onko äitien mukavuudenhalu lisääntynyt?

Juttelin erään tarhan opettajan kanssa ja kysyin häneltä mitä eroa on lapsissa nyt ja 15v sitten. Vastaus tuli kuin tykin suusta.

Lapset ovat rauhattomimpia, vanhemmat repivät stressiä pikku asioista ja tartuttavat stressin lapseen, lapset kiukuttelevat ja ovat vaikeita, äitien ja isien mukavuudenhalu lisääntynyt=lapset tarhaan jopa lomalla, naiset luovat uraa millä hinnalla hyvänsä vaikka toimeen tulis isän palkalla eli lapsia ei enää "haluta hoitaa kun ei ole tarvis" tai halutaan enemmän ja enemmän, isompia autoja taloja yms. Ulkomaille lähdetään viikoiks ilman lapsia, hoitoon vaan, mummo tulee hakeen.

Tälläista....itse nykyajan äitinä laitoin suuni suppuun vaikka olen kotona ollut yli 2v lapsemme kanssa :x kun 25v alalla ollut puhuu.

Miten on teidän laita? Mitä mieltä olette?

 

Allekirjoitan. Itse en tosin vielä opiskelevana kotiäitinä (tulen olemaan vielä vuosia...) tuohon kategoriaan kuulu, mutta tuttavapiirissä näitä on useita.

Lapsi on kotihoidossa sen ensimmäisen vuoden, sekin ollaan hermot kireellä, kun "työtilanne olisi nyt just tärkeä".

Mä itse koitan elää lasten ehdoilla nyt nämä ensimmäiset vuodet, ihan täysin. Opiskelen siinä samalla, jos aikaa ja jaksamista löytyy. Mielestäni minulla oli hyvä sauma "tehdä lapset", olen vielä suht nuori (28) ja kaksi lasta on, tosi pieniä.

Mutta näin on, varmasti, ajat muuttuvat. Yhteiskunta tosin vaatii meiltä äideiltäkin nykyään enemmän. Ura + lapset, jompi kumpi siinä yleensä kärsii, valitettavasti.

:heart:

 

Totta puhuu...Ikävä kyllä...

 

Juu kyllähän tuo tuntuu totta olevan, äitien hermo ei enää piisaa olla kotona lasten kanssa, vaan töihin mennään että äiti pääsee tuulettumaan aikusen seuraan. On toki poikkeuksiakin, ei sillä! Toki erona on se, että nykyään ei äidin tukiverkosto ole yhtä hyvä kuin ennen, jolloin muutama sukupolvi saattoi asua saman tuvan alla, tottakai asumiskustannuksetkin oli sillon pienemmät kun useammasta pussista maksettiin. Ja ennen ollaan oltu ns. välinpitämättömämpiä, nykyajan äidit tietää enemmän asioista ja ottaa selvää, eikä ohita asioita olankohautuksella. Just mumma sano mulle että ei ennen vanhaan tommoisia pieniä naaman punoituksia ja näppylöitä noteerattu mikskään, kun nykyään minä kiikutan lääkäriin (ja onkin löydetty sit ruoka-aineallergioita) jne.<br><br>

 

Osittain varmaan onkin aikuisten mukavuuden halu lisääntynyt, mutta myöskin yhteiskunta/työelämä vaatii nykyään enemmän ja muutenkin mielestäni yhteiskunta muuttuu koko ajan ja on turha jaaritella siitä mitä on ollut 15 vuotta sitten. Ja ei se ole mielestäni ole hyvän äidin mitta että lähteekö työelämään äitiysloman jälkeen vai jääkö kotiin, kaikille ei kotiäitiys sovi vuositolkulla.

 

Itse olen juuri palailemassa töihin, pojalla on ikää 1 v 3 kk. Olen tätä asiaa pohdiskellut paljonkin eikä mielestäni hyvän äitiyden mitta ole se, että on kotona lapsen kanssa päivät.

Varmaan mekin pärjäisimme mieheni palkalla, mutta miksi pitäisi? Olen tottunut siihen, että minulla on omatkin rahat eikä "pennin venyttäminen" vuosikausia sekään kiinnosta -asuntolainatkin pitää maksaa. Töihin en kuitenkaan palaa rahan vuoksi, vaan mielestäni on hölmöä kouluttautua yhteiskunnan varoilla korkeasti ja jäädä sitten kotiin vuosikausiksi notkumaan. Alunperinkään en ole ollut töissä rahan vuoksi vaan siksi, että pidän työstäni. Kotielämä ei pidemmän päälle sovi kaikille eikä sen tarvitsekaan. Hyvä äiti voi olla myös työssäkäyvä äiti.

Olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta, mutta halunnut päästä välillä myös "tuulettumaan aikuisten pariin" eli tapaamaan ystäviä, jumppaan jne. Eli en katso hyvän äitiyden mitan olevan myöskään uhrautuminen lapsen hyväksi ja kaikesta omasta luopuminen. Kaikkea kohtuudella.

Jääkää kaikin mokomin kotiin te, jotka haluatte luoda kotiäitiydestä uraa. Teette arvokasta työtä. Kaikki halujensa ja kykyjensä mukaan ; )

 

varmaankin on mutta eikö tärkeintä ole juuri se oman perheen onni?saavutetaan se sit millä ratkaisulla vaan.kuinka kukaan voi tietää mikä kenellekin on parasta?mikä ihme siinä on että nykyään pitää vastata/selitellä valinnoistaan kaikille ihmisille.jos asiat on kotona kunnossa niin ei vanhempien työssäkäynti sitä kaada!

meille ei sovi penninvenytys joten palaan suht tyytyväisenä töihin,tyttö silloin 1v10kk.lyhennän työaikaa ja 3-vuorolaisena olen joinain viikkoina vaan 2 päivää töissä.eli aika paljon hoidan kotonakin sit.

itse olen ollut 6kk asti hoidossa ja olen mielestäni ihan tervepäinen aikuinen.en ole ikinä kokenut jääneeni mistään paitsi.

miksi pitäisi nostaa hattua enemmän kotona oleville kun työssäkäyville?jokainen tekee valintansa ja olkoon siihen tyytyväinen.kyllä se on rankkaa yhdistää työ ja kotikin!itse suljen tästä lähin korvat jos joku käy ihmettelemään töihin paluutani.

 

Kyllähän tuo osittain pitää paikkaansakin, mutta aika kapeanlainen näkemys alan ammattilaiselta nykylasten tilanteeseen.

Jo odotusaika vanhempien niskoille kasataan aikamoisia paineita. Sitten alkaa neuvola-aika. Lapsen tulee kasvaa ja kehittyä neuvolan ka. käyrien mukaan. Koulu myös vaatii lapsilta nykyisin enemmän kuin ennen. Lapsuus jää lyhyeksi, lapsia verrataan ja heiltä vaaditaan kovin nuorina jo kovin paljon.

Naiset kouluttavat nykyisin enemmän itseään ja näin ollen ensisynnyttäjien ikä on kasvanut. Kun vielä siihen päälle olet kotona muutaman vuoden, saatkin kuulla olevasi jo aika vanha työelämään. Jos taas on kouluttamaton ja miehestä riippuvainen kotiäiti on aika heikoilla, kun lapset kasvaa tai av(i)oero yllättää.

Työelämä vaatii nykyisin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ylityöt ja matkatyöt ovat arkea. Tämä myös kuormittaa kotona olevaa osapuolta sekä tietenkin työssäkäyvää. Tukiverkosto voi olla kaukanakin.

Olet sitten valinnut kotiäidin tien tai työssä olevan äidin uran, teet varmasti väärin. Johan näihin nykyisin löytyy vahvisteeksi tutkimus jos toinenkin, riippuen siitä kumpaan suuntaan vanhempia halutaan tiedotusvälineiden voimin ohjata.

Vaikka mukavuudenhalu on kasvanut, niin myös yhteiskunta on muuttunut. Turha aina syyllistää meitä äitejä. Useimmat meistä tekevät kuitenkin parhaansa ja olemme myös välillä ansainneet lomammekin. Lomaksi toisille riittää tunti ja toisille päivä. Harva tarvii sitä viikkoa ja vielä harvempi haluaa viettää lomansa yksin.

Ei siis ihme jos nykyisin äidit sekä lapset ovat pyörällä päästään. Lapsenkasvatuksessa on jatkuvassa ristiriita aallokossa. <br><br>

 

Kyllä noi käyttäytymisen muutokset lapsissa selittyy ihan äitien kasvatustyylillä, eikä varmaankaan sen kummemmin ole tekemistä töihin menon kanssa. Minä itse olen sitä mieltä että lapsi on hyvä viedä hoitoon, jos on hyvä hoitopaikka. Siellä oppii ihan erilailla kuin äidin kanssa kotona.

