Onko aihetta suuttua - miehen käytös

[piina]

Täytyy vain todeta, että olisi minunkin yrittäminen paljon helpompaa, jos olisin mies (lasten isä). Mutta itse olen lähes yksin vastuussa lapsista ja omasta yrityksestäni. Vaikka toki mies hoitaa lapsia viikonloppuisin, kun olen töissä ja joskus lasten ollessa sairaanakin, mutta jos mies ei silloin pysty töidensä takia, niin minä otan lapset joko mukaan töihin tai hoidan hoitajan heille.

Mutta siis, tottakait yrityksen asiat voi mennä perheen menon edelle, jos perheen meno ei ole akuutti niin miehellä kuin naisellakin.

 

[nyt riittää draama]

[QUOTE="vieras";27380400]Niin siis se rouva hoitaa kotona yhteisiä lapsia, jotta Arvon Herra voipi käydä rauhassa töissä. Nyt oli tarkoitus hommata kakkosauto, jolloin äitee voipi kuskailla lapsia ja itseänsä ympäriinsä, jolloin Arvon Herran viimeisetkin kotivelvoitteet rajautuvat minimiin, kun ei tarvitse kuljetella perhettään ja perillisiään vaikkapa harrastuksiin taikka kauppaan... Arvon Herra saa sitten käydä entistä enemmän rauhassa töissä ja ajella sillä ykkösautolla tärkeitä menojaan.[/QUOTE]Millähän rahoilla niitä autoja ostetaan, asuntoja ylläpidetään ja lapset ruokitaan? Lapsilisilläkö sellaiset maksetaan?

Mikä helvetin Arvon Herra? Joku palstafemakkoko siellä taas nostaa päätään? Joskus olisi hyvä ajatella niitä realiteetteja ennenkuin vetää tunteet, narsistikortit ja feministiset stereotypiat esiin niinkuin tässäkin ketjussa taas ämmät joukolla tekevät.

 

["vieras"]

Millähän rahoilla niitä autoja ostetaan, asuntoja ylläpidetään ja lapset ruokitaan? Lapsilisilläkö sellaiset maksetaan?

Mikä helvetin Arvon Herra? Joku palstafemakkoko siellä taas nostaa päätään? Joskus olisi hyvä ajatella niitä realiteetteja ennenkuin vetää tunteet, narsistikortit ja feministiset stereotypiat esiin niinkuin tässäkin ketjussa taas ämmät joukolla tekevät.

Mun mielestä sä kirjoitat aiheen vierestä. Mielestäsi on siis ihan ok, että itse sovit jostain asiasta, mutta kun suunnitelmiin tulee muutos, et vaivaudu siitä ilmoittamaan, ja kun toinen usakaltautuu soittamaan, lyöt luurin korvaan??

 

[viisikymppinen isoäiti]

sellaista se yrittäjän elämä on. ei se kiusallaan sitä tee. aina vaan asiat ei mene niin kuin suunnitellaan

 

["vieras"]

sellaista se yrittäjän elämä on. ei se kiusallaan sitä tee. aina vaan asiat ei mene niin kuin suunnitellaan

Joo, mutta sekään ei anna oikeutta käyttäytyä kiun ääliö perhettään kohtaan!

 

["a p"]

Ensinnäkin käyn itekin osa-aikaisesti töissä (työ sellaista että voin käydä kun itelle sopii ja lähinnä oon siellä klo 20 jälkeen illalla kun mieskin kotona). Ja ollaan laskemalla laskettu et mulle jää +-0 käteen jos meen esim kaupan kassalle ja vien lapset hoitoon.

Oli tuosta auton myynnistä puhetta yleisellä tasolla aikasemminki mutta mies oli joka laitto auton myyntiin sanomatta mulle. Ihan ok kun vaan saadaan toinen auto tilalle.

Mies kävi hakemassa sen serkkutytön ja vei linja-autolle. Sano vaan et ei ehdi vielä sitä autoa hakemaan.

