Onko aivan "epänormaalia" ?

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Minä haluan ainakin olla perheen kanssa, mutta kotona ja luontoretkillä ym. en tykkää ihmispaljoudesta, mutta silti tykkään olla perheen kanssa.

Jos ei olisi kaksi eri ikäistä lasta, jäisin kotiin. Mutta kuten sanottua, mies ei pärjää yksin kahden eri ikäisen kanssa huvipuistossa. Vielä.

Niinpä. Perheen kanssa voi tosiaan haluta olla niin monella tavalla. Mun mies ei myöskään tykkää ihmispaljoudesta eikä viihdy hälinässä. Tykkää silti olla kotona lasten ja mun kanssa. Mä olen sitten meistä se menevämpi ihminen... =)

 

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Sitähän ei tiedä etukäteen (ennen lapsia), että millainen mies on sit perheenisänä. Ja sitä paitsi, miehellä tosiaan on paljon töitä (johtuneeko siitäkin että itse oon kotona?). Olen valinnut mieheni ihan toisista syistä kuin siitä, että jaksaako raahautua joka kissanristiäisiin mukaan.

Jokaisella on myös valintakriteerit erit, mulla yks tärkeimmistä oli lapsi- ja perhekeskeisyys. Käytiin mekin ilman miestä tivolissa kun mies rakensi meille huonetta että ei se nyt mikään ehdoton "sääntö ole". Mutta onneksi meistä molemmista ne kissanristiäiset on kivoja eikä niihin raahauduta vaan päästään.

Hyvin sanottu ja peesailen tätä!

 

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Sitähän ei tiedä etukäteen (ennen lapsia), että millainen mies on sit perheenisänä. Ja sitä paitsi, miehellä tosiaan on paljon töitä (johtuneeko siitäkin että itse oon kotona?). Olen valinnut mieheni ihan toisista syistä kuin siitä, että jaksaako raahautua joka kissanristiäisiin mukaan.

Jokaisella on myös valintakriteerit erit, mulla yks tärkeimmistä oli lapsi- ja perhekeskeisyys. Käytiin mekin ilman miestä tivolissa kun mies rakensi meille huonetta että ei se nyt mikään ehdoton "sääntö ole". Mutta onneksi meistä molemmista ne kissanristiäiset on kivoja eikä niihin raahauduta vaan päästään.

Mites muuten te mittaatte seurusteluaikana sen "lapsi- ja perhekeskeisyyden" ?? Vai onko teillä vaan käynyt niin sanotusti hyvä tuuri sen asian suhteen...?

 

Tottakai se on ok mennä millaisella kokoonpanolla vaan jos se teille sopii. Missä kirjassa se semmonen sääntö on, että huvipuitoon on mentävä koko perhe. Voisko ihmiset nyt vaan mennä mimmosissa kokoonpanoissa haluaa vauvojen tai ei vauvojen kanssa ja lopettaa muiden valintojen arvostelun.

 

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Sitähän ei tiedä etukäteen (ennen lapsia), että millainen mies on sit perheenisänä. Ja sitä paitsi, miehellä tosiaan on paljon töitä (johtuneeko siitäkin että itse oon kotona?). Olen valinnut mieheni ihan toisista syistä kuin siitä, että jaksaako raahautua joka kissanristiäisiin mukaan.

Jokaisella on myös valintakriteerit erit, mulla yks tärkeimmistä oli lapsi- ja perhekeskeisyys. Käytiin mekin ilman miestä tivolissa kun mies rakensi meille huonetta että ei se nyt mikään ehdoton "sääntö ole". Mutta onneksi meistä molemmista ne kissanristiäiset on kivoja eikä niihin raahauduta vaan päästään.

Mites muuten te mittaatte seurusteluaikana sen "lapsi- ja perhekeskeisyyden" ?? Vai onko teillä vaan käynyt niin sanotusti hyvä tuuri sen asian suhteen...?

No eihän sitä varmaankaan voi etukäteen tietää millainen vanhempi toisesta tulee. Onhan äitiys minuakin muuttanut hirveästi ihmisenä. Mutta ei me tätä avioliittoa eletä tai lapsiakaan ihan vain tuurilla kasvateta.

 

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Sitähän ei tiedä etukäteen (ennen lapsia), että millainen mies on sit perheenisänä. Ja sitä paitsi, miehellä tosiaan on paljon töitä (johtuneeko siitäkin että itse oon kotona?). Olen valinnut mieheni ihan toisista syistä kuin siitä, että jaksaako raahautua joka kissanristiäisiin mukaan.

Jokaisella on myös valintakriteerit erit, mulla yks tärkeimmistä oli lapsi- ja perhekeskeisyys. Käytiin mekin ilman miestä tivolissa kun mies rakensi meille huonetta että ei se nyt mikään ehdoton "sääntö ole". Mutta onneksi meistä molemmista ne kissanristiäiset on kivoja eikä niihin raahauduta vaan päästään.

Mites muuten te mittaatte seurusteluaikana sen "lapsi- ja perhekeskeisyyden" ?? Vai onko teillä vaan käynyt niin sanotusti hyvä tuuri sen asian suhteen...?

Paljon keskustelua, seuraamista miten mies käyttäytyy lasten kanssa, mitä ajattelee lapsiperheistä eli ajatteleeko että haluaa lapsia ja pitää sitä jotenkin normaalina vaiheena ihmisen elämässä että perhe perustetaan vai pelkääkö sitoutumista ja ajattelee että lapset jotenkin ovat esteenä omille menoille. Urakeskeistä miestä en halunnut, enkä sellaista jolla on enemmän omia harrastuksia kuin vapaa-aikaa. Eli kotona viihtyvästä sohvaperunasta tuli hyvä isä ja täysin perheelleen omistautuva mies. :heart:

 

Ei ole, tosin minä en sellaista miestä olisi huolinutkaan joka ei halua olla perheensä kanssa. Mutta kaikkihan valitsee sellaisen miehen josta itse tykkäävät.

Sitähän ei tiedä etukäteen (ennen lapsia), että millainen mies on sit perheenisänä. Ja sitä paitsi, miehellä tosiaan on paljon töitä (johtuneeko siitäkin että itse oon kotona?). Olen valinnut mieheni ihan toisista syistä kuin siitä, että jaksaako raahautua joka kissanristiäisiin mukaan.

Jokaisella on myös valintakriteerit erit, mulla yks tärkeimmistä oli lapsi- ja perhekeskeisyys. Käytiin mekin ilman miestä tivolissa kun mies rakensi meille huonetta että ei se nyt mikään ehdoton "sääntö ole". Mutta onneksi meistä molemmista ne kissanristiäiset on kivoja eikä niihin raahauduta vaan päästään.

Mites muuten te mittaatte seurusteluaikana sen "lapsi- ja perhekeskeisyyden" ?? Vai onko teillä vaan käynyt niin sanotusti hyvä tuuri sen asian suhteen...?

No eihän sitä varmaankaan voi etukäteen tietää millainen vanhempi toisesta tulee. Onhan äitiys minuakin muuttanut hirveästi ihmisenä. Mutta ei me tätä avioliittoa eletä tai lapsiakaan ihan vain tuurilla kasvateta.

Joo, ei oo tuurilla meidänkään parisuhteessa paljon tekemistä. Niillä eväillä mennään eteen päin, mitä on annettu. Miestä en vaihtaisi, vaikkei aina ihan naistenlehtien täydellinen aviomies/isähahmo olekaan! Hyvä mies se on silti. =)