Onko ihan hullua harkita vielä lisää lapsia kun kaksi aiempaa ovat jo 9 ja 11?

[hullu varmaan]

Olemme saaneet nuorena lapset ja sitten olin kotona heidän kanssaan kauan. Nyt opiskelen ja valmistun jouluna amk:sta. Mieleen on tullut hankkia vielä yksi tai kaksi lasta jos niitä vaan siunaantuu enää. Vauvakuume on kova ja olen aina halunnut ison perheen.Tunnen katkeruutta kun näen pieniä lapsia/ vauvoja ja ahdistun kun ajattelen että nämä jo olemassaolevat lapseni kasvavat vuosi vuodelta ja muuttavat pois. Nyt lapsille tulee ikäeroa tosi paljon, jos vaikka tulisin raskaaksi heti joulun jälkeen niin ikäeroa olisi 10v ja 12v Millaisia kokemuksia teillä on näin suurista ikäeroista? Joudumme hankkimaan kaikki lastentarvikkeet yms alusta asti ja asunto pitää vaihtaa isompaan. Olen nyt myös jo vähän päälle 30v kun taas silloin kun viimeksi olin raskaana olin vasta parikymppinen.

 

[Marakatti]

Mun kaveri teki iltatähden kun isommat oli 13 ja 14.

 

["Vieras"]

Aina kannattaa kokeilla! Tiedä vaikka saisitte kaksoset tai sitten kaksi pakettia vähän pienemmällä välillä. Sullahan ikä riittää vielä vaikka kuinka moneen lapseen! Mä alotin vasta kolmekymppisenä ja nyt on jo 5 muksua!

 

[astrolabe]

No, tuleehan meilläkin nuorimman ja siitä seuraavan ikäeroksi yli 9 vuotta, koska tällä hetkellä nuorin täyttää 9 vuotta kesäkuussa ja kuudes lapsi syntyy elokuun alkupäivinä. Oon ite ajatellu, että on niitä vanhempanakin lapsia saaneita naisia ja hekin mennä porskuttavat mainiosti. Toisaalta on kiva päästä kokemaan onko erilaista olla alta 25v vastasyntyneen äiti tai yli 30v vastasyntyneen äiti.

 

["vieras"]

Kannattaahan se aina tehdä sitä mikä itselle on tärkeintä. Vanhemmat lapset voivat jopa auttaa vauvan hoidossa ja tuskin se on ongelma että on suurta ikäeroa - tai siis järjellä, miksi olisi? Ei sinun ikäsikään ole mikään ongelma, minä itse vaan tuossa vaiheessa haluaisin jo vähän päästä ns. "luomaan uraa" ja elintasoa, jos olet ollut paljon kotona ja koulussa tähän mennessä.

 

["Tintti"]

Meillä on ikäeroa 11 ja 12 vuotta vanhimpien ja nuorimman välillä. Eli iltatähti saatiin.

Pitkään kolmannesta haaveilin, mutta ei jotenkin "uskaltanut" enää. Ajattelin ettei jaksa siihen rumbaan enää ryhtyä. No, tämäpä halusi maailmaan tulla, joten avosylin toki vastaanotettiin.

Sisaruksensa olivat myös pitkään toivoneet pikkusisarusta ja olivat kyllä isona apuna vauvan hoidossakin. Nyt ovat itse pahimmassa murkkuiässä eikä pikkusisarus enää niin ihana juttu ole! Toki vieläkin välillä jaksavat leikkiä tms. mutta useimmiten hän on vaan tiellä ja ärsyttävä.

Kaikki vauvatavarat olitiin jo "hävitetty" eli tavallaan alusta lähdettiin. Ja olihan se muutekin erilaista. Itse tosiaan jo vanhempi ja vähän ehkä jo väsyneempikin. Oma aika oli tullut jo vähän tärkeäksi ja nyt siitä joutui taas luopumaan. Mutta en kyllä ole yhtään katunut. Ja kohta taas sitä omaa aikaa jää, kun tämä nuorimmainenkin menee jo pian kouluuun.

Monet on katuneet, että ei sittenkään sitä yhtä-kahta lasta tehneet, mutta varmasti ainakin harvempi on katunut sitä että se tuli tehtyä..

