Kun kukaa ei tiedä kuinka pinnan alla kuohuu..

[aloittaja]

Mä en yksinkertasesti kestä lukea näitä tekstejä. Itse elin samanlaisessa tunteessa koko lapsuuden ja nuoruuden.. Vasta aikuisena uskalsin ottaa asian esiin.

Ja pakko myöntää etten varmaan olis tässä jos en olis jonkun näköistä selvennystä ja apua asiaan hakenut. Lääkitystä en ottanut, psyk. sairaanhoitajan luona kävin keskustelemassa... Ja kaikista eniten auttoi tieto siitä, että mikä mua vaivaa.

Miksi sitten luet?

Mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa sattunut paljonkin ikävää elämässä.
Yläasteella alkoi tyttöje selän takana supastus ja ammattikoulussa alkoi huorittelu. Joka päivä sai repiä itsensä kouluun ja pelätä mitähän taas tänään. Sain kuulla yleistä haukkumista (täysin ilman syytä) huutelua, ja perättömiä juoruja. Jopa netissä saakka.
Loppujen lopuksi en mennyt enään kouluun ja nyt olen ilman ammattia. Haluaisi opiskella mutta pelkkä ajatus saa paniikin valtaan.

Tämän seurauksena en luota yhteenkään naispuoliseen mahdolliseen uuteen tuttuvuutee ja siksipä mulla ei ole ystäviä. Enkä luota kyllä miehiinkään. Kaikista ajattelen aina ensimmäisenä pahaa ja ajattelen että kaikki vaan nauraa mulle mun selän takana.
Jopa jos ollaan ulkoilemassa ja jotkut naureskelee ajattelen ekana et ne nauraa mulle.

Koen itseni rumaksi, oksettavaksi, iljettäväksi. Tyhmäksi.
Mutta toisinaan taas kauniiksi.

Mulle on tosi iso kynnys kertoo kenellekkään miltä musta oikeasti tuntuu.

 

["vieras"]

Mä en yksinkertasesti kestä lukea näitä tekstejä. Itse elin samanlaisessa tunteessa koko lapsuuden ja nuoruuden.. Vasta aikuisena uskalsin ottaa asian esiin.

Ja pakko myöntää etten varmaan olis tässä jos en olis jonkun näköistä selvennystä ja apua asiaan hakenut. Lääkitystä en ottanut, psyk. sairaanhoitajan luona kävin keskustelemassa... Ja kaikista eniten auttoi tieto siitä, että mikä mua vaivaa.

Minulla ainakaan ei ole selvinnyt vielä "mikä minua vaivaa". Tai joo, lapsuuden isän alkoholismiongelmat, äidin marttyyriasenne sekä riitaisa ero johon minut on vedetty, mutta nuo ovat "vanhoja asioita" joita ei kenenkään noiden kolmen mainitsemani tahon mielestä saisi enää vatvoa. Oma olo on taas, ettei asioita ole selvitetty vieläkään..

 

[aloittaja]

Lisäksi mua ahdistaa ihan hirveäasti ajatus siitä että jossainn vaiheessa täytyis palata taas työelämään. Sitä rutiinin omaista joka aamuista rumbaa. Aikaisin heräämistä ja kellotettu elämä.
Lapset vietää suurimman osan aikaansa vieraitten hoidettavana ja äiti ja isä käy töissä. Kun päästään kukin kotiin niin ehditään olla ruuan laiton ja muiden hommien jälkeen hetki yhdessä jonka jälkeen nukkumaan ja huomenna kaikki taas uusiksi.
Ja jos ja kun mä joutuisin iltavuoroon joutuisin miettiä onko lapsilla kaikki hyvin kotona ja mitä mies tekee ja kenen kanssa. Keät se jyystää meidän yhteisessä sängyssä.
Ihan pimeetä tiedän, mutta nämä kaikki ajatukset vaan tulee jostain. Ja joskus ne saa mussa helvetillisen vallan. Ja uskon niihin.

 

[aloittaja]

ja mä en ole m ikään umpi hullu. Vaan lapsiani rakastava äiti joka haluaa että heillä kaikki hyvin mutta jostain vaan tulee nuo kaikki pahat ajatukset ja mielet.
Ja toisinaan kaikki on niin loistavasti.

