Onko elämä reilua ja oikeudenmukaista?
- Viestiketjun aloittaja Ultramariini
- Ensimmäinen viesti
Näin se taitaa olla. Mä koen saaneeni paljon ja se kantaa pitkälle. Todennäköisesti suhtautuisin asiaan eri tavoin, jos menettäisin lapseni.
Olen jonkun verran puhunut kuolemasta läheisteni kanssa ja todennut, että helpointa on sillä, joka lähtee. Heistä se kuulostaa raadolliselta, mutta totuushan on se, että itse katoat ja muut jäävät elämään surunsa kanssa.
Voin allekirjoittaa tämän, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Esim. monet onnettomuudet rajautuvat pois tuosta oman elämän luomisesta. Samoin osa sairauksista. Geenit antavat ne reunaehdot, joiden sisällä luot elämääsi?
Enkä suostu ajattelemaan, että vaikkapa talon tuhoutuminen tulipalossa olisi hyvää vain, jos määrittelisin sen hyväksi? Tai molempien puolisoiden tulonhankkimismahdollisuuksien yhtäkkinen romahdus?
Mielenkiintoinen näkökulma. Miten se elämä luodaan? Entä uskotko oikeasti siihen, että ihminen itse määrittelee hyvän ja pahan?
Jos esim. menettää läheisensä tai sairastuu, on siihen itse jotenkin vaikuttanut ja tilanteen pystyy määrittelemään hyväksi, jos tarpeeksi tahtoo. Näinkö?
olen aika samoilla linjoilla. Vaikka noista asioista, voisi joskus vielä versoa jotain hyvääkin.En voisi niitä tapahtumina hyviksi määritellä.
Mä uskon että itse luodaan myös onnettomuudet ja sairaudet. Tai no, ehkä ei ihan yksinään ihan kaikkea, mutta pitkälle kuitenki. Tunteet, ajatukset, asenteet, teot, sanat. Niitäpä ei ookaan sitte niin helppoa hallita...
Asiat vain on. Ne ei ole itsessään hyvää tai pahaa. Esim työttömäksi jäämisestä voi kaivaa hyvän puolen (vapaus, aikaa itselleen jne.), ei oo pakko keskittyä siihen minkä kokee pahaksi. Sillä tavalla itse tapahtuma ei ole automaattisesti hyvä tai paha, se riippuu siitä miten sen ottaa.
Joistaki asioista on kyllä suorastaan mahdoton löytää hyvää, kuten nälänhädästä (no, osataanpa arvostaa sit sitä kun ruokaa on).
Juu, ei nää helppoja asioita ole. Edes ymmärtää... (Saati selittää..)
Noissa onnettomuuksissa ajattelin suuren luokan katastrofeja. Joissa vaikkapa kuolee kymmeniä ihmisiä, loukkaantuu satoja. Olet loukkaantuneiden joukossa, miten itse aiheutit sen? Samoin silmittömän väkivallan uhreista osa on tekijälle tuntemattomia. Paikalla oleminen oli se aktiivinen valinta?
Noista sairauksista osa on esim. suoraan synnynnäisiä. Tai vaikka syövän synty, kaikki eivät ole elintapasairauksia.
Työttömyys ja sen tuoma lisäaika voi olla ahdistavaa, jos on iso perhe, jonka elannosta olet vastuussa. Nälkä tulee...
ei ole helppoja, ei.
Tuossa aiemmassa vastauksessa varmaan tulikin jo jotain tähänkin...
Kuka muukaan hyvän ja pahan määrittelee kuin ihminen itse? Ristiriitojakin tulee, kun joku uskoo tekevänsä hyvin, ja joku toinen on sitä mieltä että se on väärin.
Tarpeellista lienee seki, että joitaki asioita pidetään pahoina, tai neutraaleina, kuten sitä sairastumista. En usko, että on kuitenkaan mitenkään tavoiteltavaa, että kaikki asiat nähtäis vain hyvinä.
