Onko ihminen jotenkin "huonompi", jos ei lue niitä "tasokkaita" kirjoja?

Tottakai on!

 

hmm.



Hömppäkirjoja vaikeammat teemat tarvitsevat auetakseen abstraktia ajattelua, ja kaikkien aikuistenkaan aivot eivät ole niin kehittyneitä.

Mutta ei se kenenkään ihmisarvoa nosta tai laske. Jokaisella on automaattisesti arvonsa ihmisenä. JA ihmisen suhtautuminen muihin ihmisiin on se, millä hyvyttä mitataan.

 

Ei minusta voi sanoa että ihminen, joka ei lue ns. tasokkaampia kirjoja olisi tyhmempi, puhumattakaan siitä että voisi tehdä johtopäätöksiä koulutustaustasta.
Mutta uskon, että tietyllä tavalla kokemusmaailmaltaan köyhempi, tai sanotaanko matkat sanojen maailmaan jäävät suppeammaksi. Joillakin ns. tasokkaamilla kirjaillijoilla on taito asettaa sanansa niin, että ne jättävät jäljen ja kosketuspinnan ihmiseen jättäen silti tilaa omille mielikuville ja oivalluksille, maalaten maiseman värikylläiseksi silti siten, että värit eivät ole liian räikeitä. Valmiiksi pureskeltu hömppä, jota on keveä lukea ei johda lukijaansa samaan maailmaan.

Tuota noin, eikös elämänkokemus ole vielä tärkeämpää kuin lukukokemus? Tuskin paljon elämää nähnyt vanhus esim. on kokemusmaailmaltaan köyhä..

Yleensä kuitenkin elämältä saa enemmän, jos jostain (usein kirjoista) saa pohjaa elämälle. Helppona esimerkkinä: Ihminen saa ulkomaanmatkastaan enemmän irti, jos lukee etukäteen paikan historiaa ja tietoja matkakohteista. Eikö vain??

 

Ihminen lukee sitä mikä kiinnostaa, ei sen sen kummempaa ole.
Ja ne kirjat jotka kiinnostavat suurinta osaa ihmisistä nousevat ajan ja uusinta painosten myötä klassikoiksi.
sillee se menee, ei sillä ihmisarvon kanssa mitään tekoa ole

 

Ymmärrän mitä yrität sanoa mutta uskotko silti että ihminen, joka ei lue paljon, voi silti olla hyvä ja viisas, sosiaalisesti lahjakas ja paljon asioita ajatteleva ja henkeviä pohtiva ihminen? Eli siis et kai sinäkään niin väitä, että lukemisen laatu/määrä kertoisi suoraan jotakin ihmisen sydämen sivistyksestä, henkisestä kasvusta jne.? Onhan näitä esimerkkejä älyköistä, kirjaviisaista ihmisistä, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa yms.

tietenkin uskon. Eihän lukutottumuksilla ihmisen hyvyyttä tai viisautta tai sosiaalista lahjakkuutta mitata.
Eikä se että saa lukea järisyttävän hyviä kirjoja tee kenestäkään sen parempaa tai arvokkaampaa.

 

Kylläpä vain minäkin kirjoitin äidinkielestä laudaturin, sain äikän aineista kymppejä, paljon kehuja aineideni syvällisyydestä, viisaista ajatuksista jne. vaikka luin enimmäkseen vain niitä ns. hömppäkirjoja, kevyitä ja helppolukuisia nuorten kirjoja. Arvostetumpia kirjoja luin vain pakosta. Hui kauhistus, lisääkö jokin muukin asia kuin lukeminen ihmisen ajattelukykyä ja elämänviisautta? Sitäpaitsi kaikki lukeminen on hyödyksi, ei vain näiden "tasokkaiden kirjojen"!

 

Ymmärrän mitä yrität sanoa mutta uskotko silti että ihminen, joka ei lue paljon, voi silti olla hyvä ja viisas, sosiaalisesti lahjakas ja paljon asioita ajatteleva ja henkeviä pohtiva ihminen? Eli siis et kai sinäkään niin väitä, että lukemisen laatu/määrä kertoisi suoraan jotakin ihmisen sydämen sivistyksestä, henkisestä kasvusta jne.? Onhan näitä esimerkkejä älyköistä, kirjaviisaista ihmisistä, joilla on puutteita sosiaalisissa taidoissa yms.

tietenkin uskon. Eihän lukutottumuksilla ihmisen hyvyyttä tai viisautta tai sosiaalista lahjakkuutta mitata.
Eikä se että saa lukea järisyttävän hyviä kirjoja tee kenestäkään sen parempaa tai arvokkaampaa.

