onko kaikki miehet sellaisia juntteja että ei vo isanoa ääneen toiselle jos tämä on tärkeä?

["metso"]

no mutta en silti ymmärrä että miten se on niin vaikeaa,sanoja ne on siinä missä muutkin ja jos kerran tuntee niin ni miksi ei voi sanoa ääneen,tai edes viestillä. kyllä tämäkin mies joskus suhteen alussa höpisi vaikka mitä...mutta ekojen kuukausien jälkeen ei kyllä oo kuulunut,ite alan tuntee itseni aika rakkauden nälkäiseksi. eikä ne teotkaan merkkaa kaikkee, koti ja lapset on hoidettava joka tapauksessa rakastaa vaimoa tai ei.

minä tarviin niitä sanoja edes joskus,ei voi olla niin vaikeaa ottaa sitä huomioon. ps.tämä mies on kyllä itkenytkin nähteni ja raavasta miestä ei muistuta ku ehkä ulkopuolisen silmään hetken... ettei oo kyse mistään nolottamisesta(vaik täytyy myöntää etten ymmärrä mitä noloa on sanoa tunteensa ääneen).valitettavasti siis kallistun silel puolelle että jokin muu se on kuin minun lumovoima joka miehen pitää kanssani

 

["metso"]

Tämä kolahti minuunkin. Olen tosin nainen, mutta kyllä minullekin tuottaa ongelmia kertoa kumppanilleni, että rakastan häntä. Kyllä ihan aidosti rakastan, vaikka en sitä saakaan suustani ulos ja välillä kiusaannun voimakkaastikin siitä, kun avopuolisoni "lässyttää" tunteistaan. Minun lapsuudessa tunteilu oli heikkoutta ja noloa, ja tapojen muuttaminen tuntuu hirvittävän väkinäiseltä ja pakonomaiselta. Olen yrittänyt tehdä sen vähän kiertoteitse. Lahjalla tai illallisella tai jollain lapsettomalla viikonloppureissulla tai erityishuomiolla. Vaimoke tokaisikin kerran, että eikö olisi halvempaa vain sanoa se ääneen, mutta tässä tapauksessa olen valmis maksamaan helppoudesta. Sana "rakastan" vaan ei taivu suuhuni luontevasti. Onneksi on puoliso, joka ymmärtää :ashamed:

Kyllä minä silti halaan ja koen läheisyyden mukavaksi muutenkin kuin seksin yhteydessä. Vain ne ääneen lausutut rakkaudentunnustukset teettävät tuskaa. Muutoin kyllä kehun puolisoa ilman mitään ongelmaa, eikä tarvitse yhtään valehdella, kun sanon häntä kauniiksi

anteeksi nyt mutta kuulostaa kyllä vähän selittelyltä,jos tuntee jotain ni ei se pitäis olla älyttömän vaikeaa sanoa ääneen,tai kirjoittaa vaikka viestiin. sitäpaitsi on tämä mies joskus todennu mulle ttä sä oot ku huumetta hyvä ku pysty autolla ajaa kämpille j on sanonu että rakastaa..että olen kaunis...mutta johonki ne vaan jäi... vissiin sitte lopullisesti.

niinku joku sano ei riitä kumpikaan ei yksin riitä, ei tyhjät sanat eikä sanattomat teot. eriasia tietty jos ny tuo vaik kukkia ja suutelee hellästi..siitä nyt vois vielä ajatella että toi pitää mua ihanana..mut mitän sellastakaan ei oo vuosiin näkyny mä oon ku joku huonekalu,halinalle..seksikään ei kelpaa

 

[fortunate]

Minä en osaa sanoa noita asioita ääneen kuin lapsille ja eläimille.

Eli yhdellekään miehelle en ole ikinä mitään noin suoraan hempeillyt, vaikka minulle on noita asioita sanottu (en siis osaa sanoa "vastakehunakaan").
En osaa sanoa, miksi se on niin vaikeaa tai miksi se ei edes tule mieleen.
Tunteitani se ei silti vähennä, eli neuvoisin antaa olla...itseäni ärsyttäisi, jos joku vetäisi tuosta johtopäätöksiä, etten mukamas välitä.
Kyllä se välittäminen näytetään ihan muulla tavoin.