Onko introvertit olevinaan syvällisempiä kuin ekstrovertit?

[Echo]

Siis, olen nuorena ollut todella introvertti:ujo ja puhumaton, väsyin ihmisistä, melankolinen/taiteellinen jne.joten tiedän mistä puhun. Se oli täyttä tuskaa. Olen alkanut tykkäämään ihmisten kanssa olemisesta vasta 25-vuotiaana ja siitä edespäin.

Mut rupes ärsyttämään yks nettikeskustelu: taas, jälleen kerran introvertit syyttivät ekstroverttejä tyhjänpäiväisyyksien puhumisesta ja pinnallisuudesta.

Onko se tyhjänpäiväistä, jos vitsaillaan, nauretaan vaikka -öö- omille kokkaustaidoille, puhutaan vaikka työmatkaliikenteestä, mietitään vaikka sitä kun keskustelukumppanin äiti joutui palveluasuntoon?

Osaavat ekstrovertitkin syvällisiä olla, mutta he eivät ensi kättelyssä sitä tuo esille "Moi olen Matti, viime kesänä mulla oli psykoosi".

Introvertit on pahimmillaan v-ttumaisia vapaamatkustajia. On se helppoa antaa ekstroverttien "tehdä puhetyöt" yleisessä keskustelussa, ja kun tuikkaa vaan itse kerran tunnissa "niin juu" johonkin sopivaan väliin niin saa kauhean fiksun maineen.
"Antaa ekstroverttien mokata keskustelussa, mokomien pinnallisten kaakattajien, mut kun mä murahdan kerran tunnissa jotain niin sit on päivän puheet pidetty, huomenna kun murahdan seuraavan kerran niin riittää!"

Elämässä pitää olla vähintään alkeelliset sosiaaliset taidot.
Ääripäitä tietysti ekstroverteissä on: en voi sietää radion aamuohjelmia koska selkeästi on toimittajien pakko keksiä joka aamulle kevyttä höpöttämistä - ja siltä se kuulostaakin. Sama on kolumnisteilla, huomaa usein että heille tulee paniikki "apua mitä kirjoitan ensi sunnuntaiksi taas" - ja tuloksena väkisinväännettyä diibadabaa. Tekisi mieli sanoa heille että puhukaa vasta sitten kun on oikeesti asiaa.

Ja toisinpäin, tunnen monta sosiaalisesti erittäin lahjakasta introverttiä, eräs tuttuni on ihan huikea ihmisten parissa, vaikkei ole koko ajan äänessä.

Mutta nyt alkoi ärsyttää introvertit...

 

[Echo]

Ja siis, samalla tykkään siitä että suomalaiset on hiljaista ja juroa kansaa. On mahtava piirre että osataan arvostaa vaikka omaa rauhaa jossain korpimökissä erämaajärven rannalla ja luonnon keskellä, se on hieno piirre ja suojaa monelta törttöilyltä.

En kaipaa tänne amerikkalaista show-meininkiä enkä myöskään arabi/somali-mölötystä.

Mutta ei se hiljaisuus saa olla henkistä laiskuutta tai vapaamatkustamista. Mun mies sanoo semmosia umpimielisiä ihmisiä "myhkymähkyiksi": hymyillään väkinäistä hymyä, ollaan hiljaa ja lähipiiri ylistää "kyllä se Maire-Pena on sit niin luotettava ihminen!"

 

[vierailija]

Oon introvertti. Mutta en kyllä mikään vapaamatkaaja. Teen työni, olen ihmisten kanssa, puhun kun on puhuttava ja sanottavaa. Vapaa-ajallani en kuitenkaan hakeutumalla hakeudu ihmisten seuraan puhelemaan niitä näitä. Olen mieluummin yksin tai perheeni kanssa.

Tekeekö se minusta jotenkin syvällisemmän. Ei. Minä vaan en puhua pälpätä samalla kun ajattelen. Tuntemani ekstovertit tuntuvat hallitsevan sen multitaskauksen.

Ja toisaalta, eikös tämä maailma ole hyvä juuri niin että ne jotka tykkää puhua, olla avoimia ja sosiaalisia - saa olla sitä. Ja introvertit taas saavat ajatella hiljaa ja ilmaista vain sen pakollosen minkä tärkeäksi kokevat? Molemmat "vertit" vaan täydentävät toisiaan.