Aivan!! Sanoipa Sörhis tai joku muu mitä tahansa.

 

Eihän lukutottumuksilla voi mitata ihmisten ns. syvällisyyttä, mitä se sitten mahtaa kunkin mielestä ollakaan. Silloinhan voisi yleistäen väittää, etteivät lukutaidottomat ihmiset voi olla syvällisiä.
Kaikki ihmiset eivät varmaan ole sana-addikteja, minä olen. Ja suorastaan humallun siitä, kun joku kirjoittaa hyvin. Siksi omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhemmäksi olisivat humalani jääneet pelkällä hömpällä.

 

Ja suorastaan humallun siitä, kun joku kirjoittaa hyvin. Siksi omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhemmäksi olisivat humalani jääneet pelkällä hömpällä.

Ja sinua minä peesailen

 

hmm.



Hömppäkirjoja vaikeammat teemat tarvitsevat auetakseen abstraktia ajattelua, ja kaikkien aikuistenkaan aivot eivät ole niin kehittyneitä.

Mutta ei se kenenkään ihmisarvoa nosta tai laske. Jokaisella on automaattisesti arvonsa ihmisenä. JA ihmisen suhtautuminen muihin ihmisiin on se, millä hyvyttä mitataan.

Kyllä minä ainakin osaan ajatella abstraktisti, vaikka luenkin enimmäkseen hömppäkirjallisuutta. Näitä "hienompia" teoksia olen lukenut melko vähän, lähinnä kouluaikoina. Silti olen mm. kouluaineista kirjoitellut täysiä kymppejä ja saanut paljon kehuja ajatteluni kehittyvyydestä ja pohdintojeni syvällisyydestä. Uskon, että jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia/kykeneväisempiä abstraktiin ajatteluun kuin toiset ja kykenevät siihen vähemmälläkin lukemisella...osittain peritty älykkyys myös vaikuttaa ajattelun tasoihin.

 

hmm.



Hömppäkirjoja vaikeammat teemat tarvitsevat auetakseen abstraktia ajattelua, ja kaikkien aikuistenkaan aivot eivät ole niin kehittyneitä.

Mutta ei se kenenkään ihmisarvoa nosta tai laske. Jokaisella on automaattisesti arvonsa ihmisenä. JA ihmisen suhtautuminen muihin ihmisiin on se, millä hyvyttä mitataan.

Kyllä minä ainakin osaan ajatella abstraktisti, vaikka luenkin enimmäkseen hömppäkirjallisuutta. Näitä "hienompia" teoksia olen lukenut melko vähän, lähinnä kouluaikoina. Silti olen mm. kouluaineista kirjoitellut täysiä kymppejä ja saanut paljon kehuja ajatteluni kehittyvyydestä ja pohdintojeni syvällisyydestä. Uskon, että jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia/kykeneväisempiä abstraktiin ajatteluun kuin toiset ja kykenevät siihen vähemmälläkin lukemisella...osittain peritty älykkyys myös vaikuttaa ajattelun tasoihin.

Kirjoitinkin, että ns. vaikeammat kirjat edellyttävät abstraktia ajattelua. Ei se niin mene, että jos sitä omaa niin lukee ko. kirjoja.

Mutta pääasaihan on, että jokainen tekee vapaa-ajallaan sitä mitä lystää.

 

uppista

 

Kyllä minä ainakin osaan ajatella abstraktisti, vaikka luenkin enimmäkseen hömppäkirjallisuutta. Näitä "hienompia" teoksia olen lukenut melko vähän, lähinnä kouluaikoina. Silti olen mm. kouluaineista kirjoitellut täysiä kymppejä ja saanut paljon kehuja ajatteluni kehittyvyydestä ja pohdintojeni syvällisyydestä. Uskon, että jotkut ihmiset ovat taipuvaisempia/kykeneväisempiä abstraktiin ajatteluun kuin toiset ja kykenevät siihen vähemmälläkin lukemisella...osittain peritty älykkyys myös vaikuttaa ajattelun tasoihin.

Anteeksi, en nyt väitä etteikö ihminen voi olla syvällinen ja taipuvainen abstraktiin ajatteluun, vaikka lukisi pelkästään "hömppää".

Mutta kouluaineiden syvällisyys on kuitenkin vielä aika kaukana siitä tasosta mille ihminen voi päästä :| Tai tarkoitan sitä, että se taso mikä kouluaineissa on kehittyneille pohdinnoille ja syvälliselle ajattelulle on kuitenkin aika lattea, vaikkakin ehkä ikätasoon sovitettu.

