onko joku täällä oikeasti onnellinen kotiäiti?

minä olen. =)

 

:wave:

 

Olen onnellinen, kun saan olla lasteni kanssa kotona. :heart:

 

Minä olisin, mutta kun pitää mennä töihin... Enkä tiedä, kumman työpaikan otan.

 

Haluan ehdottomasti olla kotona lasten kanssa niin kauan kuin mahdollista. Lapset ovat pieniä vain tämän kerran, töissä kyllä ehtii olla myöhemminkin. Ja on ehtinyt olla ennen lapsiakin.

 

kai tähän lasketaan äitiyslomalainen..? Nautin ihan hirveästi siitä että SAAN olla kotona! :heart:

 

minä!! Tuntuu, että nyt on kaikki jotenki niin täydellistä, sellasta mitä aina olen haaveillut. Vakkarityö odottaa sitten, kun on aika palata, lapsen ollessa tarpeeksi iso. Pidän työstäni yli kaiken, mutta nyt tää kotielämä vie ihan puhtaasti voiton. Nautin, kun on aikaa tehdä kotona kaikkea. Siivota, leipoa, laittaa ruokaa ja sitten joskus ihan vaan olla. Nauttia vauvasta ja elämästä. <3 Rakastan.

 

Kyllä olen :heart: ja pian uutta putkeen

 

Täällä :wave:

 

Haluan ehdottomasti olla kotona lasten kanssa niin kauan kuin mahdollista. Lapset ovat pieniä vain tämän kerran, töissä kyllä ehtii olla myöhemminkin. Ja on ehtinyt olla ennen lapsiakin.

Ihan ku mun suusta. Just näin!

 

Minä

Inhottaa jo ajatus että täytyy jossain vaiheessa mennä töihin ja antaa vastuu lapsista jollekin vieraalle ihmiselle

 

Mä olin onnellinen kotiäiti niin kauan kun pystyin olemaan kotona lasten kanssa. Mutta kuopus täytti aikanaan kolme ja mun oli pakko lopettaa kotiäiteily siihen. :'(

 

:wave: On tämä ihanaa aikaa, tykkään käydä kerhoissa lasten kanssa ja kyläilemme toisten perheiden luona paljon.
Ihanin hetki on aina aamulla kun köllöttelemme poikien kanssa hetken sängyssä ja heräilemme rauhassa päivään ilman kiireitä. (toki joskus on kiirekin neuvolaan yms.)

 

Minä

Inhottaa jo ajatus että täytyy jossain vaiheessa mennä töihin ja antaa vastuu lapsista jollekin vieraalle ihmiselle

Ja samat sanat tästäkin. Joten niin hirvee ajatus. Kukaan kun ei varmasti hoida MUN lasta yhtä hyvin ku minä.. Onneks on vielä aikaa.

 

Gyllä vain.

 

Mä olin onnellinen kotiäiti niin kauan kun pystyin olemaan kotona lasten kanssa. Mutta kuopus täytti aikanaan kolme ja mun oli pakko lopettaa kotiäiteily siihen. :'(

Mä suren jo nyt tuota hetkeä. Taidan olla vähän höpsö... :ashamed: