Onko aviomies pakko ottaa mukaan synnytykseen?

["mmm"]

Tilanne siis tämä: mies haluaa mukaan tulevan lapsemme synnytykseen. Olemme naimisissa ja hän on lapsen isä. Olemme kuitenkin juuri eronneet (siis emme vielä virallisesti) enkä halua miestä mukaan synnytykseen. Onko miehellä joku oikeus olla paikalla vai voiko synnyttävä äiti vapaasti päättää, ketä tulee mukaan?

 

[-]

no ei tietenkää ole pakko ottaa ketään mukaan

 

["mmm"]

Mitä jos mies tulee sinne synnytyssairaalaan? Voinko vain sanoa kätilölle että en halua häntä mukaan? Meillä on yksi lapsi ennestään ja ennenkuin mies löytää itselleen asunnon, asuu meidän kanssa ja ajattelin jättää esikoisen hänelle hoitoon synnytyksen ajaksi. Pelkään vaan että kutsuu äitinsä lapsenvahdiksi, jotta pääsee sairaalaan.

 

[Doula]

Ei tietenkään sinun miestä pakko ole mukaan ottaa vaikka tämä sitä haluaisikin. Jos yksin et kuitenkaan halua mennä niin voit ottaa esim. Äidin, siskon tai ystävän tueksi. Myös Doulia saatavilla mikäli tukea haluat mutta syystä tai toisesta lähipiiristä ei löydy tukea synnytykseen. Doulan voi ottaa myös mukaan vaikka tulisikin mies tai oma äiti mukaan. Kyllä naisen tulee itse saada valita tukihenkilö, sinä siellä synnytät ei mies.

 

["isosisko"]

Synnyttäjällä on oikeus päättää kenet ottaa mukaan synnytyseen ja tosinpäin: synnyttäjä SAA kieltä myös, jos ei halua jotakuta mukaan tapahtumaan. Ja ymmärrän, jos tuleva isä ei ole se mieluisin synnytys kumppani, kun olette jo eroamassakin. En minäkään ottaisi erovanhempaa sinne katselemaan kipuilevia ponnisstuksiani!

 

[Sanna80]

Ei ole pakko ottaa, mutta sinuna YRITTÄISIN nousta eron ja oman kiukun yläpuolelle ja ajatella asiaa miehen, tulevan isän, kannalta sekä myös sen kannalta, että se kuitenkin ON lapsesi isä ja voi olla iso asia lapsen ja isän suhteelle myöhemminkin että isä on ollut paikalla synnytyksessä.

 

[Doula]

Voit kirjata toiveen äitiyskorttiin jonka annat kätilölle kun sairaalaan menet ja voit vielä painottaa mennessäsi ettet halua miestä mukaan ja käsket kätilön hoitaa miehen ulos tai sitten mies odottaa käytävässä. Kumman valinta ero oli? Jos teillä kovin tulehtuneet välit ja mies loukkaantuu ettet halua häntä mukaan, niin kannattaa hoitaa esikoiselle varahoitaja jos mies vaikka ottaakin ja lähtee ennen synnytystä tms...

 

[mismina]

Ei tarvitse ottaa ketään synnytykseen. Mun mielestä isän ja lapsen suhteelle ei ole merkitystä onko isä paikalla kun lapsi syntyy. Todella moni isä ei ole mukana synnytyksessä ja silti suhde lapseen on lämmin ja läheinen, tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta.

 

["mmm"]

Kiukkua mulla ei ole, pikemminkin olen helpottunut että ero nyt tulee. Meillä on ollut ongelmia pitkään ja tämä raskaus on syy siihen että ollaan ylipäätään vielä saman katon alla. Ei siis suunniteltu raskaus vaan vahinko (=ehkäisy on ollut käytössä). Ajateltiin raskauden alettua yrittää vielä mutta nyt tuli sitten mitta täyteen. Taustalla siis miehen paheneva alkoholiongelma.

 

[leijonanmorsian]

Voi olla että rakentuisi isän ja lapsen suhde parempaan suuntaa, jos olisi syntymän hetkellä paikalla. Sinusta kumminkin on tulossa lähivanhempi.

 

["mmm"]

Välit eivät ole pahasti tulehtuneet mutta ovat jo pitkään olleet etäiset, ennen raskauttakin jo (ihme että ylipäätään olen raskaana, seksiä on vimeksi ollut silloin kun tämä raskaus sai alkunsa). Siksi en halua miestä mukaan, synnyttäminen on sen verran intiimi asia. Toki mies saa pitää lapsiin yhteyttä ja tähän tulevaan myös.

 

["vieras"]

[QUOTE="mmm";27312708]Kiukkua mulla ei ole, pikemminkin olen helpottunut että ero nyt tulee. Meillä on ollut ongelmia pitkään ja tämä raskaus on syy siihen että ollaan ylipäätään vielä saman katon alla. Ei siis suunniteltu raskaus vaan vahinko (=ehkäisy on ollut käytössä). Ajateltiin raskauden alettua yrittää vielä mutta nyt tuli sitten mitta täyteen. Taustalla siis miehen paheneva alkoholiongelma.[/QUOTE]

jos miehellä paheneva alkoholiongelma, niin en luottaisi esikoisen hoitoa hänen käsiinsä. Hanki ainakin joku varahoitaja jos mies onkin lähdön hetkellä juonut/juomassa/krapulassa tms.

 

["mmm"]

Ja tosiaan sen verran väleissä ollaan että asutaan yhdessä kunnes mies löytää asunnon tästä läheltä. Paitsi jos jää ryyppy päällee.. Tunnepuolella asiaa helpottaa varmaan se että erosta on puhutu jo pitkään. Itsellä ei ole enää romanttisia tunteita miestä kohtaan ollut vuosiin.

 

["mmm"]

[QUOTE="vieras";27312728]jos miehellä paheneva alkoholiongelma, niin en luottaisi esikoisen hoitoa hänen käsiinsä. Hanki ainakin joku varahoitaja jos mies onkin lähdön hetkellä juonut/juomassa/krapulassa tms.[/QUOTE]

Näin ajattelinkin tehdä, kaveri on lupautunut jo. Tulee hakemaan esikoisen heille mihin aikaan vaan, on tällä hetkellä kotiäitinä.

 

[mismina]

Mä en usko tuohon, että isän ja lapsen suhde kehittyisi eri tavalla, jos isä olisi paikalla kun lapsi syntyy. Tiedän miehen, jolla on kaksi poikaa, toisen synnytyksessä mies oli mukana ja toisen ei, kummastakaan pojastaan tuo ei ole huolta pitänyt koskaan, eikä ole juurikaan tekemisissä nyt jo aikuisiksi kasvaneiden lastensa kanssa.
Ja sitten on niitä miehiä, jotka eivät ole mukana synnytyksessä, näkevät lapsensa ekaa kertaa parin päivän tai viikon ikäisinä, ja ovat mitä parhaita isänä.

Jos ap:llä ei ole sellainen olo, että tahtoo miehen mukaan synnytykseen, niin millainen muisto synnytyksestä jää? Ei ainakaan kovin hyvä, jos on tatti otsassa sen takia, että vierellä on sellainen ihminen, jota ei siihen vierelle tahdo.

Tuttu otti eksänsä mukaan synnytykseen aikanaan juurikin tuota lapsen ja toisen vanhemman etua ajatellen, ja jälkeenpäin tuttua on vaan harmittanut koko asia. Eli ihan on ap:n omista tunnelmista kiinni haluaako isän mukaan vai ei, synnytys on sellainen tilanne, jossa synnyttäjällä pitää olla niin mukava olo kuin mahdollista - edes henkisellä tasolla.

 

["vieras"]

Pakko ei ole kuin kuolla... kaikki muu on enempivähempi vapaaehtoista.

 

["mmm"]

[QUOTE="vieras";27312762]Pakko ei ole kuin kuolla... kaikki muu on enempivähempi vapaaehtoista.[/QUOTE]

Pointti olikin se että kai sillä isälläkin on jotain oikeuksia? Tai siis tässä tapauksessa saattaa olla?

 

[mismina]

Ei se isä voi väkisin synnytykseen mukaan tulla, kyllä se on synnyttäjän oma valinta.

 

["vieras"]

Helvetin itsekästä kyllä jättää isä oman lapsen syntymän ulkopuolelle. Ja mitä tuohon ryyppäämiseen tulee niin mitä ihmettä sinä ap sitten olet lapsen tehnyt juopolle??!!

 

["Viima"]

Ei ole pakko mut mn mielestä isällä on oikeus olla siel. Vaikka siel käytävällä tms ja päästä näkemään juuri syntynyt lapsensa.

 

[pillimehuu]

Mun mielestä on tosi törkeetä jättää isä ulkopuolelle, kun hän itse haluaa paikalla olla. Lapsi on ihan yhtä paljon hänen kuin sinunkin, ja vaikka sinä oletkin siinä se synnyttävä osapuoli, niin yhtä iso asia se lapsen syntymä miehelle on. Isällä on ihan yhtä suuri oikeus olla todistamassa OMAN LAPSENSA syntymää kuin äidilläkin.

Äärimmäisen itsekästä kieltää isää tulemasta mukaan.

