Onko "ikääntyminen" muuttanut sinua?

On se muuttanut, syventänyt ehkä ajattelua ja näkemyksiä eri asioista. Turha höntyileminen on jäänyt ja kotielämää arvostaa enemmän kuin mitään muuta. Mutta ikääntymistä enemmän ovat kyllä minua ihmisenä muuttaneet lapset! :p
 
Miehen tyhmyyttä arjessa kestää tosi paljon huonommin. Luulisi miehenkin jo oppineen perheen rutiinit ja tavat vuosien varrella. En olisi ikinä aiemmin uskonut että vaikka talossa on kolme virallista murkku ikäistä niin mies on ainoa joka oireilee.
 
Pinna on kasvannut kovasti. Pienistä asioista ei jaksa hermostua. Kuppi menee nurin enää todella harvoin ja silloinkin siitä saa hirveän morkkiksen. On oppinut pyytämään anteeksi ja nauttimaan arjesta - ilman että jotain erityistä pitäisi koko ajan tapahtua. Rakastaa hiljaisuutta. Arvostaa vanhempia ihmisiä. Tajuaa miten paljon lapsiaan voi rakastaa. Toisaalta on tullut kyynisemmäksi - ei ole enää niin sinisilmäinen ja usko ihmisistä vain hyvää. En luota toisiin ihmisiin helpolla enkä jaksa pitää yllä yhdensuuntaisia ystävyyssuhteita. Koti ja perhe ovat tärkeitä - raha on liian tärkeää.
 
Olen täysin samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa. Itseäni on muuttanut myös ulkomailla asuminen. Kun näki sitä oikeaa kurjuutta ja köyhyyttä, niin osaa antaa arvoa monelle Suomessa hyvin olevalle asialle.
 
hamtaro
Tässäpäs on hyvä tilaisuus kehua itseään. Mielestsäni olen muuttunut vain parempaan suuntaan. Olen rauhallisempi, suvaitsevampi, en niin "mustavalkoinen". Parisuhdekin on vaan parantunut vuosien myötä, kun olen tajunnut, että aina ei kaikki suju oman mielen mukaan.
 
Harmaana
Ainakin mustavalkoisuus on vähentynyt huomattavasti, jos sitä koskaan on ollutkaan. Olen vähän pettynyt ja vähän surullisempi enkä enää niin toiveikas tulevaisuuden suhteen. "Siperia" on opettanut. Olen myös menettänyt koko joukon luottamuksesta ihmisiin ja viimeinenkin sinisilmäisyys on hävinnyt.Hyvistä puolista en keksi kuin tuon mustavalkoisuuden vähenemisen.
 
yrttitarhurikatti
Eikö ihmisen vanhenemiseen vääjäämättä kuulu henkinen kasvu ja viisastuminen? :whistle: Elämä opettaa ja turha naiviuus karisee matkalle. Silti lapsenmieltä ei saa kadottaa :wave:
 
stiinaliisa
Ehdottomasti ja vain parempaan päin :D Nuorempana olin tosi musta-valkoinen ja kiihkeän kriittinen ja kaikkea hölmöä. Elämä on opettanut aikalailla janiinhän sen on kaiketi tarkoituskin.
Nyt tunnen itseni aika seesteiseksi ja olen tyytyväinen ( en tietenkään aina, sehän olisi jo ihan sairasta ;) ) elämääni.

Tunnen eläväni elämäni parasta aikaa :)
 

Yhteistyössä