ole onnellinen. sinulla on niitä kavereita kuitenkin kuten mainitsit. Minä olen ollut ilman kaveria jo kymmenisen vuotta. Ilman YHTÄKÄÄN kaveria. Minulla ei ole sii KETÄÄN kaveria. mies on ja lapset. en soita kenellekään KAVERILLE koskaan, kukaan ei soita minulle koskaan. en käy kenenkään luona kahvilla, eikä kukaan käy meillä. baarissakaan en käy, kun ei ole KETÄÄN, kenen kanssa lähteä.
huvittaa, kun toiset itkee sen perään kun ei ole kavereita ja seuraavassa lauseessa sanovat, että siis on vanhoja koulukavereita joiden kanssa shoppailaan ja ollaan yhdessä viikottain, mutta ei kunnon kaveria

. Minulla ei ole YHTÄKÄÄN, ollut tosiaan kymmeneen vuoteen.
Sillointällöin iskee apatia, mutta tässä tilanteessa on se hyvä puoli, että minun ei tarvitse hetkeäkään pelätä, että joku pettäisi minut, kavereista siis, kun sellaisia ei ole

.
Viimeisin ylöi kymmenen vuotta sitten karsiutunut kaveruus loppui lkuin seinään ihmisen jota pidin YSTÄVÄNÄNI, kaksinaamaisuuteen. Lapsuudenkaveri, yli 10 vuotta mukana kulkenut tapaus jäi myös riidan takia kelkasta.
joten älkää pliis puhukao yksinäisyydestä, jos teillä niitä kavereita todellisuudessa kuitenkin on!!!