 

["aapee"]

Niin luulen että on parempi kuitenkin hankkia lapsia lisää(Jos saa), koska voi kaduttaa myöhemmin kun ei hankkinut. Mulle kävisi kyllä neljä lasta. Viihdyn lasten kanssa ja työskentelen lasten kanssa. Ainoa mikä mietityttää vielä on raskaana oleminen. Mulla on nimittäin noussut verenpainen toisessa raskaudessa. Olin silloin yhden yön tarkkailussa sairaalassa. lapsi syntyi kuitenkin ihan ajallaan ja terveenä. Nyt minulla on verenpaine ollut pari vuotta koholla, lukemissa 140/100. Mitään lääkitystä ei ole. Se mietityttää että pitääkö raskaana sitten syödä lääkkeitä verenpaineen takia?

 

[toisaalta]

Mun mielestä toi on aika hyvä tilanne. Sulla tulis lapset kahdessa erässä ja aika ja jaksaminen varmasti paremmalla tasolla, kun mulla, jonka neljäs lapsi syntyy nyt keväällä ja esikoinen on vasta 6v. Jos mulla olisi maltti riittänyt odottamaan, olisin tehnyt juuri noin, kun ap.

Ei ole hullua yhtään, jos sulla noin kova vauvankaipuu. Mietitte nyt vaan miehesi kanssa tarkkaan, mitä elämältänne haluatte. Helppoutta ja omia menoja vai kiireistä, mutta ihanaa pikkulapsiarkea?

 

["vieras"]

Minä sanoisin, että on hullua. Nykyisten lastesi puolesta rupeat olemaan aika vapaa menemään, harrastuksiin yms, he eivät tarvitse joka hetki vahtia.

Ja omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei noilla isomilla ja nuoremmilla ole paljoakaan yhteistä. Itselläni on kokemusta niin 7 v kuin 15 v ikäeroon sisaruksiini, emme koskaan ole olleet kovin läheisiä, isomman ikäeron kohdalla olemme asuneet samassa kodissa vain nelisen vuotta. Alle parin vuoden ikäerolla olevaan sisarukseen taas on aivan erilaiset välit.

 

["aijaa"]

Vaikea sanoa. Minulla on vain yksi veli joka on minua 6-vuotta nuorempi. Me ollaan parhaita ystäviä ja meillä on hurjan paljon yhteistä. Ehkä sillon lapsuudessa se oli enemmän sitä että minä katsoin veljeni perään eikä ollut sillälailla leikkikaveriksi. Mutta lapsuus on lyhyt aika ja aikuisena hyvästä sisaruksesta on hurjasti hyötyä. Joten ei se isompi ikäero aina huono juttu ole.

Itse olen tällä hetkellä 28v. Meillä on kaksi lasta 5-vuotias ja 9-vuotias. Minä haluaisin kolmannen mutta minusta on alkanut tuntua siltä ettei enää oikein kannata aloittaa alusta sitä pikkulapsi aikaa.

 

[fortunate]

Miksi olisi hullua, jos niin haluatte?

Edelliseen kirjoittajaan voisin sen verran kommentoida, että itselläni on erittäin läheiset välit 18- ja 16-vuotta nuorempiin sisaruksiini, he ovat melkein kuin omia, mutta sit taas kahden vuoden ikäerolla varustettuun sisarukseen en ole tekemisissä.
Väleissä kyllä, mutta tekemisissä emme ole, emmekä ole ikinä olleet läheisiä.

Kaveri sai myös pikkusiskon ollessaan jo 16- ja veljensä 14-vuotias, tämä perheen iltatähti on perheen lellikki ja yhdistävä liima, parantanut koko perheen keskeisiä kemoita.

 

["vieras"]

Kyllä ne kannattaa samaan syssyyn tehdä jos lapsia haluaa, en ymmärrä miten jollakulla tulee vauvakuume vielä silloin kun on jo vanhemmista 'pääsemässä' eroon ja oma elämä alkaa taas voittaa.

 

["aapee"]

Sepä se kun mun mielestä on tosi tylsää kun lapset on isompia. On omaa aikaa joo, mutta kaipaan sellaista puuhailua lasten kanssa. Nämä eivät enää lähde mihinkään puistoilemaan tms, no pienempi lähtee vielä mukaan markkinoille, hoplopeihin yms., mutta isommalla jo omat kaverinsa tärkeempiä. Tykkään touhuta lasten kanssa, käydä perhekerhoissa, puistoissa, tutkia luontoa ja ihmetellä maailmaa. Mulle se sopii

 

["vieras"]

