Onko ihme jos ei haluta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "MIES78"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun silmiin tää on kauhean surullinen ketju. 10 vuoden suhteen jälkeen toisen ulkonäkö on edelleen niin iso tekijä ettei seksi enää maistu? Jokseenkin kamala jo ajatuksenakin.

Tottakai visuaalisuus on tärkeä seikka ja itsestään olisi hyvä pitää huolta, mutta pitkässä parisuhteessa on useinkin kaikenlaisia muutoksia niin ihmisissä kuin tilanteissa ja jos noihin muutoksiin ei voi sopeutua niin mitkä on mahdollisuudet kestävään suhteeseen?
 
  • Tykkää
Reactions: Criminal Mind
Ymmärrän ap:tä. Oma mieheni on lihonut n. 15kg ja täytyy sanoa että ei paljoa enää haluta.

Hän on ns. ukkoontunut, samalla tavalla nainen tulee mammaksi lihottuaan.
 
[QUOTE="HEH";29030425]No sitä, että jos ap on itekin viimeisen 10v aikana lihonut 10kg, niin ehkei voi kovasti valittaa vaimosta.[/QUOTE]Kumppanin lihominen ei välttämättä haittaa kaikkia yhtä paljon. Vaimolleni esimerkiksi toisen painolla ei todella ole mitään väliä. Tämän osoittaa hänen seurusteluhistoriansakin. Itse en taas ole koskaan tuntenut vetoa ylipainoiseen naiseen. En tiedä, tekisivätkö 20 ylimääräistä kiloa vaimostani täysin epähaluttavan silmissäni, mutta ei vaikutus positiivinen ainakaan olisi. Uskon kuitenkin vaimoani, kun hän sanoo, ettei oma lihomiseni haittaisi häntä. (Minua lihomiseni kyllä haittaisi.)

Ylipainosta kannattaa pyrkiä eroon järkevällä tavalla jo oman hyvinvointinsakin takia, mutta ei voida yleistää, että vain normaalipainoinen saa ahdistua kumppaninsa epäviehättävyydestä. Seksuaalisen vetovoiman tunteminen on vain pieneltä osin ihmisen itsensä päätettävissä.
 
Mä ymmärrän hyvin, jos kumppanin lihominen harmittaa. Mutta eipä se täällä valittaminen mitään auta, vaan keskustelu vaimon kanssa. Ehkä kilot haittaavat itseäänkin, ja puolison kannustus voisi auttaa laihdutuksessa.
 
Mun mies on lyhyt, lihava, karvainen ja kaljuuntuva - palstamittarin mukaan siis varmasti erityisen epähaluttava. Jonkin verran ylipainoinen mies oli jo kun tavattiin, mutta on kyllä lihonut siitä yli kymmenen kiloa. Mä itse olen normaalipainoinen, muotoja on ja vyörätö löytyy. Mä kyllä silti haluan miestäni, ja syy on se, että se on aivan ihana ja rakas ihminen mulle. Lisäksi meillä on mahtava seksielämä. Mies tekee sängyssä kaikkensa, jotta mä nauttisin mahdollisimman paljon. En pistäisi pahitteeksi vaikka laihduttaisi sen 20kg. Toisaalta en tiedä, loppuisko mun halut, jos vaikka lihois vielä 10-20kg lisää.
 
Mua ei todellakaan motivoisi laihduttamaan se, että mies haluaa seksiä eri näköisen naisen kanssa. Sen sijaan mulla on kova motivaatio laihdutukseen, koskä terveellisestä ruuasta ja liikunnasta tulee itselle hyvä ja energinen olo. Ja on ihana tulla lenkin jälkeen kotiin, kun lapset on hoidettu yöpuulle, sotkut siivottu ja ehkä mua odottaa joku ihana iltapalakin. Mun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että otan aikaa ihan vain itsestäni huolehtimiseen.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että jos kotoa lähdin, täällä odotti nälissään huutavat lapset jotka roikkuivat heti lahkeessa kun ovesta astuin sisään. Jos jotain oli syöty, kaatuneet maidot ja vauvan aivastamat puurot koristi pöytää ja lattiaa, keittiön tasoilla oli tyhjiä ja täysiä ruokapaukkauksia, pyykkikone piippasi eikä sitä oltu tyhjennetty, vaipat oli jääneet lattialle, samoin likaiset vaatteet jos niitä ylipäätään oli vaihdettu. Mies ärisi, että lapset riehuu eikä saa rauhassa tehdä mitään. Siinä vaheessa se liikunnan aiheuttama hyvä olo katoaa aika äkkiä kun ovesta astuu sisään, eikä paljon tee mieli lähteä enää seuraavalla kerralla. Lopulta mä suutuin miehelle, että mä en näköjään voi lähteä mihinkään, tai harrastaa muuta kuin syömistä. Onneksi lopulta päästiin yhteisymmärrykseen asioista, ja tauon jälkeen liikuntaharrastusten aloittamisessa oli tosi tärkeä tuki, että mies kannusti lähtemään vaikka ei olisi huvittanut, ja tiesin, että mun ei suoraan lenkiltä tai jumpasta tarvitse alkaa hoitamaan muita tai siivoamaan. Miehellekin on kannattavaa nähdä vähän vaivaa, että mä saan harrastaa huoletta, koska mulla on mieliala ja vireys nousseet huomattavasti.

En tiedä mikä ap:n tapauksessa on syy, miksei vaimo jaksa/halua huolehtia itsessään, mutta tuntuu olevan monessa kaveriperheessä sama juttu, että esimerkiksi naisen töihin paluun jälkeen miehet olettaa, että nainen edelleen hoitaa lapset ja kodin yksin kuten kotiäitiaikoina. Osa naisista toki ei itse ainakaan auta yhtään asiaa, saatetaan esimerkiksi valittaa jos ies siivoaa tai hoitaa lapset "väärin", jolloin ei ole ihmekään, ettei miestä huvita tehdä mitään, jos saa aina valitukset kiitokseksi.
 
Mun silmiin tää on kauhean surullinen ketju. 10 vuoden suhteen jälkeen toisen ulkonäkö on edelleen niin iso tekijä ettei seksi enää maistu? Jokseenkin kamala jo ajatuksenakin.

Tottakai visuaalisuus on tärkeä seikka ja itsestään olisi hyvä pitää huolta, mutta pitkässä parisuhteessa on useinkin kaikenlaisia muutoksia niin ihmisissä kuin tilanteissa ja jos noihin muutoksiin ei voi sopeutua niin mitkä on mahdollisuudet kestävään suhteeseen?

20kg on aika iso määrä ja lihomisella on taipumusta jatkua jos sitä ei katkaise.
Sairaudet, kaljuuntuminen (jolle ei itse mahda mitään), normaali vanheneminen, muotojen muuttuminen jne. on täysin ymmärrettävää ja niille ei mitään mahda kukaan. Mutta 20 liikakiloa tai jopa enemmän on jo sellaisia asioita joilla riskeerataan sitä omaa terveyttä ja kyllä se jo ulkonäköön vaikuttaa tolkuttomasti.
Jos kyseessä kuitenkin nuoret, aiemmin hyvännäköiset ihmiset ja sitten lopputulos on sohvalle jumiva liikalihava kumppani niin kyllä mun on myönnettävä etten ihmettele jos siinä halukkuus vähenee jossain määrin vaikka se oma kumppani rakas olisikin.
Ulkonäöllisistä muutoksista kun se paino on aika merkittävä tekijä ja lihavuus kyllä helposti antaa sellaisen tuhnuisen, masentavan ja itsestään välittämättömän kuvan. Lihavuus koko kuvassa on usein ihmisen omaa syytään. (minäkin olen ollut tuhdissa kunnossa ennen) Kyllä kumppanilla on oikeus herätellä tuosta asiasta.
Se ei mitään rakkauden määrää määritä. Ihan samalla tavalla useat naiset keljuilevat ja nalkuttavat esim. kaljoittelusta miehiään, samat sävelet vain myös naisen suklaan puputukseen ja höttöleivän syöntiin.