Minä itse olen vanhempi äiti kuin moni teistä, ja varmasti minun kasvatustyylini on aivan erilaista kuin nuorten äitien. Heillä taas vastaavasti on ollut erilainen kasvatus kuin minkä minä olen saanut. Tälläset asiat heijastuvat kyllä lapsiin todella paljon. Nykyäidit ilmeisesti suosivat aika tavalla tätä vapaata kasvatusta, jota minä taas en lähde allekirjoittamaan ollenkaan.

 

\

Osittain varmaan onkin aikuisten mukavuuden halu lisääntynyt, mutta myöskin yhteiskunta/työelämä vaatii nykyään enemmän ja muutenkin mielestäni yhteiskunta muuttuu koko ajan ja on turha jaaritella siitä mitä on ollut 15 vuotta sitten. Ja ei se ole mielestäni ole hyvän äidin mitta että lähteekö työelämään äitiysloman jälkeen vai jääkö kotiin, kaikille ei kotiäitiys sovi vuositolkulla.

Olen kanssasi samaa mieltä =) Itse nyt menin työhön(2 v.ollut pois) ja onhan sitä neitiä/kotonaoloa ikävä jne.Meillä ei pihapiirissä/lähistöllä/kaveripiirissä lapsia,neitimme 1 v.3 kk.kaipasi kovasti muiden ikäistensä seuraan,On saatu onneksi soviteltua työaikoja ym.että tyttö 3-4 pvää/viikossa tarhassa klo n.8-14.Hyvin on alkanut kaikilla =)

 

Onhan se myös niin kuin ap kirjoitti tarhatädin suulla, mutta vikaa on mun mielestä myös tässä yhteiskunnassa. Monissa ammateissa jää jälkeen, jos on kolme vuotta kotona ja useimmat kotona olemisen tylsänä ja yksinäisenä puuhana, kun ovat tottuneet vähän sosiaalisempaan ilmapiiriin. Monet nykyaikuiset eivät ole myöskään kasvaneet suurperheissä niin kuin aikaisemmat sukupolvet, joten he eivät ole joutuneet hoitamaan pikkusisaruksiaan äidin apuna ja saaneet sillä tavalla kotiäidin mallia. Nykyään on myös enemmän harrastusmahdollisuuksia kuin ennen ja niiden lisäksi pitää koko ajan kehittää itseään työelämää varten, ettei putoa kyydistä. Vähänpä siinä jää aikaa lasten kasvatukselle, mutta eipä väliä, kun on päivähoito keksitty.

Joten en yhtään ihmettele, että meistä ne pienimmät ja hauraimmat kärsii tästä kehityksestä eniten ja oireilee kun ei ole sitä kuuntelevaa ja läsnäolevaa aikuista tukena. Lisäksi päiväkotien ryhmät sen kuin vain suurenee, aikuiset sairastelee, sijaisia ei saada ja talot vanhenee ja homehtuu käsiin. Siihen päälle tulee erityistä tukea tarvitsevat lapset, joiden määrä kasvaa edellisen johdosta, eri kulttuureista kotoisin olevat lapset ja erilaiset tavat- ja kasvatuskäytännöt, joten sillisalatti on valmis. Taas nähdä missä ollaan 15 vuoden päästä.

Jaa sitten vielä se, että miksi aina kuulutetaan sitä äitien jäämistä kotiin?? Mihin on taas isät unohdettu ja se, että myös isä on lapselle tärkeä aikuinen? Meillä on nyt ollu koti-isä kolme viikkoa ja koko perhe on todella tyytyväinen tähän järjestelyyn. Rahassa ei tietenkään uida, mutta toimeen koitetaan tulla kun ei paljoa tuhlata, vaatteet ostetaan käytettyinä ja mies on mestari tekemään jämistä ruokaa, joten siinäkin säästetään enemmän kuin ennen. Kannattaa kokeilla ja mies saa uuden näkökulman arjen pyörittämiseen.

 

Olipas kasvatusalan ammattilaiselta karkeaa yleistystäja tiukkaa tekstiä. Toki lausunnossa omastakin mielestäni jonkinlainen tuotuuden siemen piilee mutta että ihan koko sukupolvi on nuin käyttäytyvää?!

