harmaana pohtii
Olen tätä miettinyt, koska minusta tuntuu oudolta kun eräs kaukaisempi sukulaiseni hokee tuota kokoajan. Olemme pikkuserkuksia ja joskus lapsuudessa nähtiin silloin tällöin ja leikittiin yhdessä. Joskus 8-10v iän jälkeen vain muutaman satunnaisen kerran eikä yhteistä keskusteltavaa ole tuoloin menannut löytyä millään.
Nyt kun ikää on lähemmäs 30v eräs perhetapahtuma ajoi meitä yhteen ja viimeisen puolen vuoden ajan ollaan pidetty yhteyksiä jotenkin väkinäisen tuntuisesti. meillä molemmilla on omat perheet ja samanikäiset lapset, mutta silti tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta. Itse en oikeastaan tunne tätä ihmistä kohtaan mitään sen ihmeempää yhteyttä, hän voisi yhtä hyvin olla joku lapsuuden aikainen naapuri tai kaveri jota ei ole vuosikausiin nähty. Pikkuserkku kuitenkin hokee kokoajan kuinka tärkeitä ja rakkaita minä ja sisareni hänelle ollaan. Itse vaan koen tuon niin väkinäiseksi ja siirappiseksi että lähinnä tekee pahaa.
Käytän tuota rakas-sanaa itse varsin niukasti. Rakastan perhettäni, vanhempiani, siskoani ja hänen perhettään sekä paria läheisintä ystävääni. Näiden lisäksi on joukko sukulaisia ja kavereita joista pidän, mutta en koe rakastavani heitäkään. Läheisenä välitän jokaisesta ihmisestä, mutta mitään ylitsevuotavaa rakkautta en naapurin mummoakaan kohtaan tunne.
Pikkuserkku olettaa että minun pitäisi myös hokea hänelle kuinka tärkeä ja rakas hän on, mutta en rehellisesti pysty siihen. olen lievemmin sanoin yrittänyt puhua positiivisia ajatuksia suhteestamme, mutta rehellisesti minulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka tämä suhde muuttuisi taas yhtä etäiseksi kuin aiemminkin. Joskus yritin häneltä kysellä näitä rakkauden perusteita ja hän on vaan sitä mieltä että koska ollaan sukulaisia meillä on vahva yhteys ja sen myötä rakkaus välillämme.
Siis minulla ei ole mitään tätä ihmistä vastaan. Varmasti hän on mukava ja ihana ihminen, meillä kahdella vaan ei ole mitään yhteyttä enkä pysty ajattelemaan että hän olisi minulle sen tärkeämpi ja rakkaampi kuin kukaan lapsuuden kavereista.
Kysymys siis kuuluu että tarkoittaako sukulaissuhde teille automaattisesti sitä että ihminen on rakas ja tärkeä?
Nyt kun ikää on lähemmäs 30v eräs perhetapahtuma ajoi meitä yhteen ja viimeisen puolen vuoden ajan ollaan pidetty yhteyksiä jotenkin väkinäisen tuntuisesti. meillä molemmilla on omat perheet ja samanikäiset lapset, mutta silti tuntuu kuin olisimme eri planeetoilta. Itse en oikeastaan tunne tätä ihmistä kohtaan mitään sen ihmeempää yhteyttä, hän voisi yhtä hyvin olla joku lapsuuden aikainen naapuri tai kaveri jota ei ole vuosikausiin nähty. Pikkuserkku kuitenkin hokee kokoajan kuinka tärkeitä ja rakkaita minä ja sisareni hänelle ollaan. Itse vaan koen tuon niin väkinäiseksi ja siirappiseksi että lähinnä tekee pahaa.
Käytän tuota rakas-sanaa itse varsin niukasti. Rakastan perhettäni, vanhempiani, siskoani ja hänen perhettään sekä paria läheisintä ystävääni. Näiden lisäksi on joukko sukulaisia ja kavereita joista pidän, mutta en koe rakastavani heitäkään. Läheisenä välitän jokaisesta ihmisestä, mutta mitään ylitsevuotavaa rakkautta en naapurin mummoakaan kohtaan tunne.
Pikkuserkku olettaa että minun pitäisi myös hokea hänelle kuinka tärkeä ja rakas hän on, mutta en rehellisesti pysty siihen. olen lievemmin sanoin yrittänyt puhua positiivisia ajatuksia suhteestamme, mutta rehellisesti minulla ei olisi mitään sitä vastaan vaikka tämä suhde muuttuisi taas yhtä etäiseksi kuin aiemminkin. Joskus yritin häneltä kysellä näitä rakkauden perusteita ja hän on vaan sitä mieltä että koska ollaan sukulaisia meillä on vahva yhteys ja sen myötä rakkaus välillämme.
Siis minulla ei ole mitään tätä ihmistä vastaan. Varmasti hän on mukava ja ihana ihminen, meillä kahdella vaan ei ole mitään yhteyttä enkä pysty ajattelemaan että hän olisi minulle sen tärkeämpi ja rakkaampi kuin kukaan lapsuuden kavereista.
Kysymys siis kuuluu että tarkoittaako sukulaissuhde teille automaattisesti sitä että ihminen on rakas ja tärkeä?