Uskon että puolisoaan rakastava ihminen myös kaipaa sitä pirteää ja jaksavaa, energistä hoikempaa kumppaniaan johon rakastui, ei pelkkää ulkonäöllistä muutosta. Kyllä suuri painonnousu viestii muistakin ongelmista.

Ja toivon ettei aloittaja-mies ole niitä miehiä joista tässä ketjussa on puhuttu, että todella antaa naiselleen aikaa itselleen.
 
[QUOTE="vieras";29030744]Mua ei todellakaan motivoisi laihduttamaan se, että mies haluaa seksiä eri näköisen naisen kanssa. Sen sijaan mulla on kova motivaatio laihdutukseen, koskä terveellisestä ruuasta ja liikunnasta tulee itselle hyvä ja energinen olo. Ja on ihana tulla lenkin jälkeen kotiin, kun lapset on hoidettu yöpuulle, sotkut siivottu ja ehkä mua odottaa joku ihana iltapalakin. Mun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että otan aikaa ihan vain itsestäni huolehtimiseen.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että jos kotoa lähdin, täällä odotti nälissään huutavat lapset jotka roikkuivat heti lahkeessa kun ovesta astuin sisään. Jos jotain oli syöty, kaatuneet maidot ja vauvan aivastamat puurot koristi pöytää ja lattiaa, keittiön tasoilla oli tyhjiä ja täysiä ruokapaukkauksia, pyykkikone piippasi eikä sitä oltu tyhjennetty, vaipat oli jääneet lattialle, samoin likaiset vaatteet jos niitä ylipäätään oli vaihdettu. Mies ärisi, että lapset riehuu eikä saa rauhassa tehdä mitään. Siinä vaheessa se liikunnan aiheuttama hyvä olo katoaa aika äkkiä kun ovesta astuu sisään, eikä paljon tee mieli lähteä enää seuraavalla kerralla. Lopulta mä suutuin miehelle, että mä en näköjään voi lähteä mihinkään, tai harrastaa muuta kuin syömistä. Onneksi lopulta päästiin yhteisymmärrykseen asioista, ja tauon jälkeen liikuntaharrastusten aloittamisessa oli tosi tärkeä tuki, että mies kannusti lähtemään vaikka ei olisi huvittanut, ja tiesin, että mun ei suoraan lenkiltä tai jumpasta tarvitse alkaa hoitamaan muita tai siivoamaan. Miehellekin on kannattavaa nähdä vähän vaivaa, että mä saan harrastaa huoletta, koska mulla on mieliala ja vireys nousseet huomattavasti.

En tiedä mikä ap:n tapauksessa on syy, miksei vaimo jaksa/halua huolehtia itsessään, mutta tuntuu olevan monessa kaveriperheessä sama juttu, että esimerkiksi naisen töihin paluun jälkeen miehet olettaa, että nainen edelleen hoitaa lapset ja kodin yksin kuten kotiäitiaikoina. Osa naisista toki ei itse ainakaan auta yhtään asiaa, saatetaan esimerkiksi valittaa jos ies siivoaa tai hoitaa lapset "väärin", jolloin ei ole ihmekään, ettei miestä huvita tehdä mitään, jos saa aina valitukset kiitokseksi.[/QUOTE]

Asiaa!! Ja mukava lukea, että miehes noin muutti käytöstään parempaan suuntaan. Tuo on niin totta, että miehet ei aina hoksaa niitä kotitöitä, kun on tottunut siihen, että nainen hoitaa kaikki. Meillä samaa ongelmaa, mutta kyllä meilläkin mies tietää, että sen yhden, max kaksikertaa viikossa kun tulen liikuntaharrastuksesta, niin kyllä saa laittaa lapset nukkumaan ja siivota keittiön. Kun kuitenkin itse teen yleensä kaikki.
 
[QUOTE="vieras";29030744]Mua ei todellakaan motivoisi laihduttamaan se, että mies haluaa seksiä eri näköisen naisen kanssa. Sen sijaan mulla on kova motivaatio laihdutukseen, koskä terveellisestä ruuasta ja liikunnasta tulee itselle hyvä ja energinen olo. Ja on ihana tulla lenkin jälkeen kotiin, kun lapset on hoidettu yöpuulle, sotkut siivottu ja ehkä mua odottaa joku ihana iltapalakin. Mun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että otan aikaa ihan vain itsestäni huolehtimiseen.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että jos kotoa lähdin, täällä odotti nälissään huutavat lapset jotka roikkuivat heti lahkeessa kun ovesta astuin sisään. Jos jotain oli syöty, kaatuneet maidot ja vauvan aivastamat puurot koristi pöytää ja lattiaa, keittiön tasoilla oli tyhjiä ja täysiä ruokapaukkauksia, pyykkikone piippasi eikä sitä oltu tyhjennetty, vaipat oli jääneet lattialle, samoin likaiset vaatteet jos niitä ylipäätään oli vaihdettu. Mies ärisi, että lapset riehuu eikä saa rauhassa tehdä mitään. Siinä vaheessa se liikunnan aiheuttama hyvä olo katoaa aika äkkiä kun ovesta astuu sisään, eikä paljon tee mieli lähteä enää seuraavalla kerralla. Lopulta mä suutuin miehelle, että mä en näköjään voi lähteä mihinkään, tai harrastaa muuta kuin syömistä. Onneksi lopulta päästiin yhteisymmärrykseen asioista, ja tauon jälkeen liikuntaharrastusten aloittamisessa oli tosi tärkeä tuki, että mies kannusti lähtemään vaikka ei olisi huvittanut, ja tiesin, että mun ei suoraan lenkiltä tai jumpasta tarvitse alkaa hoitamaan muita tai siivoamaan. Miehellekin on kannattavaa nähdä vähän vaivaa, että mä saan harrastaa huoletta, koska mulla on mieliala ja vireys nousseet huomattavasti.

En tiedä mikä ap:n tapauksessa on syy, miksei vaimo jaksa/halua huolehtia itsessään, mutta tuntuu olevan monessa kaveriperheessä sama juttu, että esimerkiksi naisen töihin paluun jälkeen miehet olettaa, että nainen edelleen hoitaa lapset ja kodin yksin kuten kotiäitiaikoina. Osa naisista toki ei itse ainakaan auta yhtään asiaa, saatetaan esimerkiksi valittaa jos ies siivoaa tai hoitaa lapset "väärin", jolloin ei ole ihmekään, ettei miestä huvita tehdä mitään, jos saa aina valitukset kiitokseksi.[/QUOTE]


Todella hyvä vastaus!! Veikkaan, että aika monella juuri tämä tilanne! Mites ap teillä? Rehellisesti.
 
Kumppanin lihominen ei välttämättä haittaa kaikkia yhtä paljon. Vaimolleni esimerkiksi toisen painolla ei todella ole mitään väliä. Tämän osoittaa hänen seurusteluhistoriansakin. Itse en taas ole koskaan tuntenut vetoa ylipainoiseen naiseen. En tiedä, tekisivätkö 20 ylimääräistä kiloa vaimostani täysin epähaluttavan silmissäni, mutta ei vaikutus positiivinen ainakaan olisi. Uskon kuitenkin vaimoani, kun hän sanoo, ettei oma lihomiseni haittaisi häntä. (Minua lihomiseni kyllä haittaisi.)

Ylipainosta kannattaa pyrkiä eroon järkevällä tavalla jo oman hyvinvointinsakin takia, mutta ei voida yleistää, että vain normaalipainoinen saa ahdistua kumppaninsa epäviehättävyydestä. Seksuaalisen vetovoiman tunteminen on vain pieneltä osin ihmisen itsensä päätettävissä.

