Onko elämä reilua ja oikeudenmukaista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ultramariini
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";24673081]
Ei elämä ole oikeudenmukaista. Muutenhan meillä olis kaikilla jo syntyessä samat mahdollisuudet.[/QUOTE]

Tässä lause, johon on helppo yhtyä. Ja vaikka syntyessä olisikin samat mahdollisuudet (mikä on täysin mahdotonta, jos mennään vaikkapa geenitasolle), niin silti elämä ei olisi oikeudenmukaista, koska lähtökohtien ja mahdollisuuksien lisäksi meille annetaan inhimillinen, yksilöllinen valinnan mahdollisuus + ja taustalla häärivä sattuma.
 
Ja jatkan vielä: katkerinta ei ehkä ole se, ettei saa, vaan se kun menettää.

Mä en kyllä allekirjoita tätä. Ei yhdenkään eron tuska ole ollut vastaava kuin se, mitä koin ennen ensimmäistä parisuhdetta ajatellen, etten ikinä tule kelpaamaan kellekään (olin huomattavasti keskivertoa vanhempi ensimmäisen seurustelusuhteen alkaessa, joten mistään teiniangstista ei enää ollut kyse). Vaikka onni on viety minulta pois, on jäänyt kuitenkin kauniit muistot ja usko siihen, että elämä voi vielä toisenkin kerran muuttua joskus hyväksi.

Tällä hetkellä tuskailen lapsettomuuden kanssa. Tiedän, että lapsen kuolema on kamala asia, mutta musta silti tuntuu, ettei se voi olla loppujenlopuksi kuitenkaan niin kamala kuin se osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne, mikä lapsettomuudesta seuraa. Se, jolta on kuollut lapsi, on kuitenkin joskus saanut olla (ja tulee ikuisesti olemaan) äiti, rakastaa ja pitää sylissä pientään...tottakai tuska on suuri, mutta niin on joskus ollut ilokin lapsesta! Pahempaa minusta on se, ettei koskaan ole ollut mitään ja elämä lipuu sormien välistä mitättömänä kuin menetyksen tuska, jos on joskus kuitenkin saanut iloita sydämensä pohjasta.
 
En kyllä ymmärrä näitä, jotka sanovat, että elämään pystyy itse vaikuttamaan ja että kaikilla on samat mahdollisuudet hyvään elämään. Elisabet Fritzl oli vankina lähes 24 vuotta kellarissa ja synnytti siellä 7 lasta insesti-isälleen. Oliko tuokin sitä oikeudenmukaista ja reilua elämää?

Minäkään en ihan pidä tuosta, enkä ole samaa mieltä siitä että edes Suomessa kaikila olisi samat mahdollisuudet. Tai ehkä on, mutta lähtökohdat on niin erilaisia, että on väärin sanoa että jokainen pystyisi, jos vain haluaisi, samaan.

Minä en valinnut taustaani ja lähtökohtiani, enkä valinnut sitä, miten minuun suhtaudutaan. Pitäisikö kaikkien olla yhtä vahvoja ja olla välittämättä ja puskea eteenpäin, jos kerran on niin että kaikki on omaa valintaa?
 
Tuosta ketjusta. jossa kutsuttiin epäreiluksi sitä, että kouluttamattomat sikiäisi
vät herkemmin kuin koulutetut heräsi kysymys siitä, että onko elämä ylipäänsä reilua tai epäreilua? Voiko elämälle asettaa tavoitteita / vaatimuksia / odotuksia
oikeudenmukaisuudesta?

Elämä on rankkaa. Se mikä olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista niin se, että lasten annettaisi olla lapsia mahdollisimman pitkään. Heidän ei tarvitse tietää elämän rankkuudesta lapsena vielä mitään. Tämä ei toteudu toki. Aikuiset voivat pitkälti vaikuttaa oman elämänsä kulkuun omilla valinnoillaan, lapset eivät. KOuluttautuminen on itsestä kiinni 100%.
 
Elämä ei ole reilua, mutta ei kukaan ole luvannutkaan että se olisi.
Tämä ajatus kuvaa mielestäni minua aika hyvin, vaikka ihmiset läheltäni tuppaavat kuolemaan, lapset eivät syntyneetkään terveinä, niin en suostu katkeroitumaan, se vaan on tätä elämää.
Inhoan myöskin sitä kun sanotaan että kärsimys jalostaa, höpöhöpö, minä ainakin olen ihan minä enkä mikään yli-ihminen, enkä haluaisi koskaan minnekkään jalustalle siksi mitä elämä eteen on tuonut. Jalustalle voisin suosua nousemaan jos tekisin jotain uskomattoman pyyteetöntä ja upeaa vaikka nälkäänäkevien ihmiskuntien eteen tms. Mutta olen vain ihminen, ja tässä elämän rävellyksessä on ihan tarpeeksi haasteita minulle.
 
[QUOTE="Tiina";24673339]Elämä on rankkaa. Se mikä olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista niin se, että lasten annettaisi olla lapsia mahdollisimman pitkään. Heidän ei tarvitse tietää elämän rankkuudesta lapsena vielä mitään. Tämä ei toteudu toki. Aikuiset voivat pitkälti vaikuttaa oman elämänsä kulkuun omilla valinnoillaan, lapset eivät. KOuluttautuminen on itsestä kiinni 100%.[/QUOTE] Minä en ihan varauksetta allekirjoita sitä, että kouluttautuminen olisi 100 % itsestä kiinni. Siihen kyllä vaikuttaa aika paljon se mihin satut syntymään. Jossakin kehityismaissa katastrofialueella, jossa tyttöjä ei kouluteta, ei voine pelkän oman panoksen voimin kouluttautua.
 

Yhteistyössä