Onko elämässäsi ollut ajanjaksoa, jolloin et ole ollut onnellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
On tietysti.

Miten niin tietysti? Ei kaikilla ole ollut. Minä olen aina ollut onnellinen ja kohtalaisen tyytyväinen elämääni. En ole kohdannut mitään mainittavia vaikeuksia.

Musta se on ihan normaalia että elämässä kohtaa vastoinkäymisiä, jolloin elämä hetkellisesti tuntuu ei-niin-onnelliselta.
 
Juu, tai siis pikkuveljen itsemurhan jälkeen olin jonkin aikaa todella surullinen ja ahdistunut. Tottakai lapset olivat ihania ja yritin iloita heistä ja pikkuaisioista heidän kanssaan mutta pääsääntöisesti en tuolloin kokenut olevani onnellinen.

Samoin viimeaikoina on sattunut yhtä ja toista pientä yhtäaikaa joten olo on välistä ollut hyvinkin onneton. Mutta siltikään ei niin paha kuin tuolloin ja pystyn ihan erilailla myös iloitsemaan, joten kai silti olen onnellinen loppupelissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
On tietysti.

Miten niin tietysti? Ei kaikilla ole ollut. Minä olen aina ollut onnellinen ja kohtalaisen tyytyväinen elämääni. En ole kohdannut mitään mainittavia vaikeuksia.

Musta se on ihan normaalia että elämässä kohtaa vastoinkäymisiä, jolloin elämä hetkellisesti tuntuu ei-niin-onnelliselta.

Minusta onnellisuus on kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämä kantaa ja on hyvää ja uskoa tulevaisuuteen. Surullisenakin voi olla onnellinen. Onni on eri asia kuin onnellisuus, onni on hetkellistä. Elämässäni on aina ollut enemmän hyvää kuin surua, toivottavasti pysyisin jatkossakin onnellisena. Lapsen kuolema, seksuaalinen väkivalta ja masennus ovat varmasti ainakin asioita, jotka voisivat viedä minulta onnellisuuden.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Pessi:
On tietysti.

Miten niin tietysti? Ei kaikilla ole ollut. Minä olen aina ollut onnellinen ja kohtalaisen tyytyväinen elämääni. En ole kohdannut mitään mainittavia vaikeuksia.

Musta se on ihan normaalia että elämässä kohtaa vastoinkäymisiä, jolloin elämä hetkellisesti tuntuu ei-niin-onnelliselta.

Minusta onnellisuus on kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämä kantaa ja on hyvää ja uskoa tulevaisuuteen. Surullisenakin voi olla onnellinen. Onni on eri asia kuin onnellisuus, onni on hetkellistä. Elämässäni on aina ollut enemmän hyvää kuin surua, toivottavasti pysyisin jatkossakin onnellisena. Lapsen kuolema, seksuaalinen väkivalta ja masennus ovat varmasti ainakin asioita, jotka voisivat viedä minulta onnellisuuden.

Noin ajattelen kanssa. Nytkin vaikka kuopus vastikään sai autismidiagnoosin ja on ilmennyt asioita joista olen huolissani down-esikoiseen liittyen, olen juuri irtisanottu pitkäaikaisesta työpaikastani (asia mistä olen aika kettuuntunut kun kuitenkin tuoreemmat kollegat saivat pitää työnsä), toisessa maassa asuva pappani alkaa menemään huonompaan kuntoon jne. Silti minulla on tällä hetkellä enemmän positiivisia asioita elämässä, joten koen pääsääntöisesti olevani onnellinen vaikka aina välissä surua, ahdistusta ja pelkoa tunnenkin.

Mutta silloin pikkuveljen kuoleman aikaan se suru ja ahdistus oli niin suurta että se peittosi nuo hyvätkin asiat joksikin aikaa. Silloin koko mielialani oli niin onneton ja ahdistunut etten pystynyt kokemaan olevani onnellinen, vaikka toki niitä pieniä iloisia asioita elämään kuului tuolloinkin.
 
Pikkuveljeni itsemurha ns. veti maton jalkojen alta pitkäksi aikaa. Enkä vieläkään ole siitä toipunut. :(

Perheväkivalta, puolisoni lyöminen oli myös semmonen mistä ei yli meinannut päästä.

Sitten vielä oma sairastumiseni, vauva oli 2kk kun jouduin viikoiksi sairaalan petiin verensiirtoihin yms. En sitten onneksi kuitenkaan leikkausta tarvinnut.
 

Yhteistyössä