Enemmän mä meinasin sitä, että jos ei itsellä ole itsekuria olla lihomatta, niin urpoa odottaa, että toisella sellaista pitäisi löytyä. Oli ne seksuaaliset preferenssit mitkä vaan. Jos toinen mässyttää kotona itsensä 20kg lihavammaksi, niin varmaan se toinenkin siinä helposti lihoo.
 
[QUOTE="vieras";29030744]Mua ei todellakaan motivoisi laihduttamaan se, että mies haluaa seksiä eri näköisen naisen kanssa. Sen sijaan mulla on kova motivaatio laihdutukseen, koskä terveellisestä ruuasta ja liikunnasta tulee itselle hyvä ja energinen olo. Ja on ihana tulla lenkin jälkeen kotiin, kun lapset on hoidettu yöpuulle, sotkut siivottu ja ehkä mua odottaa joku ihana iltapalakin. Mun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että otan aikaa ihan vain itsestäni huolehtimiseen.

Yhdessä vaiheessa tilanne oli se, että jos kotoa lähdin, täällä odotti nälissään huutavat lapset jotka roikkuivat heti lahkeessa kun ovesta astuin sisään. Jos jotain oli syöty, kaatuneet maidot ja vauvan aivastamat puurot koristi pöytää ja lattiaa, keittiön tasoilla oli tyhjiä ja täysiä ruokapaukkauksia, pyykkikone piippasi eikä sitä oltu tyhjennetty, vaipat oli jääneet lattialle, samoin likaiset vaatteet jos niitä ylipäätään oli vaihdettu. Mies ärisi, että lapset riehuu eikä saa rauhassa tehdä mitään. Siinä vaheessa se liikunnan aiheuttama hyvä olo katoaa aika äkkiä kun ovesta astuu sisään, eikä paljon tee mieli lähteä enää seuraavalla kerralla. Lopulta mä suutuin miehelle, että mä en näköjään voi lähteä mihinkään, tai harrastaa muuta kuin syömistä. Onneksi lopulta päästiin yhteisymmärrykseen asioista, ja tauon jälkeen liikuntaharrastusten aloittamisessa oli tosi tärkeä tuki, että mies kannusti lähtemään vaikka ei olisi huvittanut, ja tiesin, että mun ei suoraan lenkiltä tai jumpasta tarvitse alkaa hoitamaan muita tai siivoamaan. Miehellekin on kannattavaa nähdä vähän vaivaa, että mä saan harrastaa huoletta, koska mulla on mieliala ja vireys nousseet huomattavasti.

En tiedä mikä ap:n tapauksessa on syy, miksei vaimo jaksa/halua huolehtia itsessään, mutta tuntuu olevan monessa kaveriperheessä sama juttu, että esimerkiksi naisen töihin paluun jälkeen miehet olettaa, että nainen edelleen hoitaa lapset ja kodin yksin kuten kotiäitiaikoina. Osa naisista toki ei itse ainakaan auta yhtään asiaa, saatetaan esimerkiksi valittaa jos ies siivoaa tai hoitaa lapset "väärin", jolloin ei ole ihmekään, ettei miestä huvita tehdä mitään, jos saa aina valitukset kiitokseksi.[/QUOTE]

Hyvin kirjoitettu. Meillä on tuo sama tilanne tällä hetkellä kotona tai ainakin jotain vähän sinnepäin.
 
[QUOTE="HEH";29031292]Enemmän mä meinasin sitä, että jos ei itsellä ole itsekuria olla lihomatta, niin urpoa odottaa, että toisella sellaista pitäisi löytyä. Oli ne seksuaaliset preferenssit mitkä vaan. Jos toinen mässyttää kotona itsensä 20kg lihavammaksi, niin varmaan se toinenkin siinä helposti lihoo.[/QUOTE]

Tästä mulle tuli jotenkin mieleen...
Muistan hämärästi lukeneeni jonkin sortin tutkimuksen, jossa väitettiin, että naiset lihoaa siksi parisuhteessa, kun mies syö niin paljon enemmän, jolloin naisella katoaa oma suhteellisuudentaju tarvitsemastaan ruokamäärästä.

