , kyllä kuulemma pienen lapsen kuuluu ikävöidä äitiään.

Muttei meillä ikävöineen , ja vielä murrosikäisenäkin näyttävät olevan "täysipäisiä" nuoria.
 
Ei ole. Päiväkodeissa on paljon reippaasti jääviä lapsia, ei ole epänormaalia. Enemmänkin kertoo siitä, että lapset eivät ole liian väsyneitä hoidossakäymiseen vaan viihtyvät.

Eivät toki aina itkevätkään lapset ole liian väsyneitä, tai eivät viihdy. Enemmän se on luonteesta yms. kiinni.
 
Ystäväni on lastentarhanopettaja ja vihjasi, ettei ole normaalia ettei noin pieni kaipaa äitiä -> eli ei huuda kun hänet jätetään sinne.

Aika erikoinen lastentarhanopettaja jos luulee että 2v lapsi kaipaa vain jos huutaa?
Ystävässä on vikaa, todennäköisesti 2v kyllä kaipaa vanhempiaan terveellä tavalla, mutta on sisaruksen kanssa tutussa paikassa niin miksi huutaisi?
 
Ryhmä on siis suht pieni, n. 18 lasta joka pitää sisällään eskarit. Hoitajia on neljä+1 osapäiväinen.

Itse koen, että ovat olleet valmiita menemään. Tämäkin kevät aloitettiin tuon kaksi vuotiaan kanssa sillä varauksella, että jos menee hulinaksi siirrän koulujuttuja syksylle.
Nyt tuli sitten tuosta kommentista jotenkin paska maku suuhun. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;25517749:
Aika erikoinen lastentarhanopettaja jos luulee että 2v lapsi kaipaa vain jos huutaa?
Ystävässä on vikaa, todennäköisesti 2v kyllä kaipaa vanhempiaan terveellä tavalla, mutta on sisaruksen kanssa tutussa paikassa niin miksi huutaisi?

Luetteli muitakin kaipaamiseen liittyviä juttuja, oleellisin oli tuo ettei lapsemme itke perääni.

Mä olen miettinyt taas, että lapsi on luottavainen ja uskoo että tulen hakemaan jne.. eikä siksi huuda.

Hän on siis ollut todella harvoin missään hoidosa ennen tätä kun ei ole ollut tarvetta, sekin oli yksi syy miksi hänen tavallaan kuulemma pitäisi huutaa.

Lapsi on reipas ja tosiaan tulee halittavaksi kun menen hakemaan.
 
Syksyllä lapsi kävi välillä itkemään kun harmitti, kun ei saanut jäädä isomman kanssa leikkimään sinne. Eli paikka oli todella tuttu, kuten myös hoitajat.
 
meillä aloitti 1,5v tarhan ihan itse, kun 6v oli sukulaisissa lomalla. aina on iloisesti jääny ja lähteny..nyt on puol vuotta käyny:) tytöt on samassa talossa ja aamulla jäävät samaan tilaan. iltapv haen eri osastoista. itse ajattelen vaan,et on hienoo kun lapsi luottaa aikuiseen ja tarhatädit varmasti ihania. ei ne tädit kyllä oo ikävöinnin puuttumista ikiään ihmetellykkää:)
 
Meillä myös 2-vuotias, joka on jäänyt mielellään hoitoon pph:lle (meni hoitoon 1v10 kk ikäisenä), kertaakaan ei ole jäänyt sinne itkien vaan ihan mielellään. Minäkin olin siitä iloinen ja helpottunut, mutta saanut myös pari kommenttia ja kulmien kohottelua ja aloin jo itsekin epäilemään, että olenko sitten huono äiti kun lapsi ei jääkään ikävöimään.

Ja pah oikeasti! Ole tyytyväinen että lapsi jää mielellään. Meillä lapsen pph sanoi, että se on niin lapsesta kiinni ja että meidän lapsi on niin reipas ja sopeutuvainen että hänelle on helppoa se hoitoon jääminen. Ja meidän lapsi osaa luottaa siihen että kaikki menee hyvin, on turvallisuuden tunne olemassa ja luotto siihen että äiti tai isi tulee joka tapauksessa hakemaan myöhemmin. Ehkä sitten voi miettiä sitä että ne itkevään jäävät ovat jotenkin sopeutumattomampia ja perusturvallisuus puuttuu.. näin kärjistettynä. En koskaan sanoisi näin muuten, mutta ehkä niille epäilijöille voisi sanoa ;)
 
Meillä esikoinen ei halua tulla kotiin. Arvaa vaan hävettääkö juosta kiljuvan ja karkailevan lapsen perässä ja viedä lopulta rääkyvänä "väkisin" kotiin. Lisäksi opiskelen samaa alaa.. Välillä on tehnyt mieli jättää koko hemmetin lapsi sinne.
 
Kiitos kirjoituksista. =)
Mieli parantui, tuntui jotenkin kurjalle tuo eilinen kommentti. Itse tosiaan selitin, miten kiva kun hommat menneet hyvin ja toinen tylyttää.
 
ei oo mitään vikaa.. meijän esikoinen ei ikinä oo itkeny perään, eikä kyllä ujostellutkaan. toiset vaan on luonteeltaan semmosia, reippaita ja sosiaalisia. luulis ammatikseen lasten kanssa työskentelevän sen tietävän...
 
Höpö höpö sanon minä. Minun monen ystäväni lapset ovat jääneet alle 2-vuotiaina hoitoon iloisella mielellä eivätkä ole ikinä itkeneet ädin/isin perään. Ja ei kyllä tule mielenkään, että olisivat epänormaaleja!!!

Meidän poika jäi hoitoon 1v 8kk ikäisenä ja nyt on jo 2,5-vuotias ja vieläkin joskus tulee itku, kun äiti lähtee töihin. Se se vasta kurjaa on...
 
ja vieläpä veljeni vaimo on lastentarhanopettaja ja hänen kummatkin lapsensa ovat jääneet aina hoitoon reippaasti, toinen 1v 3kk ikäisenä ja toinen 2vuoden ikäisenä ja normaaleja kyllä ovat.
 
[QUOTE="diu";25517779]Meillä esikoinen ei halua tulla kotiin. Arvaa vaan hävettääkö juosta kiljuvan ja karkailevan lapsen perässä ja viedä lopulta rääkyvänä "väkisin" kotiin. Lisäksi opiskelen samaa alaa.. Välillä on tehnyt mieli jättää koko hemmetin lapsi sinne.[/QUOTE]

Meillä sama juttu, tällä hetkellä on puolipäiväisessä hoidossa niin mielellään lähtee kotiin, mutta kun oli koko päivähoidossa kolme kk, huusi ja juoksi vaan karkuun kun kotiin olisi pitänyt lähtee.

Alkuperäiseen kysymykseen, ei minunkaan lapsi koskaan ole perään jäänyt itkemään vaan mielellään jäänyt, halit antanut vain aamulla ja vilkuttanut ikkunasta.
 
Meidän 2v aloitti juuri kerhon samassa ryhmässä isoveljen kanssa. Mitään itkuja ei ole tullut, vaan lapsi on isoveljen perässä jäänyt kerhoon ihan reippaasti. Ehkä aamulla katsoo hieman pitkään, että mihinkäs se äiti nyt menee, mutta sitten jatkaa leikkejä veljen ja muiden kanssa. Hakutilanteessa on hetken vähän vaisu, mutta sitten piristyy ja yrittää kertoa mitä kerhossa on puuhannut. Meillä tämä lapsi on isoveljen kanssa aina jäänyt reippaasti esim. isovanhemmille hoitoon, ottaa vieraisiinkin reippaasti kontaktia, niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Isoveli puolestaan oli todella takertuva ja kovasti vierastava pienempänä.
 
Minunkin poika on jäänyt aina reippaasti päiväkotiin, kohta 1,5v. Nyt on vain tullut sellanen vaihe ettei suostu minulle vilkuttamaan kun jätän hoitoon. Oli kyllä pari viikkoo kotona sairastelun takia et vaikuttaisko se...
 
No ei oo mitään vikaa. Ennemminkin sanoisin, että silloin on lapsen perusturvallisuus kohdallaan. Luottaa maailmaan. Luottaa, että on hyvä olla ja äiti tulee hakemaan, kun lupasi.

Mutta ei siinäkään ole mitään vikaa, jos itkee ja ikävöi näyttävästi. Ihmiset on erilaisia ja saa ollakin.
 
mä oon lukenut noita sosiaalialan juttuja yms. niin kyllä sieltä löytyy maininta että on epänormaalia jos 2vuotias lähtee vieraan ihmisen mukaan iloisena,eikä kaipaa äitiä/isää.

Meillä ei tuota ongelmaa ole ollut, lapset ei halunnut aikanaa lähtee hoitoon kun kotona oli kuulemma niin kivaa :D
 
Mitä vit...?

Lapsessa jotain vikaa jos ei itke hoitoon jätettäessä (=> ei kaipaa äitiään=>pahoinpidelty lapsi)? Mikä hemmetin viherhihhuli tää ap:n kaveri on?

Meillä joskus itkee ja pitää kiinni mutta 95/100 ei. Onhan aikuisillakin huonoja ja hyviä aamuja. Minkälainen ihminen tekee johtopäätöksiä tuollaisesta asiasta?

Hohhoijjaa...
 

Yhteistyössä