Mä hyväksyisin kostopettämisen, ja itse varmasti ainakin harkitsisin sellaista jos tulisi tarvetta. Jos koko suhde olisi viittä vaille kuollut niin varmaan sitten eroaisin. Mutta jos pettäminen tekisi tosi kipeää ja varsinkin jos tuntuisi että mies ei edes tajua kuinka pahoin on loukannut, pitäisin melkein velvollisuutenani tasata tilit. Pelkkä ajatus siitä, että jonain itselleni parhaiten sopivalla hetkellä ja tavalla saan kostoni, voi antaa voimaa kestää sitä tuskaa, vaikka se ei lopulta veisikään tekoihin asti. Toisaalta jos itseäni ei huvita pettää tai ei löydy ketään joka vähääkään kiinnostaisi, voisin vain valehdella miehelle tehneeni niin.