Onko huono isä parempi kuin ei isää lainkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuike
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tuike

Vieras
Näin isänpäivän kunniaksi tämmöinen kysymys :)

Pohdittiin tuossa päiväsellä isäsuhteita ja tämä nousi esiin. Onko tosiaan huono isä parempi kuin ei isää lainkaan? Millainen on huono isä ja millainen on liian huono isä --> parempi ettei ole tekemisissä lasten kanssa?
 
Huono isä on sellainen joka pettää lapsen luottamuksen toistuvasti. Lupailee tyhjää ja tietää jo luvatessaan ettei tule niitä pitämään. Myös sellainen on huono joka ei tunnusta omaksi lapsekseen. Mun mielestä myös sellainen isä on paska joka pistää viinan ja huumeet lapsen edelle, sellainen joka ei ole läsnä lapselle, ei vietä lapsen kanssa aikaa ollenkaan.
 
Huono isä ei ole parempi kuin kuin ei isää lainkaan.

Sellainen isä on liian huono isä, jonka nettovaikutus lapsen itsetunnolle on negatiivinen. Jos isä lyttää lapsiansa (oli se sitten sanoilla, väkivallalla tai ihan vaan huomioimattomuudella), on parempi, ettei ole kuvioissa lainkaan.
 
Ei ole. Siis parempi olla ilman isää kuin huonon isän kanssa. Huono isä saa huomattavasti enemmän vahinkoa lapsen henkiselle kehitykselle kuin isättömänä eläminen.
 
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ilman isää on parempi elää, jos isä ei ole yhtään kiinnostunut tai on muuten "huono": alkoholisti, narkkari jne.

Olen oikein onnellinen ilman isääkin, tai no äidin miesystävä on mulle ainut oikea isä, ollut aina. :heart:
 
Esikolla huono isä. Välittää lapsestaan, muttei ikinä ole kyennyt lupausten pitämiseen, eikä säännölliseen yhteydenpitoon. Istuu parhaillaan pitkää linnatuomiota.

Kuopusen isä liian huono isäksi kutsuttavaksi. Jäi kiinni insestistä, kun poikamme oli 3v. Ei kuulu enää millään lailla elämäämme.
 
Itse seurailen tilannetta, jossa äiti ja isä ovat eronneet. Kouluikäiset lapset äidillään. Ja isä pelaa jotain peliä lasten "avulla". Eilen oli ilmoittanut lapsilleen, että tänään saa tulla kakkukahville, kellonajasta ei ollut ollut puhetta. Toinen oli nukkunut pitkään ja lapset sitten yrittivät iltapäivällä soittaa isälleen, koska saa tulla. Ei ollu vastannu, olivat käyneet oven takana ei ollu ollu kotona. Vihdoin olivat löytäneet isän, mutta tämä ei ollu suostunu ottamaan lapsia vastaan silloin kun oli odottanut lapsia käymään jo aamusta (kuitenkaan tästä toiveestaan mitään ei ollu lapsille sanonut). Myöhemmin oli toinen lapsista taas soittanut isälleen, että saako tulla? Isä oli kysynyt, että olivatko syöneet jo kakkua mummilassa (ei voi sietää lasten mummia). Lapsi oli vastannut myöntävästi ja isä oli kieltäny tulemasta, kun ei ole enää kakuntarvettakaan. No, myöhemmin kuitenkin oli luvannut lasten tulla, mutta kakkua ei kuitenkaan enää tipu! Tämä oli siis vain yksi esimerkki, isä on mm. sanonut että hällä ei tee tiukkaakaan olla tapaamatta lapsia, ei välitä toisen lapsen lääkityksestä (ei ole hänestä tärkeä) yms. yms.

mutta toisaalta... Silloin kun ottaa lapset luokseen, touhuaa näiden kanssa kaikkea kivaa: luistelee, pelaa jalista yms. Ja lapset tykkäävät.

Mutta sitten tämä peli, mitä isä pelaa lasten kustannuksella. Se ei ole hyvän isän merkki. Koskahan lapset alkavat ymmärtämään enemmän näistä asioista ja vaikuttaakohan se lapsiin, esim. miehen mallista?
 
Mielenkiintoinen kysymys.
Aina käsketään olla kiitollinen, jos esim. valittaa surkeista isovanemmista, joilla kiinnostusta ei ole lapsiin.
Mutta kun itse vastaan rehellisesti, avioero pelasti meidät suhteellisen normaaliksi. Jos äitini olisi jatkanut väkivaltaisen alkoholisti-isän kanssa, tuskin eläisin normaalissa parisuhteessa ihanan puolison kanssa, olisin kouluttautunut ja suhteellisen normaali ihminen.