 

Mitkä kirjat lasketaan ns. hömppäkirjallisuudeksi? Roskaromaanit nyt tietysti, mutta kuuluvatko siihen nämä monet nuorten romaanit, kuten esim. Prinsessapäiväkirjat-sarja ja muut yleiset tyttökirjat??

 

Olkaa ihmiset vahvasti sitä mitä oikeasti olette. Älkää pohtiko onko joku toinen enemmän, tai mitä teistä ajatellaan. Viis veisatkaa idioottien mielipiteistä. Teillä on vain yksi elämä, tärkeää että te olette onnellisia. Tässä elämässä kaikki on samalla lähtöviivalla, oli tittelit mitä tahansa. Unohtakaa tuollaiset ajatukset!

 

Minun oma kokemukseni on, että kirjallisuuden monipuolinen tunteminen antaa välineitä monipuolisempaan ajatteluun ja elämän ymmärtämiseen. Lisäksi, kun kaikkea ei ehdi itse kokea elämänsä aikana, voi kirjallisuuden avulla ikään kuin siivellä saada elämänkokemusta.

Minä olen aina lukenut paljon ja hyvin erilaisia kirjoja. Siksi esim. kun äidissäni alkoi ilmetä ensimmäisiä oireita alkavasta Alzheimerin taudista, oli luonnollista, että luin paljon aihepiiristä kertovaa kirjallisuutta. Minulle oli varsin terapeuttista lukea Anja Kaurasen Ihon aika (vaikka en muuten fanitakaan ko. kirjailijaa) ja Merete Mazzarellan Juhlista kotiin (jota kirjailijaa taas puolestaan fanitan täysillä). Mutta näiden kahden naisen omakohtaiset kokemukset dementoituvasta äidistään olivat monella tapaa toistensa kaltaiset. Terapeuttisen lukukokemuksista teki juuri se, että kokemukset olivat samankaltaisia myös omieni kanssa. Se lohdutti ja myös avarsi ajatteluani. Sain siis mm. näistä kirjoista välineitä Alzheimerin taudin luonteen syvällisempään käsittelyyn ja ymmärtämiseen.

 

Minulla on akateeminen koulutus, kielialalta vieläpä, mutta en ole lukion jälkeen lukenut ainuttakaan romaania, vaan ainoastaan tenttikirjoja yliopistossa. Itse asiassa HIM-kirja Synnin Viemää taitaa olla ainoa kirja, jonka olen kouluaikojen jälkeen lukenut vapaaehtoisesti. Olenko siis sivistymätön, oppimaton, pinnallinen ja ei-syvällinen?

Haluaisin kyllä "oppia lukemaan" kirjoja uudestaan, ei siinä mitään. Nuorempana suorastaan ahmin kaikki vähänkin kiinnostavat lasten- ja nuortenkirjat, monet niistä jopa useampaan kertaan. Mutta siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt siirtyä lasten- ja nuortenkirjoista ns. aikuisten kirjoihin, minulle tapahtui jotain ja aiempi lukuharrastukseni loppui kuin seinään. En tänä päivänäkään tiedä, mitä tapahtui, mihin lukemiseni tyssäsi ja miksi. Tiedän vain, että teinivuosien jälkeen kaikkien vähänkin pitempien tekstien lukeminen on ollut minulle yhtä tuskaa. Musta teksti paljaalla valkoisella sivulla on kuin unilääkettä -- joko nukahdan saman tien tai ajatukseni lähtevät harhailemaan viimeistään puolikkaan sivun lukemisen jälkeen, enkä pysty keskittymään tekstiin, vaikka se kuinka mielenkiintoista olisi.

Ehkä television ja elokuvien värikäs, visuaalinen maailma on vaikuttanut minuun jotenkin niin, että en enää pysty keskittymään pelkkiin tekstisivuihin. Lukuharrastukseni nimittäin vaihtui aikoinaan massiiviseksi määräksi televisionkatselua, ja yhä edelleen televisionkatselu ja elokuvat ovat minulle oivallinen rentoutumis- ja päännollauskeino. Nuorempana katsoin melkeinpä kaikki mahdolliset sarjat laadusta välittämättä, mutta tätä nykyä valitsen seuraamani sarjat tarkoin ja pyrin katsomaan mahdollisimman hyvin tehtyjä tv-sarjoja ja -ohjelmia. Okei, ehkä Idolsia ja BB:tä lukuun ottamatta, mutta periaatteessa kuitenkin. =)

 

Itse en voisi kuvitella tapailevani miestä, joka lukisi vähän tai ei laisinkaan. Ystävieni kohdalla en tiedä kaikkien heidän lukutottumuksiaan. Siinä suhteessa eroa on minun kohdallani. Joku toinen haluaa vihreäsilmäisen miehen, minä haluan lukevan miehen. Hänen koulutuksellaan ei ole niin väliä, kouluthan ovat tunnetusti keskinkertaisuuksia varten.

Kyllähän ihmisestä voi pintapuolisesti jotain havaintoja tehdä kirja-, musiikki- ja elokuvahyllyjen perusteella. Koko totuutta ne eivät kerro. Mielestäni on parempi lukea edes jotain kuin olla lukematta laisinkaan. Olen minäkin joidenkin klassikoiden kanssa tuskaillut ja jättänyt kesken (viimeisimpänä José Saramagoa), ei se synti ole! Kehoittaisin kaikkia osapuolia seikkailunhaluun ja ennakkoluulottomuuteen, eri kirjallisuusgenreistä voi löytyä helmiä! Ja onhan moni entisajan hömppä kulttuurin eri saroilta päätynyt nykyajan klassikoksi! (esimerkkinä moisesta "hömpästä" vaikkapa Mozartin Taikahuilu, nykyistä korkeakulttuuria...)

 

Mä en pysty keskittymään niihin arvostettuihin kirjoihin vaikka kuin yritän

 

tunnen montakin "duunari", jotka lukevat kansainvälisestikin sivistävää kirjallisuutta. tiedän myös ihmisiä, jotka eivät ole eläissään lukeneet yhtään kirjaa. eron huomaa ajattelussa ja puheessa.

 

Ja suorastaan humallun siitä, kun joku kirjoittaa hyvin. Siksi omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhemmäksi olisivat humalani jääneet pelkällä hömpällä.

Ja sinua minä peesailen

Niinpä, ei pelkkiä harlekiini-sarjoja lukemalla pääse mihinkään...

 

En lue sivistyäkseni, vaan saadakseni elämyksiä ja viihtyäkseni. Kirjallisuudessa mielestäni parasta ovat ne kaikki mahdolliset maailmat, jotka ovat ulottuvillani missä vain ja milloin vain. Lukemalla jos millä oppii ymmärtämään ihmisiä, elämää ja maailmaa - eikö se ole juuri sitä elämänviisautta?

Kukaan ei ole huonompi tai parempi toista, lukipa tai oli lukematta. Mutta kyllä mä joskus ihmettelen ihmisten henkistä köyhyyttä - tai olisiko saamattomuus parempi sana. Ei haluta tutustua mihinkään uuteen. Pelottaako siinä joku?

 

En lue sivistyäkseni, vaan saadakseni elämyksiä ja viihtyäkseni. Kirjallisuudessa mielestäni parasta ovat ne kaikki mahdolliset maailmat, jotka ovat ulottuvillani missä vain ja milloin vain. Lukemalla jos millä oppii ymmärtämään ihmisiä, elämää ja maailmaa - eikö se ole juuri sitä elämänviisautta?

Kukaan ei ole huonompi tai parempi toista, lukipa tai oli lukematta. Mutta kyllä mä joskus ihmettelen ihmisten henkistä köyhyyttä - tai olisiko saamattomuus parempi sana. Ei haluta tutustua mihinkään uuteen. Pelottaako siinä joku?

Lukeminen on tietysti yksi tapa ymmärtää elämästä, mutta ei lukukokemus korvaa aitoa kokemusta..esim. äitiyteen kasvaa todellisten kokemusten, ei kirjojen kautta.

 

Ja suorastaan humallun siitä, kun joku kirjoittaa hyvin. Siksi omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhemmäksi olisivat humalani jääneet pelkällä hömpällä.

Ja sinua minä peesailen

Niinpä, ei pelkkiä harlekiini-sarjoja lukemalla pääse mihinkään...

Kyllä kuule hömppäkirjoihin lasketaan kuuluviksi muutkin kuin harlekiini-kirjat, siihen luokitellaan lähes kaikki viihdyttävät ja helppolukuiset kirjat.

 

Ja suorastaan humallun siitä, kun joku kirjoittaa hyvin. Siksi omalta kohdaltani voin sanoa, että köyhemmäksi olisivat humalani jääneet pelkällä hömpällä.

Ja sinua minä peesailen

Niinpä, ei pelkkiä harlekiini-sarjoja lukemalla pääse mihinkään...

Kyllä kuule hömppäkirjoihin lasketaan kuuluviksi muutkin kuin harlekiini-kirjat, siihen luokitellaan lähes kaikki viihdyttävät ja helppolukuiset kirjat.

Jaa, ihan kuin en tietäis