Onko järkeä yrittää lasta, kun tulot 0e/kk?

Miehen tulot vajaa 2000 euroa kuussa.

Siitä vaan yrittämään!

 

Minä en koe ongelmaksi opiskelujen ja pienen lapsen yhdistämistä, olen sen luontoinen ihminen, että asiat järjestyy kun ne järjestää. Mutta rahaa ei sormia napsauttamalla tai lujalla tahdolla valitettavasti saa.

Opiskelut mulla vasta aluillaan, pari vuotta saa niitä siirtää. Eli pitää taukoa.
Töihin en ole päässyt, niitä jatkuvasti haen tietysti.

Oikeasti vastasyntyneen vauvan hoitaminen on rankkaa työtä 24/7. En itse ainakaan olisi jaksanut opiskella (ainakaan muutaman ekan kuukauden aikana), vaikka muuten osaankin tehdä asioita yhtä aikaa.

Ihmettelen ettet ole saanut mitään työtä.. Siivoamista tms. edes?

Tiedän kyllä, mitä on vastasyntyneen vauvan hoitaminen ja ylipäätään lapsen kanssa eläminen (niin no vaikken itse vielä äiti olekaan), sillä lähipiirissä ystävät, sukulaiset elävät vauva-arkea (ja ovat eläneet vuosia joko vauva- tai lapsiarkea) ja itselläni 4 pikkusisarusta, jotka minua huomattavasti nuorempia.

En ole saanut siivoojan hommia, en ole päässyt myöskään kaupan kassalle, postinjakajaksi, yms. Kaikkiin kauppoihin olen hakenut.
Hygieniapassia ei ole, siksi mua ei huolita helpolla mihinkään grillille. Aiempi työkokemus melko olematon, sillä olen ikäni keskittynyt koulunkäyntiin, mutta niillä hyvillä papruilla ei töitä saa, kun ammattia ei vielä ole. Kyse siis peruskoulu- ja lukiopapruista.

 

Niin ja vaikka miehen tulot on ihan hyvät, niin niistä menee suuri osa laskuihin ja autolainaan.
Sen vuoksi olisi helpottavaa, jos minäkin tienaisin edes jotain.
Ja tokihan sitä varmasti pärjäisi, mutta juuri tuo, että hankala taloudellinen tilanne verottaa myös henkistä jaksamista, aiheuttaa stressiä yms.

 

Sitten tossa on vielä sekin, että et rahallisesti ole yhtään paremmassa tilanteessa ainakaan jos ensin valmistut mutta olet vailla riittävää työkokemusta. Mulla kävi niin. Valmistuin ammattiin, mutta 10kk työssoloeht ei täyttynyt. Siispä jouduin työmarkkinatuelle ja sun miehen tuloilla on hilkulla saatko sitten mitään.

 

Onko lasten saamisella joku kiire? Etkö voi odottaa muutamaa vuotta että saat opintosi päätökseen ja kenties vähän työkokemustakin?

Minusta on fiksua ja aikuismaista miettiä asioita ja elämää eteenpäin eikä "tehdä rakkauslapsia" sen kummemmin ajattelematta. Ei kai ihme tuolla asenteella, että on paljon yhteiskunnan tuella eläviä ja yksinhuoltajia...(kun niitä lapsia vaan tehdään hetken mielijohteesta).

 

Minun mielestä lapsia ei hankita, niitä saadaan (jos saadaan). Ja tietysti on hyvä miettiä, mitä annettavaa/tarjottavaa sulla on lapselle nyt kun olet vielä opiskelija. Ja jaksatko tässä opiskella pienen lapsen kanssa?

Mielestäni kuitenkaan raha (tai sen puute) ei saa olla syynä siihen, alkaako yrittämään lasta vaiko ei. Mistäs tiedät onko sun tilanne kymmenenkään vuoden päästä välttämättä yhtään parempi? Ja kokemuksella voin sanoa, että kyllä yhteiskunta tukee ihan hyvin, kun vaan rohkeasti hakee niitä tukia. Sossunkaan avustusta ei mielestäni tarvitse hävetä, mieluummin sitä suon köyhille lapsiperheille kun pultsareille kaljarahaksi.

 

tietysti on!!
saat äitiysrahan, kotihoidon tuen, lapsilisän, ehkä asumistukea ja tarvittaessda sossusta toimeentulotukea.
Näin meillä on ollut ja upeasti pärjätty!!
siitä vaan onnellisein mielin lapsentekoon, arkielämiseen ei mene niin hirmuisesti rahaa mitä monet pistää menemään.

 

Tuota noin..Meille syntyi just toinen lapsi, ja me molemmat miehen kanssa opiskellaan..Ihan hyvin ollaan opintotuilla yms pärjätty, vaikka tietty opintolainaa on jouduttu vuorotellen ottamaan ja sitten mies kesäisin ollu myös töissä. Ja opiskelukin on ihan ok myös lapsen kanssa, vaikka paljon toki riippuu siitäkin, mitä opiskelee..Me ollaan molemmat yliopistossa..

 

Miehen tulot vajaa 2000 euroa kuussa.

No joo... Eiköhän tuolla sitten pärjäillä ihan kivasti. Jos siis mieskin lapsen haluaa ja olisi valmis elättämään sinut ja lapsen. En mä jotenkin osaa mieltää että perheessä olisi sun ja mun rahat, jos on lapsia ja muuta.

 

Minä sain minimi äp-rahaa ja asumistuen. Mies sai 2. asteen opintotuen ja osa-aika työn palkan. Tulot siis hiukkasen reilu tonni. Hyvin pärjättiin. Nyt saan kotihoidontukea ja tunnen itseni jopa rikkaaksi

Eikä meillä käynyt pienessä mielessäkään, että ei oltaisi pärjätty, kun alettiin perheenlisäystä suunnitella.

 

miksi pitäis tehdä järkilapsia? rakkaudesta niitä tehdään

Hih, No onhan se nyt järkevää toimeentulosta huolehtia. Pelkällä rakkaudella ei ihan kauhean pitkään elä.

 

Miehen tulot vajaa 2000 euroa kuussa.

No joo... Eiköhän tuolla sitten pärjäillä ihan kivasti. Jos siis mieskin lapsen haluaa ja olisi valmis elättämään sinut ja lapsen. En mä jotenkin osaa mieltää että perheessä olisi sun ja mun rahat, jos on lapsia ja muuta.

No tietysti mieskin haluaa lapsen, ja haluaa myös elättää perheensä!
En tarkoittanutkaan, että olisi "sun ja mun rahat", mutta kyllä se helpottaisi huomattavasti, jos minäkin jotain tienaisin ja saisin heitettyä osani siihen rahamäärään, mikä on kuukausittain käytettävissä.

 

Minä sanoisin, että kun lapsen hankkii tulojen ollessa jo valmiiksi pienet, ei pienet äitiysraha ja vielä pienempi kotihoidontuki haittaa niin paljoa. Verraten tilanteeseen jossa hyvätuloinen, tiettyyn elintasoon tottunut jäisi kotihoidontuelle.

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

 

Minä sanoisin, että kun lapsen hankkii tulojen ollessa jo valmiiksi pienet, ei pienet äitiysraha ja vielä pienempi kotihoidontuki haittaa niin paljoa. Verraten tilanteeseen jossa hyvätuloinen, tiettyyn elintasoon tottunut jäisi kotihoidontuelle.

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa (joka on muuten täysin hanurista) on täällä viljelty ennenkin, mutta perusteluita sille ei ole ikinä esitetty. Kerropas miten se lapsi sen leivän tullessaan tuo? Lapsilisällä (100e/kuussa)? Kyllä ne menot siihen lapseen ovat todella moninkertaiset verrattuna tulopuoleen. Ja kasvavat vuosi vuodelta...

 

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa olen aina ihmetellyt, että mitä se oikein mahtaa tarkoittaa...? Sosiaalietuuksiako?

 

Niin, ja kun mulla on periaatteena (kotoani "opittu") että lapsilisät laitetaan lapsen tilille, ja käytetään sitten suuremmissa hankinnoissa mitä lapselle ostetaan (tai sellaisissa tarpeellisissa hankinnoissa) ja yritetään säästää mahd. paljon lapsen tulevaisuutta varten, eli että lapsilisiä ei mihinkään jokapäiväiseen tuhlattaisi. (Esim. ruoka, laskut)

Mutta tiedä sitten miten käy. Parempi varmaan odottaa vielä, kun sen verran epäilyttää tuo taloudellinen tilanne.

 

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa olen aina ihmetellyt, että mitä se oikein mahtaa tarkoittaa...? Sosiaalietuuksiako?

Ilmeisesti =)

 

No tietysti mieskin haluaa lapsen, ja haluaa myös elättää perheensä!
En tarkoittanutkaan, että olisi "sun ja mun rahat", mutta kyllä se helpottaisi huomattavasti, jos minäkin jotain tienaisin ja saisin heitettyä osani siihen rahamäärään, mikä on kuukausittain käytettävissä.

Kts. ensimmäinen vastaukseni.

Sun tulot lapsen jälkeen tulisi olemaan siten minimi äitiyspäiväraha ja lapsilisä, asumistukea saattaisit saada, riippuen tosiaan miehen tuloista ja asumiskustannuksista. Eli ei sillä kovin hurrata, mutta ei se nyt ihan 0-tuloa ole. Kyllä ne sosiaalietuudet kuuluu sinullekin.

MUTTA toki se elämää helpottaisi, jos saisi edes sen 6 kk työtä alle ja saisi paremman päivärahan.

 

Niin, ja kun mulla on periaatteena (kotoani "opittu") että lapsilisät laitetaan lapsen tilille, ja käytetään sitten suuremmissa hankinnoissa mitä lapselle ostetaan (tai sellaisissa tarpeellisissa hankinnoissa) ja yritetään säästää mahd. paljon lapsen tulevaisuutta varten, eli että lapsilisiä ei mihinkään jokapäiväiseen tuhlattaisi. (Esim. ruoka, laskut)

Mutta tiedä sitten miten käy. Parempi varmaan odottaa vielä, kun sen verran epäilyttää tuo taloudellinen tilanne.

meki haluttais toteuttaa tilanne näin, mutta tuskin onnistuu kun molemmat opiskelee

mitä rahaa muuten saa jos syntyy vauva ja molemmat opiskelee korkeakoulussa?

 

Minä sanoisin, että kun lapsen hankkii tulojen ollessa jo valmiiksi pienet, ei pienet äitiysraha ja vielä pienempi kotihoidontuki haittaa niin paljoa. Verraten tilanteeseen jossa hyvätuloinen, tiettyyn elintasoon tottunut jäisi kotihoidontuelle.

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa (joka on muuten täysin hanurista) on täällä viljelty ennenkin, mutta perusteluita sille ei ole ikinä esitetty. Kerropas miten se lapsi sen leivän tullessaan tuo? Lapsilisällä (100e/kuussa)? Kyllä ne menot siihen lapseen ovat todella moninkertaiset verrattuna tulopuoleen. Ja kasvavat vuosi vuodelta...

todella monikertaiset?selittäisitkö hiukan...?
menot kasvaa vuosi vuodelta?silloin voi jo mennä töihin itsekin jos siltä tuntuu.
Te jotkut ihmiset vouhotatte niin rahan perään, että sitä tarvisi muka ollan niin tolkuttoman paljon ja mikään ei teille edes riittäisi.
Vain rakkautta puuttuu, aina ja loputtomasti.

 

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa olen aina ihmetellyt, että mitä se oikein mahtaa tarkoittaa...? Sosiaalietuuksiako?

tuskin...?
mutta kyllä etuuksillakin pärjää tosi hyvin!

*kokemusta on*

 

Jos haluatte lapsen en näe mitään estettä miksei sellaista voisi yrittää. Ei raha onnea tuo, vaikkakin hieman rauhoittaa...

Me oltiin miehen kanssa molemmat opintotuella ja asumislisällä kun meille lapsi tuli (yht. alle 1000e/kk). Mies oli sit kesätöissä tämän lisäksi. Hyvin selvittiin vuosi, kunnes saatiin molemmat työpaikat. Nyt molemmilla lopputyötä vailla valmis koulutus.

 

Minä sanoisin, että kun lapsen hankkii tulojen ollessa jo valmiiksi pienet, ei pienet äitiysraha ja vielä pienempi kotihoidontuki haittaa niin paljoa. Verraten tilanteeseen jossa hyvätuloinen, tiettyyn elintasoon tottunut jäisi kotihoidontuelle.

Sanonta: lapsi tuo leivän tullessaan.

Tätä sanontaa (joka on muuten täysin hanurista) on täällä viljelty ennenkin, mutta perusteluita sille ei ole ikinä esitetty. Kerropas miten se lapsi sen leivän tullessaan tuo? Lapsilisällä (100e/kuussa)? Kyllä ne menot siihen lapseen ovat todella moninkertaiset verrattuna tulopuoleen. Ja kasvavat vuosi vuodelta...

todella monikertaiset?selittäisitkö hiukan...?
menot kasvaa vuosi vuodelta?silloin voi jo mennä töihin itsekin jos siltä tuntuu.
Te jotkut ihmiset vouhotatte niin rahan perään, että sitä tarvisi muka ollan niin tolkuttoman paljon ja mikään ei teille edes riittäisi.
Vain rakkautta puuttuu, aina ja loputtomasti.

Ohhoh, olipa vuodatus.
Kyllä se on aika moneen otteeseen todettu, mitä lapsi maksaa vanhemmilleen (tai yhteiskunnalle). Pitää olla isompi asunto, lapselle vaatteeita ja ruokaa, harrastusmenot, päivähoitomaksut jnejne. Ei se ilmaistakaan ole, vaikka kuinka yrittäisi pihistellä.

 

Olet ilmeisen nuori eikä sulla oo kiire mihinkään - vai onko lapsi saatava kun kaikilla muillakin samanikäsillä tutuilla on? Opiskelijaelämä on taloudellisesti tiukkaa ilman lastakin. Lapsen myötä tulee toki tukiaisia, mutta monella jää opinnot kesken/pitkittyy ilman lastakin kun on mentävä taloudellisen tilanteen kannalta töihin. Pelkällä rakkaudella ei lasta elätetä ja ensimmäisenä tilanteesta kärsii lapsi ja sen vanhemmat.

 

Niin, ja kun mulla on periaatteena (kotoani "opittu") että lapsilisät laitetaan lapsen tilille, ja käytetään sitten suuremmissa hankinnoissa mitä lapselle ostetaan (tai sellaisissa tarpeellisissa hankinnoissa) ja yritetään säästää mahd. paljon lapsen tulevaisuutta varten, eli että lapsilisiä ei mihinkään jokapäiväiseen tuhlattaisi. (Esim. ruoka, laskut)

Mutta tiedä sitten miten käy. Parempi varmaan odottaa vielä, kun sen verran epäilyttää tuo taloudellinen tilanne.

meki haluttais toteuttaa tilanne näin, mutta tuskin onnistuu kun molemmat opiskelee

mitä rahaa muuten saa jos syntyy vauva ja molemmat opiskelee korkeakoulussa?

Meilläkään ei ole tuota periaatetta, että "lapsilisät lapsen tilille" vaikka molemmat jo töissä ja aikas korkea tulotaso!
Kyllä ne lapsilisät on tarkoitettu sen lapsen elättämiseen, ei säästöpossun ruokintaan. Tietysti hyvä on säästää tulevaisuutta varten, mutta lapsilisien tarkoitus ei ole se. Säästetään niistä muista tuloista, jos sellaisia on.