Onko kaikilla muilla reippaat ekaluokkalaiset?

Tuntuu, että facebook täynnä päivityksiä reippaista ekaluokkalaisista, mutta meillä kyllä oli niin jännittävä ja arka lapsi, äitiin takertui vielä koulun pihalla ja lähes itku silmässä oli. Aika suru puseroon äidillä jäi jättää lasta sinne, mutta eiköhän hän aikaa myöden siitä reipastu ja saa rohkeutta.

 

Mulla nyt jo tokaluokkalainen, mut ei niin reipas....en oo kyllä facebookissakaan . Äitin toivoi saattamaan kouluun, ip kerhoon jääminen jännittää (vaikka tuttua viimevuodelta), kotiin ei uskalla tulla yksin koulun jälkeen yms. Pieniäkään ne vielä on, ehtii kai tuosta "reipastua" ja otsenäistyä!

 

No ei näytä mun lapsella olevan kiirettä saada lähteä yksin kouluun ja haluaa että haen hänet vaikka matka on lyhyt. Pelkää raukka eksyvänsä matkalla. Muutenkin aika hukassa näyttää olevan varsinkin aamuisin kun koulun pihassa on niin hillitön vilinä. Täytyy pikkuhiljaa totuttautua siihen että kulkisi edes osan koulumatkasta yksin.

 

Sinnehän tuo lähti koulutaksiin tuttuun tapaan kun viime vuosi on jo eskarissa kuljettu. Jännittihän sitä, mutta positiivisesti

 

Ainakin täällä on. Sitä oltiin niin kovaa ja coolia tyttöä, huudettiin "äiti tuu jo" kun yritin vaunuilla pysyä perässä koulutiellä. Pihassakin poseerattiin jou-jou -meiningillä - nauruunhan sitä tuli purskahdettua. Tyttö oli tavallistakin teatraalisempi. Nimenhuudosta meni jonoon hienosti ja sinne sitten jäi. Ei edes peräänsä katsonut.

Kohtahan sitä täytyy lähteä vastaan ja tekemään iltapäiväkerhokin tutuksi.

Nopsaan ne aremmatkin lapset rohkaistuvat, kavereita kun saa ja alkaa alkujännitys laantua.

 

Mun mielestä jokainen pikkukoululainen, joka on aloittanut koulu- uransa, on se reipas ekaluokalainen . Onhan se ihan huikea päivä, minkä läpi käy, joten ei ole ollenkaan ihmettä jos jännittää ja isosti.

Kun se jänskätti ihan näinkin isoa ihmistä :snotty:

Ja vaikka meijen koululainen nyt varmasti sitten lukeutuu noihin reippailijoihin, minähän vain olin statistina mukana vain sen takia koska lähestulkoon "kaikilla muillakin" on ekapäivän aikana saattaja - jos mahdollista - mukana, niin uskallaan väittää että kaiken sen hersyvän nauruhörötyksen ja kälkättämisensä keskellä siellä pienen ihmisen rinnuksissa kuitenkin lepatteli sen ziljoonabiljoona ihanaa perhosta! Suurin ihme olisi, jos ei meidänkään koululainen siellä jännittäisi, tunteet ne olla pitää koko kirjossansa mukana!

Aika tekee temppunsa kyllä ja alkupäivien ihmetys ja outous ja jännityskin muuttuvat varmasti jokaiselle uudelle koululaiselle mukaviksi, varmoiksi ja reippaiksi rutiineiksi. Kannustavien kotijoukkojen urheudesta nyt puhumattakaan

 

Juu, liiankin reipas jos äidiltä kysytään. Vettä tulee kuin esterin perseestä ja vähän enemmänkin, mutta autokyyti ei kelvannut.

 

Meillä on tosi reipas ja ilmoitti, että toisena päivänä ei tarvi tulla vastaan, vaan hän tulee itse koulusta kotiin. Ihan hyvä näin, koska ensi viikolla on osattava olla sitten itse iltapäivisin.

 

En tiedä. Me ei olla tehty tästä kouluun menemisestä kovin isoa numeroa. Olemme sanoneet, että jokainen menee kouluun, joten se on osa elämää ja ihan luonnollinen jatkumo päiväkodille ja esikoululle. Rakennus ja osa ihmisistä ympärillä vain vaihtuu.

 

Mulla on 4 lasta joilla yhdella koulun aloittaminen aikoinaan oli yhtä helvettiä... itkemistä ja takertumista joka ikinen aamu. Meni monta viikkoa ennen kuin alkoi lopulta sujumaan mutkattomasti.

 

[QUOTE="kieppi";30174182]En tiedä. Me ei olla tehty tästä kouluun menemisestä kovin isoa numeroa. Olemme sanoneet, että jokainen menee kouluun, joten se on osa elämää ja ihan luonnollinen jatkumo päiväkodille ja esikoululle. Rakennus ja osa ihmisistä ympärillä vain vaihtuu.[/QUOTE]

Et tiedä miltä omasta lapsestasi tuntuu? Aika kylmä asenne muutenkin, sun viestisi.
Osaatko yhtään ajatella lapsen kannalta? Suuri muutos elämässään lapsellasi...

 

Meillä päiväkotiin jääminen on ollut aina kaikilla yhtä tuskaa, mutta koulun aloitus mukavaa. Toivottavasti teidänkin lapsi pian alkaisi huomata, että koulu voi olla vähän aremmalle lapselle melkein helpompi ja kivampi paikka, koska siellä kukin esim. saa puheenvuoron pyytämällä ja kaikkien on vaan totuttava yhteisiin sääntöihin jne. Useinhan aremmat lapet tykkäävät tällaisesta, että on rauhallisia tehtäviä ja työrauha.

 

Et tiedä miltä omasta lapsestasi tuntuu? Aika kylmä asenne muutenkin, sun viestisi.
Osaatko yhtään ajatella lapsen kannalta? Suuri muutos elämässään lapsellasi...

Miten niin suuri muutos? Pari ekaa vuotta tuossa koulussa otetaan aika rennosti, ei ole oppikirjoja, ryhmä on pieni ja asioita on mahdollisuus oppia omassa tahdissa. Juuri tästä syystä valitsimmekin tämän koulun lapselle. Meistä on ollut viisaampaa korostaa sitä, että kouluun meneminen EI ole mikään elämää suurempi asia tai suuri siirtymäriitti, sillä tuollainenhan se vasta jännittämistä ja pelkoa aiheuttaa.

En tiedä, onko lapseni "reipas". Hyvällä mielellä meni eilen kouluun ja tänä aamuna myös. Ei itkenyt, ei ollut kalpea tai kauhistunut. Että kai se sitten reipas oli?

 

[QUOTE="kieppi";30175071]Miten niin suuri muutos? Pari ekaa vuotta tuossa koulussa otetaan aika rennosti, ei ole oppikirjoja, ryhmä on pieni ja asioita on mahdollisuus oppia omassa tahdissa. Juuri tästä syystä valitsimmekin tämän koulun lapselle. Meistä on ollut viisaampaa korostaa sitä, että kouluun meneminen EI ole mikään elämää suurempi asia tai suuri siirtymäriitti, sillä tuollainenhan se vasta jännittämistä ja pelkoa aiheuttaa.

En tiedä, onko lapseni "reipas". Hyvällä mielellä meni eilen kouluun ja tänä aamuna myös. Ei itkenyt, ei ollut kalpea tai kauhistunut. Että kai se sitten reipas oli?[/QUOTE]

Et tiedä? Etkö tunne lastasi? Outoja vastauksia.

 

Et tiedä? Etkö tunne lastasi? Outoja vastauksia.

Lähinnä mietin, mitä termi "reipas" nyt sitten tarkoittaa Minusta se on vähän ärsyttävä sana.

Sovitaan nyt sitten, että lapseni on reipas, koska häntä ei kouluun meneminen pelottanut.

Jos tarkemman anlyysin antaisin lapseni olotilasta, niin sanoisin, että hän oli eilen koulun jälkeen hieman väsynyt, utelias seuraavan päivän suhteen, mutta ei ollenkaan hermostunut. En paljonkaan huomannut eroa siihen, millainen hän on ollut aikaisemmin tarhapäivän jälkeen.

Kelpaako?