Vaikea selittää... Että se asia itsessään ei ole paha tai hyvä. Se vain on. Me itse määritellään se hyväksi tai pahaksi (ja siinä ei tosiaan ole mitään väärää).
Hmm..en taida selittää kovin hyvin mitä tarkoitan. Sekavaa vissiin.
Pistetään väsyn piikkiin, vaikka en kyllä muutenkaan ole kovin hyvä selittäjä.
Noista suuremmista onnettomuuksista ajattelen niin, että se on koko ihmiskunnan yhdessä luoma juttu. Ja sit itse "luodaan" itsemme siihe paikalle. Uskon, että kaikki mahdollisuudet on luotu (me itse luojina) valmiiksi. Luodaan elämää ennen syntymää, ja myös täälä ollessa. Sekä isommassa että pienemmässä mittakaavassa, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen enemmän tai vähemmän. Sattumaan en usko, enkä persoonalliseen jumalaan joka nakkelis meitä miten tykkää.
Osa tapahtumista tuntuu sattumalta, koska meidän tietoisuus ei oo (vielä) riittävän korkealla jotta vois ymmärtää enempi.
Voisin yhtyä näihin ajatuksiin osin siltä kantilta, että ihminen on biologinen olio, ja "luonto" on kiinnostunut lajin säilymisestä ensisijaisesti, yksilöllä ei ole niinkään merkitystä. Mutta kuvailemallasi (käsittämälläni) tavalla en sitten enää löydä ihmisen omaa aktiivista roolia oman elämänsä luomisessa - en edes sitä tiedostamatonta osaa.
Ei.. Kohtalosta mulle tulee mieleen se, että kaikki ois täysin määrätty ennalta. Että juna vain puskee menemään ja itse ei voi yhtään mitään... Ei... Uskon, että voi vaihtaa raidetta (jos osaa
).Ei ole. Ja karmakaan ei ole oikein sopiva selitys - niin monia ihmisia etta vaikka tekisivat minkalaisia valintoja niin elama vaan jatkuvasti potkii paahan. Ja painvastoin - vaikka kuinka tyrisivat ja kakkaan astuisivat kerta toisensa jalkeen niin lopputulos on etta tuoksuvat kuin ruusut.
Sattumaa(ko) etta juuri nyt tama avaus tuli - viime viikonlopun messun aiheena oli juuri tama, ja olen sita koko viikon ajatellut. Sita, mika maarittaa sen mika on reilua ja oikeudenmukaista, voiko siihen vaikuttaa, ja mika on yhden mielesta reilua on toisen mielesta epareilua, jne jne jne
Sattumaa(ko) etta juuri nyt tama avaus tuli - viime viikonlopun messun aiheena oli juuri tama, ja olen sita koko viikon ajatellut. Sita, mika maarittaa sen mika on reilua ja oikeudenmukaista, voiko siihen vaikuttaa, ja mika on yhden mielesta reilua on toisen mielesta epareilua, jne jne jne
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Kiitos aloittajalle ja kaikille osallistuneille. Minä painun nyt pehkuihin; palaan huomenna vilkaisemaan, miten henkevänä tämä on jatkunut.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24672966]Ilman Jumala-vinkkeliä elämä on tosi epäreilua.[/QUOTE]
Jannaa etta sanoit noin. Tuossa aikaisemmassa kommentissani sanoin jo etta sunnuntain messu kasitteli juuri tata asiaa ja viestina oli se etta me emme edes voi yrittaa ymmartaa koko reiluus-konseptia jumalan vinkkelista. Mika on ihmiselle reilua, ei ole edes jumalan kartalla. Ihmiset ovat rakentaneet oman reiluus-kasitteensa.... mina sain todella paljon ajateltavaa koko puheesta.
