Onko itku merkki siitä, että lapsi ei kestä komentamista?

[simasimo]

[QUOTE="Johanna";29845793]Niin, tätä juuri pohdin.

Esimerkiksi jos on riita vaikka teini-iässä ollut perheenjäsenen kanssa, niin olen huomannut että uskallan sanoa vastaan niin kauan kunnes toinen osapuoli murtuu itkuun. Eli itku on se "raja", jossa tulkitsen tilannetta niin, että nyt ollaan liian pitkällä.

Kuulisin lisää mietteitä asiasta! Eli saako lasta komentaa vaikka tämä itkee murheen murtamana? Onko se ok vai onko se "lyödyn lyömistä"?[/QUOTE]

Sinä olet se lapsen vanhempi/määräävä tahto/auktoriteetti. Sinä määräät säännöt! Näin lapsi oppii, että on sääntöjä ja oppii kunnioittamaan SINUA ja MUITA.

Jos lapsi itkee, niin se ei saisi kyllä muuttaa päätöstäsi. Et ole julma lapselle, vaan asetat rajoja, joita lapset tarvitsevat.

Olemalla liian kiltti lapselle saat sen kiitoksen myöhemmin, että lapsi ei kunnioita sinua enää, eikä välitä sinusta vanhemmalla iällä.

Jos sattuu ikävä tilanne, niin lasta saa ja tulee lohduttaa ja halata. Se yhdistää suhdetta vanhempiin ja tulee todennäköisesti tekemään lapsesta myös ystävällisemmän muita ihmisiä kohtaan.

 

[simasimo]

[QUOTE="Johanna";29845832]Esimerkki: olemme lähdössä miehen kanssa talon rakennustyömaalle ja jätämme lapset tutulle hoitajalle. Toinen lapsi itkee murtuneena, toinen nojailee ovenpieleen vaimeana. Itse tulkitsen herkästi että se itkijä on se, joka ei kestä erossaoloa, ja se vaimea taas pärjää, ja herkästi ehdotan että "otetaan tuo (itkevä lapsi) mukaan".[/QUOTE]

Tuossa tilanteessa se itkijä saattaa liioitella tahtoaan haluta mukaan. On varmaan oppinut itkemään, jotta pääsee mukaan?

Liikenneonnettomuustilanteessa tulee auttaa niitä jotka ovat hiljaa, eikä niitä jotka huutavat apua. Mietippä asiaa.
Jos se hiljaa ovenpieleen nojaileva onkin syvästi loukkaantunut ja tarvitsisi juttelua ja halimista ennen kuin lähdette?

 

["hmm"]

Se on periaatteessa hyvä merkki että lapsi osoittaa tunteensa selkeästi, se vaatii luottamusta lapsen ja vanhemman väliltä. Joskus tämä voi häiriintyä ja lapsi ei näytäkkään tunteitaan, syystä tai toisesta.

 

[Mythago]

Mitä vikaa siinä on, että näyttää tunnetilansa? Saahan sitä itkeä, muttei se tarkoita, ettei tarvitse "mitään tehdä", kun vähän itkaisee?

No ei ookaan mitään vikaa. Toista lausettasi en ihan tajua. Kenen ei tarvitse tehdä mitään?

 

["Johanna"]

Tuossa tilanteessa se itkijä saattaa liioitella tahtoaan haluta mukaan. On varmaan oppinut itkemään, jotta pääsee mukaan?

Liikenneonnettomuustilanteessa tulee auttaa niitä jotka ovat hiljaa, eikä niitä jotka huutavat apua. Mietippä asiaa.
Jos se hiljaa ovenpieleen nojaileva onkin syvästi loukkaantunut ja tarvitsisi juttelua ja halimista ennen kuin lähdette?

Todella hyviä pointteja, varsinkin tuo onnettomuustilanne.

Kiva että oli asiallinen ja hyvä ajatuksia sis. ketju. Lisää saa toki kertoa vielä, käyn illalla lukemassa.

 

[älkää nyt höpsikö]

No ei ookaan mitään vikaa. Toista lausettasi en ihan tajua. Kenen ei tarvitse tehdä mitään?

Anteeksi, huolimattomasti ilmaistu. En oikein enää muista mitä tarkoitin *nolo* voiko sen unohtaa?

 

[älkää nyt höpsikö]

Anteeksi, huolimattomasti ilmaistu. En oikein enää muista mitä tarkoitin *nolo* voiko sen unohtaa?

puhun samaan aikaan perheen kanssa, juttelen whatsappissa ja tekstareilla Anteeksi, lipesin keskustelusta, jättäkää huomiotta.

 

[Puuhippa]

Mulla on tollanen itkijä, se on vaan yksi tapa käsitellä pettymystä. Mielummin tämä kuin kiukuttelija.

 

["Vieras."]

[QUOTE="Johanna";29845840]Kiitos kun jaoit kokemuksesi

Luulen että puhumme samasta herkkyydestä! Nimenomaan siitä, että lapselle jää paha olo, ahdistuu tai oireilee, ottaa raskaasti palautteen, eli jää sinne "aallonpohjalle".

Esimerkkisi vahvisti sitä että totteleva ja näennäisesti tyyni lapsikin voi olla siellä aallonpohjalla ja taas herkästi itkevä ei välttämättä olekaan tai nousee siitä parkumisen jälkeen nopeasti.

Tästä oli paljon apua, kiitos![/QUOTE]

Mä lisään vielä yhden esimerkin mun ystävän lapsista. Tällä ystävällä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Poika on vanhempi, nyt 10v ja sellainen tavallinen poika harrastuksineen ja kavereineen, ihan hauska tyyppi.

Tyttö, nyt 8v on taas äitinsä mukaan hirveän herkkä. Päällepäin hiljainen ja kiltti tyttö, ujokin. Hän itkee herkästi ja äitinsä reagoi siihen voimakkaasti, hänellä varmaan samanlaista omaa herkkyyttä sen itkun kanssa kuin sulla.

Jo silloin kun nuo lapset oli pieniä, mulle tuli tunne että tuo tyttö hallitsi jotenkin koko perhettä tuolla itkulla ja herkkyydellään. Monista paikoista lähdettiin pois ja juttuja peruttiin kun "Liisa alkoi itkeä". Liisalle ei oikeastaan vieläkään voida sanoa kunnolla eitä koska Liisa loukkaantuu niin herkästi. Yhä nytkin kun koululaisten äiteinä suunnitellaan aikuisten menoja mä saan ottaa Liisa-varauksen huomioon, eli ystävä voi perua viime tipassa. Kun Liisa oli pienempi monet vierailut menivät niin että ystävä istui toisessa huoneessa tyttärensä kanssa jolla oli jostain syystä vaikeaa.

Pojan tuo ystävä näkee pärjäävän hyvin, mitä hän ulkomaailmassa tekeekin mutta mulle tulee jotenkin mieleen että tuo poika on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle kuin siskonsa ja vaikka hän onkin se äänekkäämpi tapaus, ei hän uskalla tai edes viitsi tuoda omia tarpeitaan esille niin kuin haluaisi koska siskon tarpeet kuitenkin ovat ne tärkeämmät.

Ei se Liisa paha suinkaan ole, mutta jotenkin hiljaisena ja arkana hän on kuitenkin löytänyt oman tapansa pyörittää perhettä. Vieraampien silmiin perheessä on vahva ja äänekäs isoveli joka on lapsista se hallitsevampi kuin pieni ja vaatimaton siskonsa. Mun ja muiden läheisempien mukaan tilanne on erilainen.

 

[vieras*]

Jotkut ovat herkempiä.

Eli itkaisemalla selviää tilanteesta kuin tilanteesta, myös aikuisena. Ei hyvä, lapselle on asettava rajat joissa toimitaan.

 

[Hermione Granger]

Eli itkaisemalla selviää tilanteesta kuin tilanteesta, myös aikuisena. Ei hyvä, lapselle on asettava rajat joissa toimitaan.

Älä viitsi vääntää sanojani joksikin muuksi. En ole niin sanonut. Tottakai rajat kaikessa ja niistä pidetään kiinni.

 

[nohh]

Et saisi muuttaa päätöstäsi, kun lapsi alkaa itkemään. Se kielii siitä, ettet osaa olla johdonmukainen ja asettaa kunnollisia rajoja. Rajat antavat lapselle turvallisuudentunteen.

