Onko introvertit olevinaan syvällisempiä kuin ekstrovertit?

[AivanSama]

Mä en usko että noitten verttien raja on kauhean tarkka, vaan ihmisessä voi olla molempia.

Näinhän se on. Itse tunnistan kuuluvani kumpaankin ryhmään.

Älykkyyttä en ole koskaan määritellyt kenenkään introverttiyden tai extroverttiyden mukaan. Toki ymmärrän sen, että ihminen, jolla on vaikeuksia luovia sosiaalisissa tilanteissa haluaa jollakin tavalla kompensoida puutettaan ja näinollen hän helposti ajautuu harhaan kuvittelemalla olevansa "älykkäämpi".
Tilanne on ihan sama kuin niillä tyypeillä, jotka ovat liikunnallisesti erityisen lahjakkaita ja matemaattiset kyvyt ovat heikot. He kompensoivat omaa heikkouttaan tekemällä omasta liikunnallisuudestaan ikäänkuin tärkeämään asian ja osoittamalla pelikentällä niille matikkaneroille paremmuuttaan. Sama toisinpäin...

Ja sitten on ne tyypit, jotka on hyviä ihan saatanan kaikessa ja niillä menee aina kaikki putkeen. Ne vasta *ituttaakin

 

[Echo]

Ei ainakaan minusta introvertit pidä itseään mitenkään syvällisempinä kuin ekstrovertit, ekstrovertit tuntuvat olevan vaan enemmin esillä, kouhottavan ja puhuvan paljon ja kaikesta ja joka asiaan on mielipide ja tykkäävät myös esiintyä .introvertit taas tykkäävät kuunnella ja harkitsevat sanojaan ja sanovat sitten kun se on ns. tarpeellista. ja puhuvat kun on asiaa. jos ei ole koko ajan suunapäänä niin ei se tarkoita että olisi jotenkin syvällinen.

Mutta aloitusviestini kysymys kuuluu:miksi introverttien mielestä ekstroverttien puhe on hölynpölyä?

Sitä diibadaabaa/hölynpölyä on hyvää ja huonoa.
Yhden radiojuontajan puolen tunnin selostus omista boksereistaan oli pitkitettyä, väsyttävää läppää.

Mut puhettakin tarvitaan. Ekstroverttien puheet jossain paikassa on kuin ilmapuntari: ne puheet kokoaa yhteen että missä nyt mennään, mikä on yleinen tilanne, mihin pitäisi keskittyä.

Valitettavasti se on myös jatkuvasti vellovaa, arvioivaa, arvottavaa puhetta usein ja tehdään toisesta ihmisestä huomioita:"täällä kun nyt on tää meidän siisti vege-latte-jengi niin tuo juntti-Jaana on vähän out". Naisvaltaisissa paikoissa turhan puheen määrää vois leikata ja mun mielestä joka työpaikassa ois hyvä olla molempia sukupuolia.

Mut puhuminen on ihanaa, se on niinku taidetta. Jutut kun lähtevät jonkun tyypin kans lentämään niin se voi nousta vaikka mihin sfääreihin.

 

[Echo]

Jep!

Mutta mä en usko, että se, kumpi on (ja voihan sekin tosiaan elämän aikana muuttua) korreloi syvällisyteen. Kun ihmisiä on muuten erilaisia, toislla on koko ajan tuhat rautaa tulessa ja kiire niin kova että hyvä että ehtivät sen hetken akuutit asiat valmiiksi pohtia ja toiset taas miettivät ja tuumivat ja ajattelevat syvällisiäkin ennen kuin edes alkavat tehdä mitään.

Ja sama pätee puhumiseen. Jotkut sanovat ennen kuin ajattelevat ja siitä ehkä seuraa ajatus ettei tuo mitään milloinkaan ajattele vaikka tosiasiassa kyseinen henkilö saattaa miettiä siuusta pulpahtanutta sammakkoa vielä vuodenkin kuluttua.

Toi on hyvä huomio. Monesti kuulee että joku johtaja on menny satanen lasissa 20 vuotta. Sit joku vatsa-tai sydänoire pakottaa pysähtymään, ja sit ne kehuu kuinka he alkoivat pohtia laiturinnokassa elämäänsä, ja heistä tuli niiiiin syvällisiä.

Kun joku 8-16 työajan omistava toimistotäti on sen 20 vuotta lukenu kirjoja ja pohtinu kaikki moneen kertaan.

 

[AivanSama]

Toi on hyvä huomio. Monesti kuulee että joku johtaja on menny satanen lasissa 20 vuotta. Sit joku vatsa-tai sydänoire pakottaa pysähtymään, ja sit ne kehuu kuinka he alkoivat pohtia laiturinnokassa elämäänsä, ja heistä tuli niiiiin syvällisiä. Kun se introvertti on sen 20 vuotta lukenu kirjoja ja pohtinu kaikki moneen kertaan.

Saanen huomauttaa...
Vaikka joku onkin lukenut kirjoja viimeiset 20 vuotta ja pohtinut kaiken moneen kertaan se ei siltikään tarkoita sitä, että tyyppi olisi oppinut yhtään mitään. Virheiden tekeminen ja elämän eläminen opettaa toisinaan paljon enemmän kuin yksikään kirja tai yksikään jahkailu.

 

[Echo]

Saanen huomauttaa...
Vaikka joku onkin lukenut kirjoja viimeiset 20 vuotta ja pohtinut kaiken moneen kertaan se ei siltikään tarkoita sitä, että tyyppi olisi oppinut yhtään mitään. Virheiden tekeminen ja elämän eläminen opettaa toisinaan paljon enemmän kuin yksikään kirja tai yksikään jahkailu.

Just näin (siis tuo kirjojen luku nyt vaan oli heitto).
Joku naavan peittämä 50v. partasuu-professori yliopiston kirjastosalissa ei välttämättä tiedä kaikkea itse elämästä.