Jannaa etta sanoit noin. Tuossa aikaisemmassa kommentissani sanoin jo etta sunnuntain messu kasitteli juuri tata asiaa ja viestina oli se etta me emme edes voi yrittaa ymmartaa koko reiluus-konseptia jumalan vinkkelista. Mika on ihmiselle reilua, ei ole edes jumalan kartalla. Ihmiset ovat rakentaneet oman reiluus-kasitteensa.... mina sain todella paljon ajateltavaa koko puheesta.
V
"vieras"
Vieras
Hyvä on monesti parhaan pahin vihollinen.
Parempi kokea ikäviäkin asioita täällä jos niiden kautta löytää tärkeimmän.
J
"jaa"
Vieras
Minä taas näen, että koettelemukset tietyllä tapaa vahvistaa. Me ihmiset suhteutamme kaiken kokemamme jo koettuun elämään. Kun olet kokenut jonkun ison koettelemuksen ei joku pienempi koettelemus tunnu niin vaikealta, mitä se tuntuis, jos et olisi kokenut sitä isompaa koettelemusta. Onpas mutkikas lause
.
V
"vieras"
Vieras
No tähän nyt kyllä vaikuttaa aika paljon se, onko syntynyt hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa koulutus on tasa-arvoista ja ilmaista lähtökohtaisesti kaikille ja valtio tukee heikompia. Jos on syntynyt maassa, missä valtio ei tue mitään ja koulutus maksaa maltaita tai kunnollista sellaista ei ole tarjolla niin vaikea olla oman onnensa seppä.
Ei elämä ole oikeudenmukaista. Muutenhan meillä olis kaikilla jo syntyessä samat mahdollisuudet.
En kyllä ymmärrä näitä, jotka sanovat, että elämään pystyy itse vaikuttamaan ja että kaikilla on samat mahdollisuudet hyvään elämään. Elisabet Fritzl oli vankina lähes 24 vuotta kellarissa ja synnytti siellä 7 lasta insesti-isälleen. Oliko tuokin sitä oikeudenmukaista ja reilua elämää?
en ole oikeastaan miettinyt onko mun elämäni ollut kovin reilua ja oikeudenmukaista- välillä toivoo, että moni asia olisi ollut toisin. Mutta elämän vastoinkäymisistä huolimatta olen perusluonteeltani niin iloinen, etten vähästä(tai paljostakaan) lannistu.
He tarkoittivat tietysti, että poislukien Elisabet Fritzl, mutta jättivät sen itsestäänselvyyden pois.
Jos ei oteta huomioon koko ihmiskuntaa niin....
Minä pieni ihminen joka olen varustettu yleisellä pessimistisellä asenteella kaikkea kohtaan koen elämän epäreiluksi ja julmaksi. En ehkä vaihtaisi osia kenenkään kanssa, mutta monesti olen toivonut että elämä (tai kuka siitä vastuussa onkin) olisi tietyt MAHDOLLISUUDET heittänyt eteeni ennenkuin on jo myöhäistä tai ainakin hyvin hankalaa alkaa ottaa ne mahdollisuudet tarkasteluun ja käytäntöön. VOI tietysti olla kyse ihan mun omasta tyhmyydestäkin :headwall: mutta silti. Tuntuu epäreilulta menettää se mahdollisuuskin.
Minä pieni ihminen joka olen varustettu yleisellä pessimistisellä asenteella kaikkea kohtaan koen elämän epäreiluksi ja julmaksi. En ehkä vaihtaisi osia kenenkään kanssa, mutta monesti olen toivonut että elämä (tai kuka siitä vastuussa onkin) olisi tietyt MAHDOLLISUUDET heittänyt eteeni ennenkuin on jo myöhäistä tai ainakin hyvin hankalaa alkaa ottaa ne mahdollisuudet tarkasteluun ja käytäntöön. VOI tietysti olla kyse ihan mun omasta tyhmyydestäkin :headwall: mutta silti. Tuntuu epäreilulta menettää se mahdollisuuskin.