 

[Puuhippa]

Itkijälle pitää selittää käskyt perusteellisemmin ei pidä missään nimessä muuttaa mielipidettä, lapsi on kuitenkin itkemällä jo alkanut käsittelemään sitä pettymystä. Halaus ja pusut päälle ja menoks.

 

[vieras*]

Lapsen luokalla on tyttö, joka itkee usein ja lujaa kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, kyseessä 3.luokkalainen.

 

["Annukka"]

Lapsen luokalla on tyttö, joka itkee usein ja lujaa kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, kyseessä 3.luokkalainen.

Aloittaja haluaa ilmeisesti kasvattaa lapsestaa tällaista tapausta. Joutuu helposti kiusatksi koulussa. Mietipä ap vielä toimintamallejasi.

 

["Vieras."]

Lapsen luokalla on tyttö, joka itkee usein ja lujaa kun asiat eivät mene oman mielen mukaan, kyseessä 3.luokkalainen.

Mun ystävän lapsi kenestä tossa just kerroin ei itke korkealta eikä kovaa. Jää vaan paikalleen hiljaa nyyhkyttämään ja saa niin äitinsä ja monen muunkin huomion.

 

[monen äiti]

Ajattelisin, että kiukuttelija ja itkijä saavat tuntensa puretuksi ja heidät voi reipaasti ohjata kotiin puistosta. Toinen potkii ja toinen itkee. Sen sijaan hiljainen, reippautta tavoitteleva lapsi jää helposti yksin tunteensa kanssa ja voisi saada helpotusta, kun tietäisi, että hänenkin tunteensa huomataan. Kaikkien lasten kanssa kannattaa jutella silloin, kun tilanne ei ole päällä. Itkijää voi auttaa halaus, kiukuttelijaa kutitus tai hiljaista tsemppaava hymy. Onneksi lapset ovat erilaisia.

 

[dddfc]

Kumpi siis on oikein? Oikein millä tavalla oikein. Kumpikaan tapa näyttää omia tunteitaan ei ole väärin.

Onko itku merkki siitä että päätös on liian ankara ja lapsi ei kestä sitä? Ei

Vai voiko itkevän lapsen "ylitse kävellä"? Ei tunteita näyttävän lapsen yli pidä kävellä. Itku ei kuitenkaan pidä johtaa siihen että aikuinen pyörtää päätöksensä ja joustaa esim. asetetuista rajoista.

Onko oikein sille ei-itkevälle lapselle, että hän ei saa koskaan raivoamalla läpi tahtoaan kun itkevä saa? Tunteiden näyttämisen tavalla ei pitäisi olla mitään merkitystä sille kuinka helposti tai vaikeasti tahtonsa saa läpi.

Voiko lapsesta, joka ei itke, tuntua yhtä pahalta kuin siitä joka itkee? Voi

Voiko ei-itkevä lapsi olla yhtä "hauras" kuin itkeväkin? Voi

 

[Bitch]

Lapsi on tottunut saamaan tahtonsa läpi itkemällä. Hän ei suinkaan ole murheen murtama vaan manipuloi äitiä koska tietää että äiti perääntyy

 

[dddfc]

[QUOTE="Johanna";29845793]Eli saako lasta komentaa vaikka tämä itkee murheen murtamana? Onko se ok vai onko se "lyödyn lyömistä"?[/QUOTE]

En usko että siitä on mitään hyötyä jos komennat lasta, teini-ikäistä tai aikuista joka juuri näyttää tunteitaan. Näytti hän tunteensa itkemällä tai kiukuttelemalla. Tunteet voi hyvä olla ensin käsitellä pois alta, siihenkin toiselle sopii paremmin toinen tapa kun taas toiselle ko. tapa ei auta tunteiden käsittelyssä mitään. Jos ja kun se tlkitaan "lyödyn lyömiseksi" sillä miten hän tunteensa näyttää ei ole merkitystä. Lapsen tunteiden mitätöintiä voi olla yhtä hyvin se että hiljaisuutta tai vetäytymistä ei huomata kuin se että komentelua jatketaan vaikka lapsi osoittaa itkulla että hän tuntee pahaa mieltä, pettyystä tms.