Onko elämässäsi ollut vara-äitejä, -sisaria tmv?

[Tuli mieleen]

Onko elämässäsi ollut ihminen tai ihmisiä, jotka ovat toimineet ikäänkuin vara-sukulaisena kun kyseinen biologinen sukulainen ei ole ollut enää elossa tai ei ole muuten ollut tukena? Minulle kouluaikoina yksi mukava opettaja oli vähän kuin toinen isä, joka rohkaisi vaikeissa tilanteissa yrittämään uudestaan ja jatkamaan eteenpäin. Ja koska välit sisareni kanssa ovat melko etäiset, eräs serkku on ollut minulle kuin isosisko... häneltä olen saanut kokeneemman naisen näkökulmaa, sitäkin on joskus tarvittu.

 

[vartooja]

Vaikka miulla on oma äiti elossa ja hyvinkin rakas niin miulla on jo vaikka kuin kauan ollu Keinoemo :heart: Erittäin rakas ystävä joka antanut erilaista näkökulmaa asioihin :heart:

 

[Piika-äiti]

On minulla nytkin sellainen isosisko ihminen, paras ystävä, on ollut yli 10 vuotta.

Ja itse olen myös varaäiti aikuistuneelle varatyttärelleni.

 

[Aamuäree]

Mulle oli tukena ja turvana mun ystävän äiti tässä jokunen vuosi sitten.
Näki mitään sanomatta mun tilanteen, seuras sivusta ja lopulta puuttui asiaan äidillisen holhoavasti. Koppas jopa syliinsä ja sanoi että itke laps kulta.

Rauha hänen muistolleen :'( Hän nukkui pois 7 vuotta sitten.

 

[Huisi hippu]

ei oo ollu mut yks naapurin täti oli tosi ihana. suorastaan asuin niillä. olin silloin 6-8v. hyvät vanhemmat mulla on, mutta toi täti oli jotenki niin erilainen niin tykkäsin siitä. mun vanhemmat vietti niillä kans paljo aikaa. taispa olla et kaks hammastakin multa irtos niillä ollessa. mikä kertoo että toosi paljon niillä olin.

 

[Keittiönoita]

Mä olin kaikki lapsuuteni kesät maalla ja mummon kuoleman jälkeen siellä tädilläni. Hän oli mulle "varaäiti" ja setäni "varaisä".

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Eipä juuri. Isänäiti oli tärkeä mutta kaukana, harvoin nähtiin. Ikävöin häntä todella paljon.

 

[sd]

Mummuni on kuin äiti minulle ja serkkuni on kuin sisko minulle.

 

[Madicken04]

Ei ole ollut, mutta minulla on itselläni useampia sisaruksia ja molemmat vanhemmat elossa.

Pikkuveljen kuoleman jälkeen tosin muut sisarukseni ottivat yhden pikkuveljen kaverin (= parhaan ystävän) "pikkuveljeksi", mutta itse en kyseistä poikaa edes tunne joten en osaa kokea häntä millään lailla veljekseni.

Niin ja yhdellä veljelläni oli aika huono suhde isään ja hänelle eno oli sitten kai jonkinlainen vara-isä. Viettivät paljon aikaa yhdessä, samant kiinnostuksenkohteet ja veli pääsi enolle töihinkin.

 

[Miä]

On vieläkin, luokkakaveri on miun mamma, miä adoptoin sen itelleni :heart: