Ihmisillä on hyvin erilaisia työnkuvia. Itselläni ei ole kellokorttia eikä työaikaani valvo kukaan. Teen suuren osan töistäni kotona, koska työhuoneella en saa samanlaista keskittymisrauhaa. Menen siis työpaikalle vain niinä päivinä, jolloin minulla on sielä sovittuja tapaamisia.
Lisäksi osa työstäni on sillä tavalla luovaa, että en voi vain istua perseelleni ja alkaa tehdä sitä, vaan joskus joudun miettimään pitkiäkin aikoja ennen itse toimeen ryhtymistä. Jos minulla on jotain juoksevia asioita hoidettavana, niin hoidan ne ensin alta pois, jos luovaan työhön käsiksi käyminen ei onnistu, mutta kun juoksevat asiatkin on hoidettu, niin saatan miettiä asioita ja vain "tappaa aikaa" kunnes pääsen vauhtiin luovan työn suhteen. Tämä "ajan tappaminen" on kuitenkin mun työaikaani. Jos en tee sitä, niin työni ei etene.
Kun "tapan aikaa", niin saatan käydä lenkillä. Se on itseasiassa yksi parhaista tavoista järjestää miettimisaikaa, siis tasainen hölkkääminen yksin omassa hiljaisuudessa. Jos tarvitsen lyhyemmän miettimistauon, niin kotona ollessani saatan vaikka ripustaa pyykkejä tai täyttää pyykkikoneen tms. Jos olen työhuoneella, niin silloin tällaista "täytetekemistä" ei ole niin hyvin, joten usein se "ajan tappaminen" on sitten kahvilla istumista.
Saattaa kuulostaa leppoisalta, mutta mun on myönnettävä, että joskus, kun inspiraatio iskee, niin vastavuoroisesti saatan alkaa ihan työajan ulkopuolellakin tehdä töitä. Joskus sitä vaan esim. herää klo 3 yöllä ja saa päähänsä sen täydellisen ajatuksen, joka on pakko laittaa ylös heti. Eli olen tietyllä tavalla kiinni työssäni myös silloin, kun en laske työaikani kuluvan.
Kun meidän muksu aloitti päivähoidon ja olin tekemässä päivähoitosopimusta, huomasin heti, että mun on aivan turha päivähoidonohjaajalle alkaa selittää näitä mun työaikojani. Siksi teinkin muksulle hoitosopimuksen klo 8-16:30. Usein viedään kuitenkin hoitoon vasta 8:30 aikoihin ja haetaan jo klo 16. Hoitajaa ei haittaa, että tullaan ja mennään vähän epäsäännöllisesti, ja ikinä ei olla oltu ensimmäisiä, joiden lapsi tuodaan, eikä viimeisiä, joiden lapsi haetaan.
Ap:lle sanoisin, että ei sun kannata alkaa päiväkodin tädeille teidän tilannetta selittelemään tai kyselemään miten toimia. Olet ihan selvästi itse järjestänyt elämäsi todella pitkälle lapsenne ehdoilla, joten mun mielestäni sun kannattaa luottaa omaan maalaisjärkeesi tässä asiassa ja tehdä niinkuin teidän lapsen kannalta on paras kokonaisuutena.