 

[äippä x2]

Mun mies yrittäjä ja on sen verran fiksu, että JOS on sovittu jotain menoo eikä pääse ni sen verran tekee et ilmottaa mulle. Välillähän se harmittaa kun oon ite vaikka odottanu et mennään ja sit ei mennäkään, mut ymmärrän sen paremmin kun hyvin. Mies on sen verran fiksu et ei yleensä sano mitään et mennään johonkin siihen ja siihen kellon aikaan kun tietää itekin et se ei välttämättä onnistu. Jos jotain sovitaan ni lapsille en sano sen takia kun jotain yllättävää voi sattua eikä päästä. Ite en koe et joutuisin jotenkin erityisen paljon joustamaan, vaikka nyt miehen mukaan pitkälti mennään, kai mää oon vaan niin tottunu.

 

["a p"]

Mun mies yrittäjä ja on sen verran fiksu, että JOS on sovittu jotain menoo eikä pääse ni sen verran tekee et ilmottaa mulle. Välillähän se harmittaa kun oon ite vaikka odottanu et mennään ja sit ei mennäkään, mut ymmärrän sen paremmin kun hyvin. Mies on sen verran fiksu et ei yleensä sano mitään et mennään johonkin siihen ja siihen kellon aikaan kun tietää itekin et se ei välttämättä onnistu. Jos jotain sovitaan ni lapsille en sano sen takia kun jotain yllättävää voi sattua eikä päästä. Ite en koe et joutuisin jotenkin erityisen paljon joustamaan, vaikka nyt miehen mukaan pitkälti mennään, kai mää oon vaan niin tottunu.

Mulla ja lapsilla tavallaan oma elämä mistä mies ei välillä tiedä yhtään mitään. Tottakai tietää perusasiat lasten ja mun kuulumisista. Mutta en todellakaan soita et meenki tänään kirpparin sijasta mummolaan tms. Joskus sit menee monta päivää niin ristiin ettei tommosista ehdi/muista edes sanoa.
Ja hoidan kaiken niin pitkälle kuin mahdollista ilman että miehen tarvii olla kaverina. Mut en oikein kävellenkään pääse tuonne 100 km:n päähän ja julkisia ei sinne suuntaan mene.
Nyt ollaan vaan kotona jumissa ja joudun vaan sopeutumaan siihen että lähden esim ruokakauppaan kun mies ilmestyy kotiin. Ja sillonkin joutuu kysymään et minkä verran on aikaa käydä.
Ja vaikka kuin tähän on tottunut niin kyllä se ajoittain syö ettei voi mitään suunnitella etukäteen. Ja jos jotain suunnittelet niin pääsääntöisesti kaikki joko peruuntuu tai ainakin muuttuu kymmeneen kertaan.

 

["viima"]

ei menis läpi. olen itsekin yrittäjä ja kyllä sitä vapaata voi sen tunnin kaks pitää jotta saa perheen hakemaan auton varsinkin kun on itse myynyt vanhan pois.

olisin vihainen. enkä todellakaan antais asian vain olla. itskäs mies. ei välitä perheestään.

riita tilanteessa todnäk vonkuu ja vikisee kun mä painan pitkää päivää et sadaan leipä pöytään ja sä vaan valitat.

keskustelun ja kasvun paikka.

 

["hilma"]

Itsekkin yrittäjän vaimona tiedän, että niitä kiireitä tulee yllättäin ja sovittuja menoja joutuu peruuttamaan ym. Mutta sitten sanotaan miten tilanne on, ei lyödä luuria korvaan. Tiedän itse tuon tilanteen kun olet kokoajan stand by valmitudessa lasten kanssa. Itse en suuttuisi siitä, että tulee työeste (yrittäjän päivät ovat ennalta-arvaamattomia ja toisaaltaan sitä kautta saadaan rahat perheelle), mutta siitä suutun kyllä jos minulle ei siitä kerrota ja lyötäisiin vielä luuri korvaan. Varsinkin kun se äidin "laiskana kotona oleminen" on kovaa työtä tuollaisessa tilanteessa. Lastenhoito, kotityöt, kuskailut ja vastuu siitä arjesta on iso työ sekin ja se on nimenomaan se työ, joka mahdollistaa sen yrittäjän hektisen ja vaihtelevan touhun ja sitäkautta perheen elättämisen. Molemmat siis ovat isolta osin vastuussa siitä yhteisestä tilanteesta,joskin omilla panoksillaan.