Eli kyllä on parempi ilman. Sama pätee isovanhempiin, omiin vanhempiin. Parempi on ilman kuin sellaiset, jotka pilaavat elämän. Lähtökohtiaan kun ei pääse helposti irti.
 
liian huono isä on sellainen joka käyttää väkivaltaa lasta kohtaan, juo tämän seurassa, pettää jatkuvasti lupauksia, varastelee, ajaa humalassa jne.

Tavallinen huono isä voi olla itsekäs ja välinpitämätön, ei jaksa olla niin kiinnostunut lapsestaan että ottaisi tästä kunnolla vastuuta. Mutta kuitenkin silloin tällöin haluaa tätä tavata ja olla tekemisissä.

Jälkimmäisessä tuota lapsen ja isän suhdetta tulisi tukea vaikka se äitiä välillä raivostuttaisi. Etummaisessa taas ei.

ymmärsin jutun muuten niin että kysymys on tilanteesta jossa vanhemmat ovat eronneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mielenkiintoinen kysymys.
Aina käsketään olla kiitollinen, jos esim. valittaa surkeista isovanemmista, joilla kiinnostusta ei ole lapsiin.
Mutta kun itse vastaan rehellisesti, avioero pelasti meidät suhteellisen normaaliksi. Jos äitini olisi jatkanut väkivaltaisen alkoholisti-isän kanssa, tuskin eläisin normaalissa parisuhteessa ihanan puolison kanssa, olisin kouluttautunut ja suhteellisen normaali ihminen.

Eli kyllä on parempi ilman. Sama pätee isovanhempiin, omiin vanhempiin. Parempi on ilman kuin sellaiset, jotka pilaavat elämän. Lähtökohtiaan kun ei pääse helposti irti.

ehkä noilla kuitenkin tarkoitetaan sitä että niin kauan kuin tämä huono vanhempi on hengissä, tällä on mahdollisuus muuttua? Eli vaikka tilanne olisi se ttä paras ratkaisu olisi vanhempien ero ja se ettei isää enä tavattaisi, jää se mahdollisuus että isä muuttuisi, ottaisi uudelleen yhteyttä ja pystyttäisiin rakentamaan uusi suhde lasten ja isän välille.

Mutta silti, en ymmärrä miksi tuollaisesta isästä pitäisi olla kiitollinen. Toiselta näkökulmalta katsoittunahan se kuka on menettänyt isänsä voi kuitenkin omata kauniit muistot ja olla saanut hyvän isä-lapsisuhteen.
 
Huono isä käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. lyttää itsetunnon kavereiden edessä "kyllä sä olet sit tyhmä, olet kömpelö, et osaa mitään eikä sinusta koskaan ole mihinkään", käyttää henkistä/fyysistä väkivaltaa myös äitiin lapsen nähden ja kuullen. haukku äitiä vieraille lapsen kuullen,sekä lapselle itselleen.myös vuosia kaiken jälkeen. sanoo toistuvasti lapselle että on varma ettei ole tämän isä ollenkaan,on tehnyt laskelmia asiasta. on aina oikeassa joka asiassa eikä kykene pyytämään anteeksi.

Mieluummin olisin ollut ilman isää.
 
Esikoisen isä on hyvä nykyiselle kait! Esikoiseen ei pidä niinkään yhteyttä! Eivät ole ilmoittaneet edes uutta osoitettakaan! Halusi muutama vuosi sitten yhteishuoltajuutta kun luuli ettei tarvisi sitten elareita maksaa . Mutta kun kuuli ettei näin ole ei enään halunnutkaan sitä! Kuopuksen isää ei ole vahvistettu kun ilmoitti jo raskaudesta kuultua ettei koskaan tahdo kuullakkaan että on isä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Esikoisen isä on hyvä nykyiselle kait! Esikoiseen ei pidä niinkään yhteyttä! Eivät ole ilmoittaneet edes uutta osoitettakaan! Halusi muutama vuosi sitten yhteishuoltajuutta kun luuli ettei tarvisi sitten elareita maksaa . Mutta kun kuuli ettei näin ole ei enään halunnutkaan sitä! Kuopuksen isää ei ole vahvistettu kun ilmoitti jo raskaudesta kuultua ettei koskaan tahdo kuullakkaan että on isä!

Lisään vielä että esikoisen isä ei koskaan ole edes noita elareita itse maksanut!
 
Mielummin ilman isää kuin jos olisi huono isä.

Mulla on huono isä, esim;
- väkivaltaa (fyysinen, henkinen, esim joku aika sitten sylkäsi ruoat suustaan pikkuveljen päälle)
- mun itsetunnon lyttäämistä
- ei ole ollut koskaan kiinnostunut mun asioista
- ei ole koskaan osoittanut välittämisen tunteita lapsiinsa
- ei ole koskaan tehnyt mun kanssa mitään (leikkinyt, harrastanut, käyttänyt missään, hengaillu)
- ei osaa tehdä mitään (ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kaupassa, ei osaa vastata puhelimeen, äiti sille ostaa kaikki kengät/vaatteetkin kun ei se itse osaa, eikä se viiitsi mitään opetella)
- jos äiti on poissa kotoa niin isä sulkeutuu omaan huoneeseensa ja jätti esim pari vuotta sitten pienimmät sisarukseni (silloin 5v, 7v ja 9v) toiselle puolen taloa keskenään, ei lainkaan huomioi heitä koko päivänä eikä varsinkaan anna heille mitään syötävää, mutta itse kyllä syö jääkaapin tyhjäksi
- kukaan ei saa leikkiä tai puhua äänekkäästi, koska ne häiritse isää, pitäisi istua hipihiljaa paikallansa niin hänelle kelpaisi.
- niin monesti sitä on lapsena varsinkin itkenyt itsensä uneen miettien - miksei isä huomaa minua ja jos huomaakin niin se on aina jotain negatiivista.
- käytännössä äiti on ollut yh, kun ei isästä ole mihinkään.

Niin toivoisin sitä päivää, kun meidän "isä" kuolee, että saan jonkinlaisen helpottuneen olon, että se on ohi nyt, enää ei tarvitse kärsiä. Ihan turha ihminen meille. Olisi ollut paljon mukavampaa jos ei olisi lainkaan isää.
 
Minusta huonokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan. Vaikka isä ois joku sarjamurhaaja, mun mielestä lapsella on oikeus tietää kuka sen siittäjä on.
Säälittää kaverin lapsi jolla ei ole todellakaan isää, edes isän nimeä ei oo kaveri sanonut lapselleen vaikka se välillä utelee kuka on sen isä. :(

Eli se ei ole ongelma jos isä ei näyttäydy, vaan se jos ei edes kerrota kuka se on.

Huonon isän on kuitenkin parasta asua ihan eri paikassa lapsen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuike:
Itse seurailen tilannetta, jossa äiti ja isä ovat eronneet. Kouluikäiset lapset äidillään. Ja isä pelaa jotain peliä lasten "avulla". Eilen oli ilmoittanut lapsilleen, että tänään saa tulla kakkukahville, kellonajasta ei ollut ollut puhetta. Toinen oli nukkunut pitkään ja lapset sitten yrittivät iltapäivällä soittaa isälleen, koska saa tulla. Ei ollu vastannu, olivat käyneet oven takana ei ollu ollu kotona. Vihdoin olivat löytäneet isän, mutta tämä ei ollu suostunu ottamaan lapsia vastaan silloin kun oli odottanut lapsia käymään jo aamusta (kuitenkaan tästä toiveestaan mitään ei ollu lapsille sanonut). Myöhemmin oli toinen lapsista taas soittanut isälleen, että saako tulla? Isä oli kysynyt, että olivatko syöneet jo kakkua mummilassa (ei voi sietää lasten mummia). Lapsi oli vastannut myöntävästi ja isä oli kieltäny tulemasta, kun ei ole enää kakuntarvettakaan. No, myöhemmin kuitenkin oli luvannut lasten tulla, mutta kakkua ei kuitenkaan enää tipu! Tämä oli siis vain yksi esimerkki, isä on mm. sanonut että hällä ei tee tiukkaakaan olla tapaamatta lapsia, ei välitä toisen lapsen lääkityksestä (ei ole hänestä tärkeä) yms. yms.

mutta toisaalta... Silloin kun ottaa lapset luokseen, touhuaa näiden kanssa kaikkea kivaa: luistelee, pelaa jalista yms. Ja lapset tykkäävät.

Mutta sitten tämä peli, mitä isä pelaa lasten kustannuksella. Se ei ole hyvän isän merkki. Koskahan lapset alkavat ymmärtämään enemmän näistä asioista ja vaikuttaakohan se lapsiin, esim. miehen mallista?


No tottakai tollanen vaikuttaa lapsiin! Ja parempi olisikin heille, ettei tollasta isää heillä olisi!
 

Yhteistyössä