 

[Kerpele]

Miksi sitten luet?

Ihan vaan kettuillakseni varmaan

En mä oikeastaan viitsi enempää edes sanoa. Totuus on se että sisälläsi huudat apua, jotain joka pakottaisi sinut "parantumaan" jotakuta joka haluaisi auttaa. Ainoa joka voi oikeasti auttaa on sinä itse, niin kamala ja vaikea vaihtoehto kuin se onkin niin se on ainoa vaihtoehto. Lähimmäiset ja rakastavat ihmisetkin ovat sokeita tilanteelle ja voi jopa tuntua ettei kukaan välitä. Mutta totuus on, ettei kukaan heistä voi auttaa, kukaan ei osaa.

 

[aivomyrsky]

Miksi sitten luet?

Mulla on lapsuudessa ja nuoruudessa sattunut paljonkin ikävää elämässä.
Yläasteella alkoi tyttöje selän takana supastus ja ammattikoulussa alkoi huorittelu. Joka päivä sai repiä itsensä kouluun ja pelätä mitähän taas tänään. Sain kuulla yleistä haukkumista (täysin ilman syytä) huutelua, ja perättömiä juoruja. Jopa netissä saakka.
Loppujen lopuksi en mennyt enään kouluun ja nyt olen ilman ammattia. Haluaisi opiskella mutta pelkkä ajatus saa paniikin valtaan.

Tämän seurauksena en luota yhteenkään naispuoliseen mahdolliseen uuteen tuttuvuutee ja siksipä mulla ei ole ystäviä. Enkä luota kyllä miehiinkään. Kaikista ajattelen aina ensimmäisenä pahaa ja ajattelen että kaikki vaan nauraa mulle mun selän takana.
Jopa jos ollaan ulkoilemassa ja jotkut naureskelee ajattelen ekana et ne nauraa mulle.

Koen itseni rumaksi, oksettavaksi, iljettäväksi. Tyhmäksi.
Mutta toisinaan taas kauniiksi.

Mulle on tosi iso kynnys kertoo kenellekkään miltä musta oikeasti tuntuu.

Sun kannattaa hakeutua kouluun. Käy vaikka työkkärin ammatinvalinnan ohjauksessa, sitä voi tietääkseni käyttää kuka vaan. Etsi ohjaajan avulla sinulle sopiva ala ja opiskelumuoto. On olemassa aikuisille suunnattua koulutusta jossa ei istuta 8-15 koulunpenkillä. Oikeasti?
Piirrä itsellesi puu johon kirjoitat kaikki toiveesi ja haaveesi, kaikki. Tää ei ole huuhaata vaan psyykkaat itseäsi ajattelemaan itsestäsi positiivisesti. Kirjoita 10 hyvää ominaisuuttasi ja puoltasi paperille.
Taidan tehdä saman itsekkin. Tehdään kaikki näin?

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";22213307]Minulla ainakaan ei ole selvinnyt vielä "mikä minua vaivaa". Tai joo, lapsuuden isän alkoholismiongelmat, äidin marttyyriasenne sekä riitaisa ero johon minut on vedetty, mutta nuo ovat "vanhoja asioita" joita ei kenenkään noiden kolmen mainitsemani tahon mielestä saisi enää vatvoa. Oma olo on taas, ettei asioita ole selvitetty vieläkään..[/QUOTE]

Mitäs jos vaan opettelisit ajattelemaan ettei sinussa ole/ollut mitään vikaa. Sinä olet syytön, ja vatvot niitä asioita juuri niin kauan kunnes olet itse kurkkuasi myöten täynnä koko hommaa?

Ja sitten voit alkaa "parantumaan". Menneisyys ei koskaan jätä rauhaan, mutta ideana selviämiseen onkin että sen kanssa oppii elämään.

 

["tia"]

vinkkejä alakuloon:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Ajattele-toisin-9-tapaa/561/

 

["vieras"]

[QUOTE="tia";22213576]vinkkejä alakuloon:
Ajattele toisin - 9 tapaa - Mieli - HyväTerveys[/QUOTE]

ajattelitko tosiaan et tuo auttaa.