 

[xcv]

Onko niin, että mies ei haluaisi erota? Jotenkin tuntuisi kummalliselta haluta synnytykseen, jos itse haluaa erota. Mutta mielestäni kyllä äiti voi päättää, ketä tulee synnytyssaliin.

 

[:-))]

On niin helppoa heittää kommetteja, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Tämä pätee asiaan kuin asiaan.

Meillä raskauden alkuvaiheessa, mies ilmoitti, ettei jaksakaan alkaa hommaa alusta. Hän muutti pois, mutta ilmoitti olevansa käytettävissä synnytyksen aikaan esim. kuskina sairaalaan. Tämä oli minulle ehdoton "nou-nou". En halunnut miestä mukaan raskauteen, sillä kyseessä ei ollut yhteinen odotus, yhteinen raskaus, yhteinen ilo.

Miehen mielestä lapsi oli oli rasite, väärää sukupuolta, velvoite, jota hän ei halunnut jne.

En olisi missään tapauksessa ottanut miestä mukaan tilanteeseen. Kyse on minulle hyvin intiimistä hetkestä. Miksi ihmeessä jakaisin sen henkilön kanssa, jolla ei ole mitään yhtymäpintaa minuun tai lapseen? Jos isä haluaa yhtymäpintaa lapseen myöhemmin, sen ehtii kyllä muodostaa - siihen perustuu adioptikin, sijaisvanhemmuus jne. Lapsi kiinnittyy kyllä vanhempaan tai aikuiseen, kun riittävän merkityksellinen ja halukas aikuinen siihen tehtävään ilmoittautuu.

Näin voi käydä paljon myöhemminkin. Suosittelen AP, että teet juuri niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Eipä se miehesi tai ex-miehesi ja syntyvä lapsesi välttämättä synnytyksen jälkeenkään tule juuri tapaamaan. Me emme voi tietää. Toki isillä on oikeuksia, mutta sitten pitäisi olla varma siitä, että huolehtivat myös velvollisuuksista. Meillä mies esim. kieltäytyi osallistumasta lapsen tulon aiheuttamiin kustannuksiin. Hänen mielestään hänellä ei siis ollut osaa eikä arpaa siihen, että lapsi tarvitsi vuodevaatteita, vaatteita, sängyn jne.

Jokainen tekee niin kuin hyväksi näkee. Sitten pitää vain olla valmis perustelemaan ratkaisunsa ja seisomaan niiden takana, kun lapsi esim. alkaa kysymään, että miksi jotain tehtiin kuten tehtiin. Tokikaan lapsen ei kaikkea "raadollista" tarvitse tietää...

 

["mmm"]

[QUOTE="vieras";27312822]Helvetin itsekästä kyllä jättää isä oman lapsen syntymän ulkopuolelle. Ja mitä tuohon ryyppäämiseen tulee niin mitä ihmettä sinä ap sitten olet lapsen tehnyt juopolle??!![/QUOTE]

Mies ei ole ollut aina alkoholisti vaan mennyt siihen suuntaan pikkuhiljaa. Ehdittiin olla yhdessä melkein 12 v. ja alkon kanssa on ollut varsinaista ongelmaa ehkäpä viitisen vuotta..vähän ennenkuin esikoinen sai alkunsa. Toki nuorempanakin otti mutta kun ei ollut lapsia kuviossa ja itsekin tykkäsin ravintolassa käydä, asia ei ollut ongelma. Ja siinä vaiheessa kun ongelmia alkoi olla, ne oli aika satunnaisia. Mies ei ole väkivaltainen mutta krapulassa kyllä kärttyinen eikä luonnollisestikaan osallistu perheen arkeen paljonkaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, tämä toinen lapsi oli vahinko ja abortti ei minun arvomaailmaani (eikä miehen) mahdu, joten päätin (päätimme) pitää lapsen ja yrittää vielä.

 

["mmm"]

Onko niin, että mies ei haluaisi erota? Jotenkin tuntuisi kummalliselta haluta synnytykseen, jos itse haluaa erota. Mutta mielestäni kyllä äiti voi päättää, ketä tulee synnytyssaliin.

Minä olen se aktiivinen osapuoli eroasiassa tällä hetkellä, johtuen miehen viime aikaisista tekemisistä. Erosta on kyllä puhuttu jo aikoja sitten eikä asia ollut miehelle mikään yllätys kun nyt sitten siihen päädyin. Olisi ollut vielä valmis yrittämään ja kai hänellä tunteitakin on mutta mitään ei kyllä ole asioidensa hoitamiseksi tehnyt, joten ehkäpä motivaatioksi ei riittänyt perheen koossa pitäminen.