Olemme saaneet nuorena lapset ja sitten olin kotona heidän kanssaan kauan. Nyt opiskelen ja valmistun jouluna amk:sta. Mieleen on tullut hankkia vielä yksi tai kaksi lasta jos niitä vaan siunaantuu enää. Vauvakuume on kova ja olen aina halunnut ison perheen.Tunnen katkeruutta kun näen pieniä lapsia/ vauvoja ja ahdistun kun ajattelen että nämä jo olemassaolevat lapseni kasvavat vuosi vuodelta ja muuttavat pois. Nyt lapsille tulee ikäeroa tosi paljon, jos vaikka tulisin raskaaksi heti joulun jälkeen niin ikäeroa olisi 10v ja 12v Millaisia kokemuksia teillä on näin suurista ikäeroista? Joudumme hankkimaan kaikki lastentarvikkeet yms alusta asti ja asunto pitää vaihtaa isompaan. Olen nyt myös jo vähän päälle 30v kun taas silloin kun viimeksi olin raskaana olin vasta parikymppinen.

Jos haluatte lisää lapsia, niin hankitte. Kyllä muut asiat hoituu sitten omalla painollaan. Jos ette ihan kaksiossa asu, niin varmasti mahdutte vaikka vauva tulisikin.

 

["Sirkkeli"]

No ei ole kyllä yhtään hullu ajatus, että tekisitte vielä muutaman kekaran. Itsekin voisin tehdä, vaikka lapsukaiseni täyttää jo 14 v. Mutta ei ole miestä, eikä terveyttä, niin jätänpä tekemättä.

 

[Rakkausvauva89]

Hassu kysymys! Riippuu siitä, mikä on teille tärkeää! Jos tuntuu, että vauva olisi ihana, niin ehdottomasti yrittämään!

Olet sopivan nuori vielä ja isommat lapset jo täysin omatoimisia. Tavaroiden hankkimista ei kannata murehtia, niitä saa käytettynä ja äitiyspakkaus on hyvä.

Itellä on isosisarus muutaman vuoden vanhempi ja lisäksi pikkusisarus 10 vuotta nuorempi. Hoidin paljon pikkusisarustani kun hän oli pieni, sitten välissä oli se vaihe kun olin kamala teini ja välillä kyllä hermostuin häneen. Mutta nyt itse kun olen aikuinen ja pikkusisarukseni teini-ikäinen, olemme todella läheisiä ja tulemme varmasti aina olemaan!! Sisarukset vaan on niin suuri rikkaus elämässä.

Ja oma äitini jaksoi ainakin tosi hyvin vaikka oli jo 36 kun sai kuopuksensa. Hänestä oli mielettömän ihanaa kokea taas se vauva-arki, vaikka ei virta riittänytkään enää ihan yhtä hyvin kotitöihin ja yövalvomisiin kuin silloin reilu parikymppisenä...

Varmasti voitte katua sitä, jos jätätte yrittämättä, mutta ette ikinä tulisi katumaan sitä, että vielä yhden teitte, jos vaan voitte vielä saada!

 

["mamax4"]

Suosittelen lämpimästi! Meillä on lapset 15v, 13v, 2v ja 6kk. Isoista on jo oikeasti apua lastenhoidossa ja voivat tienata siinä samassa taskurahoja, sekä oppivat vastuuta. Meillä ainakin pikkusisarusten syntymät ovat olleet todella odotettuja tapahtumia isompien keskuudessa.
Me jouduttiin myös vaihtaan talo ja auto isompiin, mutta en kokenut sitä ongelmaksi. Tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ollaan, ei mitään kroisoksia
On muuten ihan eri asia olla pienten äiti vähän päälle parikymppisenä, kuin nyt 36-vuotiaana. Sitä on jotenkin paljon seesteisempi.

Mulle tuli semmonen olo, että katuisin varmaan ankarasti myöhemmin, jos en olisi vielä tehnyt noita pieniä. Onneksi sain heidät. On tässä sekin hyväpuoli, et osaa jotenkin enemmän nauttia siitä kun ne ovat nyt pieniä, kun on jo se kokemus taustalla, et tietää kuin nopeeta ne siitä kasvaa isoks!
Ei muuta kuin tartu toimeen!

 

[@a]

Ei yhtään hullumpi juttu. Mulla lapset 15v ja 4v ja nyt joulun.olisi la niin sitten tuo pienempi olisi vajaa 5v. Nuo kaksi ovat ihan mukava pari. Teini välillä katsoo pienemmän perään. Mutta kyllä he myös riitelevät kuin sisarukset konsanaan. Ikäerosta huolimatta.