Jos ekstrovertteistä ja introverteistä kokoaa omat ryhmät ja ryhmälle antaa tehtävän...niin toisilla homma menee pelkäksi hölötykseksi. Ja toisella kukaan ei oikein sano mitään vaan syventyy omiin ajatuksiin. Kummassakaan tapauksessa homma ei vaan toimi

 

[vierailija]

Ja toisella kukaan ei oikein sano mitään vaan syventyy omiin ajatuksiin. Kummassakaan tapauksessa homma ei vaan toimi

Eipäs yleistetä, enempi introna keskityn olennaiseen ja hoidan homman kunnialla loppuun

Jos kukaan ei puhu mitään, otan ohjat käsiini

 

[Echo]

Oon introvertti. Mutta en kyllä mikään vapaamatkaaja. Teen työni, olen ihmisten kanssa, puhun kun on puhuttava ja sanottavaa. Vapaa-ajallani en kuitenkaan hakeutumalla hakeudu ihmisten seuraan puhelemaan niitä näitä. Olen mieluummin yksin tai perheeni kanssa.

Tekeekö se minusta jotenkin syvällisemmän. Ei. Minä vaan en puhua pälpätä samalla kun ajattelen. Tuntemani ekstovertit tuntuvat hallitsevan sen multitaskauksen.

Ja toisaalta, eikös tämä maailma ole hyvä juuri niin että ne jotka tykkää puhua, olla avoimia ja sosiaalisia - saa olla sitä. Ja introvertit taas saavat ajatella hiljaa ja ilmaista vain sen pakollosen minkä tärkeäksi kokevat? Molemmat "vertit" vaan täydentävät toisiaan.

Jos ekstrovertteistä ja introverteistä kokoaa omat ryhmät ja ryhmälle antaa tehtävän...niin toisilla homma menee pelkäksi hölötykseksi. Ja toisella kukaan ei oikein sano mitään vaan syventyy omiin ajatuksiin. Kummassakaan tapauksessa homma ei vaan toimi

Hyvin kirjoitettu, ja toi on tärkeää että pakottaa itsensä puhumaan esim.töissä, vaikka tuntuisi vaikealta.

Mutta meneekö se ekstroverttien tehtävä aina vain hölötykseksi, eikö ne saa muka mitään aikaan?

 

[vierailija]

Siis, olen nuorena ollut todella introvertti:ujo ja puhumaton, väsyin ihmisistä, melankolinen/taiteellinen jne.joten tiedän mistä puhun. Se oli täyttä tuskaa. Olen alkanut tykkäämään ihmisten kanssa olemisesta vasta 25-vuotiaana ja siitä edespäin.

Mut rupes ärsyttämään yks nettikeskustelu: taas, jälleen kerran introvertit syyttivät ekstroverttejä tyhjänpäiväisyyksien puhumisesta ja pinnallisuudesta.

Onko se tyhjänpäiväistä, jos vitsaillaan, nauretaan vaikka -öö- omille kokkaustaidoille, puhutaan vaikka työmatkaliikenteestä, mietitään vaikka sitä kun keskustelukumppanin äiti joutui palveluasuntoon?

Osaavat ekstrovertitkin syvällisiä olla, mutta he eivät ensi kättelyssä sitä tuo esille "Moi olen Matti, viime kesänä mulla oli psykoosi".

Introvertit on pahimmillaan v-ttumaisia vapaamatkustajia. On se helppoa antaa ekstroverttien "tehdä puhetyöt" yleisessä keskustelussa, ja kun tuikkaa vaan itse kerran tunnissa "niin juu" johonkin sopivaan väliin niin saa kauhean fiksun maineen.
"Antaa ekstroverttien mokata keskustelussa, mokomien pinnallisten kaakattajien, mut kun mä murahdan kerran tunnissa jotain niin sit on päivän puheet pidetty, huomenna kun murahdan seuraavan kerran niin riittää!"

Elämässä pitää olla vähintään alkeelliset sosiaaliset taidot.
Ääripäitä tietysti ekstroverteissä on: en voi sietää radion aamuohjelmia koska selkeästi on toimittajien pakko keksiä joka aamulle kevyttä höpöttämistä - ja siltä se kuulostaakin. Sama on kolumnisteilla, huomaa usein että heille tulee paniikki "apua mitä kirjoitan ensi sunnuntaiksi taas" - ja tuloksena väkisinväännettyä diibadabaa. Tekisi mieli sanoa heille että puhukaa vasta sitten kun on oikeesti asiaa.

Ja toisinpäin, tunnen monta sosiaalisesti erittäin lahjakasta introverttiä, eräs tuttuni on ihan huikea ihmisten parissa, vaikkei ole koko ajan äänessä.

Mutta nyt alkoi ärsyttää introvertit...

Haista vi ttu . Vituttaako ,kun toiset elää rauhassa esim ei länkyttävää ukkoa nurkissa. Elä omaa elämääs saatan.

 

[FUCK U]

Haista vi ttu . Vituttaako ,kun toiset elää rauhassa esim ei länkyttävää ukkoa nurkissa. Elä omaa elämääs saatan.

 

[vierailija]

Olipahan taas paska aloitus. Haukutaan kaikki introvertit.


Haista Echo paska.

 

[r0s]

Arvaas, kumpi mä olen.

Vastaan vasta sen jälkeen.

 

[vierailija]

Hyvin kirjoitettu, ja toi on tärkeää että pakottaa itsensä puhumaan esim.töissä, vaikka tuntuisi vaikealta.

Mutta meneekö se ekstroverttien tehtävä aina vain hölötykseksi, eikö ne saa muka mitään aikaan?

Jos niitä on paljon tekemässä samaa asiaa niin hyvin todnäk menee niin ettei kovin paljoa synny. Ideointia toki tuollainem ryhmä voi tehdä kyllä. Ja sekin tärkeää. Mutta toteutukseen tarttetaan molempia "verttejä". Se tasapainottaa tilannetta

 

[Echo]

Olipahan taas paska aloitus. Haukutaan kaikki introvertit.


Haista Echo paska.

Pakko haistaa kun sieltä sulta päin tuulee.
Tää aloitushan lähti siitä, että introvertit pitävät itseään jotenkin syvällisempänä, ekstrovertteihin verrattuna.

 

[Echo]

Arvaas, kumpi mä olen.

Vastaan vasta sen jälkeen.

Vähän molempia.
Hmmm....mut ehkä introvertti? Tykkäät mennä luonnon helmaan?

 

[UniQuePopPy]

No mikähän minä oon... Tykkään kyllä keskustella ihmisten kanssa, oikeastaan nautin enemmän sellaisista syvällisistä keskusteluista, mitä niistä "meidän auton lasit oli jäässä tänä aamuna"-keskusteluista. Oon tosi huono small talk ihminen, mutta jos joku haluaa jutella "henkeviä" niin siitä pidän ja se mua kiinnostaa. Suurissa ryhmäkeskusteluissa olen usein hiljaa , mutta aikuistuminen on tuonut onneksi itsevarmuutta että uskallan avata siinäkin suuni jos aihe on sellainen mistä nousee ajatuksia.
Mutta usein vaadin myös omaa hiljaisuutta, että aivot saa vaan levätä , eikä ole mitään hälinää tai muutakaan hässäkkää...
Mutta perusluonteeltani kyllä olen sellainen avoin ja helposti tutustun ihmisiin.
Voisin toisaalta hyvin kuvitella olevani terapeutti tai jokin vastaava...

 

[.....]

Hyvin kirjoitettu.
Tosiaan jokainen voi luonteestaan riippumatta opetella toimimaan kohteliaasti vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Ja suomalaisessa kulttuurissa hiljaa oleminen tosiaan helposti yhdistetään älykkyyteen, vaikka yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että tyyppi on niin tyhmä, ettei tiedä mitä sanoisi.

 

[Echo]

Ja suomalaisessa kulttuurissa hiljaa oleminen tosiaan helposti yhdistetään älykkyyteen, vaikka yhtä hyvin kyse voi olla siitä, että tyyppi on niin tyhmä, ettei tiedä mitä sanoisi.

No, tää ei oo tuputusta mutta ihan pakko laittaa yks Raamatun sananlasku:

"Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on. "

Tuota kun soveltaa niin kaikki syö sun kädestä.

 

[Echo]

No mikähän minä oon... Tykkään kyllä keskustella ihmisten kanssa, oikeastaan nautin enemmän sellaisista syvällisistä keskusteluista, mitä niistä "meidän auton lasit oli jäässä tänä aamuna"-keskusteluista. Oon tosi huono small talk ihminen, mutta jos joku haluaa jutella "henkeviä" niin siitä pidän ja se mua kiinnostaa. Suurissa ryhmäkeskusteluissa olen usein hiljaa , mutta aikuistuminen on tuonut onneksi itsevarmuutta että uskallan avata siinäkin suuni jos aihe on sellainen mistä nousee ajatuksia.
Mutta usein vaadin myös omaa hiljaisuutta, että aivot saa vaan levätä , eikä ole mitään hälinää tai muutakaan hässäkkää...
Mutta perusluonteeltani kyllä olen sellainen avoin ja helposti tutustun ihmisiin.
Voisin toisaalta hyvin kuvitella olevani terapeutti tai jokin vastaava...

Mä en usko että noitten verttien raja on kauhean tarkka, vaan ihmisessä voi olla molempia.

 

[UniQuePopPy]

Mä en usko että noitten verttien raja on kauhean tarkka, vaan ihmisessä voi olla molempia.

Niin se on itseasiassa ihan mielenkiintoista miksi ihmisen pitää lokeroida itsensä johonkin "ryhmään", onko se ehkä tarve kuulua johonkin?
Mua joskus oikeastaan ahdistaa se että meidät määritellään joksikin ja musta tuntuu että joka toisella voisi olla vaikka jokin mielenterveyshäiriö, jos alettaisiin tutkimaan...

 

[vierailija]

Pakko haistaa kun sieltä sulta päin tuulee.
Tää aloitushan lähti siitä, että introvertit pitävät itseään jotenkin syvällisempänä, ekstrovertteihin verrattuna.

Kävin kyllä suihkussa mutta pieru saattoi päästä.

 

[vierailija]

Ei ainakaan minusta introvertit pidä itseään mitenkään syvällisempinä kuin ekstrovertit, ekstrovertit tuntuvat olevan vaan enemmin esillä, kouhottavan ja puhuvan paljon ja kaikesta ja joka asiaan on mielipide ja tykkäävät myös esiintyä .introvertit taas tykkäävät kuunnella ja harkitsevat sanojaan ja sanovat sitten kun se on ns. tarpeellista. ja puhuvat kun on asiaa. jos ei ole koko ajan suunapäänä niin ei se tarkoita että olisi jotenkin syvällinen.

 

[vierailija]

"Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on. "

Tuota kun soveltaa niin kaikki syö sun kädestä.

----miksi jätit puolet lauseesta pois!

http://www.finbible.fi/Biblia1642/VT/sananlaskut_17.htm
"Sananl 17:28
Jos tyhmä wai olis/ nijn hän wijsaxi luetaisin/
ja toimellisexi/
jos hän suuns pidäis kijnni."

 

[Echo]

Niin se on itseasiassa ihan mielenkiintoista miksi ihmisen pitää lokeroida itsensä johonkin "ryhmään", onko se ehkä tarve kuulua johonkin?
Mua joskus oikeastaan ahdistaa se että meidät määritellään joksikin ja musta tuntuu että joka toisella voisi olla vaikka jokin mielenterveyshäiriö, jos alettaisiin tutkimaan...

Semmoinen kevyt lokerointi on jees, koska esim. se jako, väsyykö ihmisistä vai saako heistä voimaa, on ollut ainakin itsellä tärkeä seikka itsetuntemuksessa.

Mut vaikka jokaiselle jaettaisiin diagnoosi, niin me ihmiset ollaan sekoituksia.

 

[vierailija]

Ovat.

 

[vierailija]

----En kaipaa tänne amerikkalaista show-meininkiä enkä myöskään arabi/somali-mölötystä.

Nyt tuli ihan uusi ilmaisu
Mitä se kirjaimellisesti teillä tarkoittaa

mölötys varsinkin on ennenkuulumatonta

 

[UniQuePopPy]

Semmoinen kevyt lokerointi on jees, koska esim. se jako, väsyykö ihmisistä vai saako heistä voimaa, on ollut ainakin itsellä tärkeä seikka itsetuntemuksessa.

Mut vaikka jokaiselle jaettaisiin diagnoosi, niin me ihmiset ollaan sekoituksia.

No joo kyllä... Sekin on kyllä ollut itsestä turhauttavaa että sitä on joskus nuorena luullut tuntevansa itsensä, mutta mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän itselle aukeaa millainen on. Nyt varsinkin kun vaikka lukee omia vuosien takaisia juttuja, niin voi huh huh

 

[r0s]

Vähän molempia.
Hmmm....mut ehkä introvertti? Tykkäät mennä luonnon helmaan?

Jep!

Mutta mä en usko, että se, kumpi on (ja voihan sekin tosiaan elämän aikana muuttua) korreloi syvällisyteen. Kun ihmisiä on muuten erilaisia, toislla on koko ajan tuhat rautaa tulessa ja kiire niin kova että hyvä että ehtivät sen hetken akuutit asiat valmiiksi pohtia ja toiset taas miettivät ja tuumivat ja ajattelevat syvällisiäkin ennen kuin edes alkavat tehdä mitään.

Ja sama pätee puhumiseen. Jotkut sanovat ennen kuin ajattelevat ja siitä ehkä seuraa ajatus ettei tuo mitään milloinkaan ajattele vaikka tosiasiassa kyseinen henkilö saattaa miettiä siuusta pulpahtanutta sammakkoa vielä vuodenkin kuluttua.