Onhan se ihan järkeenkäypää, kun olet 50 kg painava pieni nainen ja lyöt hynttyyt yhteen miehen kanssa, joka painaa sen 100 kg ja vetää tuplamäärän energiaa naiseen nähden. Näyttää vähän tyhmälle vetää sitä puolikasta perunaa ja kolmea lihanpalaa kun toisella tursuaa lautanen yli.

Vai liekö vaan tekosyy... en tiedä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;29030247:
Mitä ihmettä sinä nyt höpiset? Minä ainakin törmään noin joka kerta tänne kirjautuessani ketjuihin, joissa naisen haluttomuuden syyksi nähdään nimenomaan ja ihan suoraan mies ja hänen toimintansa - tai toimimattomuutensa. Milloin se mies ei puhu tarpeeksi, milloin taas laiminlyö kotitöitä, milloin taas jotain muuta.

Juurikin näin :D
 
70 kiloa on aika paljon tuon pituiselle. Sun pitää vaan sanoo suoraan mitä mieltä oot. Itse oon 170 pitkä ja lihoin 70 kiloiseksi lasten myötä. Mies painosti laihduttamaan ja lopulta sisuunnuin niin että otin valmentajan salille joka laittoi ruokavalion uusiksi ja oon treenannut 4-5 x viikossa. Paino on pudonnut lähelle 60 kg ja oon itekkin paljon tyytyväisempi. Toki se voi loukata kun mies ei pidä vaimosta yhtä paljon pulleena mut joskus on ehkä paikallaan loukata toista.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Tästä mulle tuli jotenkin mieleen...
Muistan hämärästi lukeneeni jonkin sortin tutkimuksen, jossa väitettiin, että naiset lihoaa siksi parisuhteessa, kun mies syö niin paljon enemmän, jolloin naisella katoaa oma suhteellisuudentaju tarvitsemastaan ruokamäärästä.

Onhan se ihan järkeenkäypää, kun olet 50 kg painava pieni nainen ja lyöt hynttyyt yhteen miehen kanssa, joka painaa sen 100 kg ja vetää tuplamäärän energiaa naiseen nähden. Näyttää vähän tyhmälle vetää sitä puolikasta perunaa ja kolmea lihanpalaa kun toisella tursuaa lautanen yli.

Vai liekö vaan tekosyy... en tiedä.

Harvoin se perusruoka on se mikä lihottaa, ainakaan, jos se on kasvispainotteista ja terveellistä. Oon ite alle 50kg nainen ja kyllä mun ruoka-annokset ihan runsaita on. Ei tarvi mitään perunoita puolitella.
 
[QUOTE="sini";29031365]70 kiloa on aika paljon tuon pituiselle. Sun pitää vaan sanoo suoraan mitä mieltä oot. Itse oon 170 pitkä ja lihoin 70 kiloiseksi lasten myötä. Mies painosti laihduttamaan ja lopulta sisuunnuin niin että otin valmentajan salille joka laittoi ruokavalion uusiksi ja oon treenannut 4-5 x viikossa. Paino on pudonnut lähelle 60 kg ja oon itekkin paljon tyytyväisempi. Toki se voi loukata kun mies ei pidä vaimosta yhtä paljon pulleena mut joskus on ehkä paikallaan loukata toista.[/QUOTE]

Näin juuri, sama kokemus mulla.
 
Ei se rakkautta pitäisi vähentää, on toinen minkänäköinen/kokoinen tahansa tai muuttunut ulkonäöllisesti parisuhteen aikana, kaikkihan me vanhenemme.
Mutta ymmärrän ap:ta, minusta yksi toisen arvostamisen merkki on pitää huolta itsestään. En minä halua (vaikka rakkaus ei siitä vähentyisi) mieheni lihovan montaa kymmentä kiloa ja en itsekkään sille tielle lähtisi kun itsestään pystyy huolta pitämään hyvinkin helposti, ruokavalio kondikseen ja liikuntaa lisää.
 

Yhteistyössä