Toisaaltaan tuo tilanneki kuvastaa sitä, että äiti huolehtii siitä kodista ja perheestä, eikä miehen tarvitse niistä huolehtia, joten tuskin hän on edes hirveästi ajatellut serkkutytön viemistä (arki kun kuuluu sille äidille).

 

["a p"]

[QUOTE="hilma";27380874]Itsekkin yrittäjän vaimona tiedän, että niitä kiireitä tulee yllättäin ja sovittuja menoja joutuu peruuttamaan ym. Mutta sitten sanotaan miten tilanne on, ei lyödä luuria korvaan. Tiedän itse tuon tilanteen kun olet kokoajan stand by valmitudessa lasten kanssa. Itse en suuttuisi siitä, että tulee työeste (yrittäjän päivät ovat ennalta-arvaamattomia ja toisaaltaan sitä kautta saadaan rahat perheelle), mutta siitä suutun kyllä jos minulle ei siitä kerrota ja lyötäisiin vielä luuri korvaan. Varsinkin kun se äidin "laiskana kotona oleminen" on kovaa työtä tuollaisessa tilanteessa. Lastenhoito, kotityöt, kuskailut ja vastuu siitä arjesta on iso työ sekin ja se on nimenomaan se työ, joka mahdollistaa sen yrittäjän hektisen ja vaihtelevan touhun ja sitäkautta perheen elättämisen. Molemmat siis ovat isolta osin vastuussa siitä yhteisestä tilanteesta,joskin omilla panoksillaan.

Toisaaltaan tuo tilanneki kuvastaa sitä, että äiti huolehtii siitä kodista ja perheestä, eikä miehen tarvitse niistä huolehtia, joten tuskin hän on edes hirveästi ajatellut serkkutytön viemistä (arki kun kuuluu sille äidille).[/QUOTE]

Eipä tätä muut tajua kuin se jolla sama tilanne. Lähinnä se et onko joskus oikeus suuttua kuitenkin? Vaikka kuinka järjellä ajattelee ja tajuaa että miksi ne asiat menee joskus ne tunteet ei vaan siitä muutu.

 

[jebujee]

Kuulostaa (ikävän) tutulta! Miehellä käytännössä yhden miehen yritys, ja sen miljoona kertaa "kohta", "tunnin päästä" "nopeasti hoidettu" "pian valmis" on saaneet ihan uuden merkityksen. Ymmärrän sen, että asiat täytyy saada hoidettu sillä muuten ne kasaantuu, mutta se mikä välillä nyppii on tuo omalaatuinen ajantaju.

Nyt kohta 10 vuotta tässä mukana eläneenä olen oppinut hyväksymään ja ennenkaikkea tulkitsemaan noita lupauksia tulla ja mennä. En soittele perään enkä loukkaannu jos miestä ei näy vaikka aikoi tulla ajoissa jotta ehditään yhdessä katsoa leffa tms. Jos on tähdellisempi meno (liput teatteriin ja lapsenvahti paikalla, lapsen lääkäri, mulla sovittu tapaaminen tms) niin soitan muistutuspuhelun koska mies ei työhön uppouduttuaan oikeasti tajua mitä kello on.

Tuo ap:n tilanne olisi kyllä muakin alkuun ketuttanut. Aika nopeasti olisin vain varmistanut että mies muistaa ja hoksaa tulla sitten viemään tytön sinne bussille. Luurin lyöminen korvaan on epäreilua, mutta omasta kokemuksesta myös miestä harmittaa jos sovitut menot menevät mönkään. Mutta se selvitetään aina sitten kun ollaan molemmat kotona. Minä olen onneksi hyvin lyhytvihainen, joten vaikka ko. tilanteessa alkaakin sappi kiehua niin siinä vaiheessa kun mies on kotona se on jo laskenut ja pystyn ihan asiallisesti kertomaan kuinka mua meinasi nyppästä.

Mutta ap:n perimmäiseen kysymykseen: saa mielestäni suuttua, vähän, mutta riitaa parempaan lopputulokseen pääsee kun selvittää asian sitten kun ei enää ketuta.