Alkuperäiselle sellaisen neuvon kuiten antaisin, ettei sitä tarvitse pistää suuta suppuun jos itse kokee asian eritavalla Onhan toki mahdollista että ko. tarhantädin työpaikassa muutos näkyy nuin rajusti, mutta voisiko lausumaan vaikuttaa myös muut seikat, pitkä työura kohtuullisen vaativassa ammatissa saattaa vaatia veronsa ja tuoda mielipiteisiin oman terävyytensä. No joka tapauksessa mie en allekirjoita väitettä nuin vaan. Taidan sitten olla joku tilastokummajainen kun edes tuttavapiiriin ei kuulu ainuitakaan vanhempia jotka ko. tavalla toimisivat/olisivat toimineet.

Itsellä tyttö 1v.3kk on aloittamassa hoidon näinä päivinä johtuen ihan taloudellisista syistä, kotihoidontuella Helsingissä ei ole mahdollista olla kotona jollei mies tienaa keskituloista paremmin. Häntä pystyyn koti- ja uraäidit huolehditaan aarteistamme eikä anneta syyllisyydelle jalansijaa jos sille ei ole aihetta!

 

onhan tuo valitettavasti osittain totta. Mutta ekana tuli mieleen, että onkohan tuo tarhan täti ollut pikkasen liian kauan hommassaan. Voi se väsyminenkin suurentaa ongelmia

 

Entä isät? Miksi aina suuri syyllinen on äiti?

 

Juu ja tarhan kokenut täti varmaan haluaisi että kaikki lapset hoidetaan kotona- mutta hei sittenhän täti rukalla ei olisi enää töitä- hupsis.... Aina syyllistetään töissä olevia äitejä...mielestäni voivat olla aivan yhtä hyviä äitejä kuin kotona olevatkin. Itse olen vielä kotona (lapsi 1,3v) joten tämä ei ole mikään hyökkäys vaan ihan totta kotiäidit: Oppikaa arvostamaan erilaisia valintoja, kuin mitä itse olette tehneet, ikävä kyllä ette ole sen parempia äitejä kuin työssäkäyvätkään...molemmista löytyy kaikkea mahdollista! Vähän suvaitsevaisuutta tännekin palstalle kaivattaisiin!!!

 

Opena olen samaa mieltä. Lapset keskimäärin on nykyään rauhattomampia kuin 15v. sitten. Syytä tähän on vaikea mennä sanomaan. Ihan vaan omana mieliiteenäni sanon, että mun mielestä itsekeskeisyys on lisääntynyt.


Yhteiskunta on muuttunut mutta muuttuuhan se aina. Ei siitä voi kaikkea syyttää. Osasyynsä on kyllä siinä ettei Suomessa enää hyvinvointiyhteiskunta toimi kuten on ollut tarkoitus.

 

\

varmaankin on mutta eikö tärkeintä ole juuri se oman perheen onni?saavutetaan se sit millä ratkaisulla vaan.kuinka kukaan voi tietää mikä kenellekin on parasta?mikä ihme siinä on että nykyään pitää vastata/selitellä valinnoistaan kaikille ihmisille.jos asiat on kotona kunnossa niin ei vanhempien työssäkäynti sitä kaada!

meille ei sovi penninvenytys joten palaan suht tyytyväisenä töihin,tyttö silloin 1v10kk.lyhennän työaikaa ja 3-vuorolaisena olen joinain viikkoina vaan 2 päivää töissä.eli aika paljon hoidan kotonakin sit.

itse olen ollut 6kk asti hoidossa ja olen mielestäni ihan tervepäinen aikuinen.en ole ikinä kokenut jääneeni mistään paitsi.

miksi pitäisi nostaa hattua enemmän kotona oleville kun työssäkäyville?jokainen tekee valintansa ja olkoon siihen tyytyväinen.kyllä se on rankkaa yhdistää työ ja kotikin!itse suljen tästä lähin korvat jos joku käy ihmettelemään töihin paluutani.

Miksi sitä pitäsi arvostella. Aika pitkään olet ollut kotona (ainakn jos vaan yksi lapsi).

 

\

Osittain varmaan onkin aikuisten mukavuuden halu lisääntynyt, mutta myöskin yhteiskunta/työelämä vaatii nykyään enemmän ja muutenkin mielestäni yhteiskunta muuttuu koko ajan ja on turha jaaritella siitä mitä on ollut 15 vuotta sitten. Ja ei se ole mielestäni ole hyvän äidin mitta että lähteekö työelämään äitiysloman jälkeen vai jääkö kotiin, kaikille ei kotiäitiys sovi vuositolkulla.

Veit sanat suustani :flower:

 

Oiskohan tätillä ollut vaan vähän huono päivä kun lähtee noin mustavalkoisesti asioita esittämään ja vielä hoitolapsen äidille. Itselle tuli mieleen ettei se ongelma olisi ollut vähän lähempänä esim. oma lapsenlapsi tai jotain. Varmasti on voinut tuollainen yleistyäkin, mutta ei äitin työssäkäynti ole se joka saa äidit hermostumaan, se voi olla myös kotona olo. Myös yhteiskunnan vaatimukset sekä naisena että äitinä olosta ovat kasvaneet. Jokainen perhe on myös oma yhteisö, johon kuuluvien ihmisten tyytyväisyys vaikuttaa toisen siihen kuuluvan tyytyväisyyteen. Elämä on muutenkin kompromissien tekoa.

Ko hoitotädin ja monen muun mielestä kunnon normaali äiti on:
-hyvä palkkainen tai arvostetussa työssä
- lapsilla hoitaja vaan parina päivänä ja silloinkin kotona(hoitajalle täysi palkka kotiin kuitenkin maksetaan, koska osa-aika työ ei tehtynä eikä teetettynä ole suotavaa)
-leipuri-kokki ja kylän kahvittaja
- aktiivinen yhteiskunnallisesti
- lapsilla harrastuksia sopivasti
-asuu hyvällä alueella kohtuullisen kokoisessa talossa
- mies johtotehtävissä
- kulloisetkin uusimmat kasvatus tyylit kokeillaan heillä heti :x
- lapset on allergiatestattu ja koti on varuilta sterilisoitu
-lapset kulkevat vain uusissa merkki vaatteissa
-ulkomailla käynti perheen ja palkatun lapsenvahdin kanssa väh. kahdesti vuodessa
-jne. jne. jne.

Tällainen kaikkia juttuja uskoakseni kuuluu olla ja paljon muuta. Lapsista kasvaa tasapainoisia ihania aikuisia - niinhän oli tuo vapaakasvatuksenkin tarkoitus aikoinaan.

Jospa vaan luotettais omaan arvostelukykyyn ja keskityttäis arvostelee enempi ittetään ku muita(niin kivaa kun se onkin)
Jos ei tyrmätä nyt sen tekee seuraava sukupolvi, joten

 

Taitaa kyllä olla ajat ja olot muuttuneet siitä mitä ne olivat 15v sitten...kun tuntuu että ne ovat muuttuneet ihan muutaman vuoden sisälläkin. Itse lähdin keikkatyöhön, mutta lapsi hoidetaan kotona. Eli teen miehen työvuorojen mukaan keikkatyötä. Enkä tosiaankaan lähtenyt siihen hommaan mukavuudenhalusta, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei miehen palkka riitä kaikkiin menoihin. Emme ole mitään shoppailijoita eikä käydä ravintoloissa, mutta omakotitalossa asumisesta asuntolainoineen ynnä muine pakollisine kuluineen kertyy niin paljon menoja. Asuminen on nykypäivänä riivatun kallista kyllä!
15 vuotta sitten oli markka-aika ja eläminen halvempaa kuin nyt. Euron myötä kaikki kallistunut ja koko EU tuntuu säätelevän myös kaikkea muuta mistä täytyy maksaa.
On muuten kumma juttu että mediassakin pyöritetään tätä kotihoitohommelia, yhtenä päivänä ollaan sitä mieltä että äidit lusmuilee töistä lasten varjolla, kun jäävät kotiin 3 vuodeksi hoitamaan. Ja seuraavalla hetkellä aletaan jo suunnitella että kenen lapset ne oikein olisivatkaan oikeutettuja päivähoitoon...HUHHUH!!!!! Aika kinkkinen tilanne, jos jonkun perheen lapset katsottaisiin jäävän sen päivähoito-oikeuden ulkopuolelle ja sit perheen äiti tai isä joka jää hoitovapaalle saa sontaa niskaan siitä hyvästä.
Itsellä ei ole minkään valtakunnan hinkua lähteä mitään uraa luomaan tällä hetkellä. Lapset on niin vähän aikaa pieniä ja työsarkaa sentään on vielä nykyisen eläkejärjestelmän mukaan 38 vuotta jäljellä...Eiköhän siinä ajassa ehdi luoda uraa jos minkälaista. Itse ainakin nautin ilman hiventäkään huonoa omaatuntoa siitä, että saan hyödyntää Kelan suomaa oikeutta hoitaa lasta 3 vuotta kotona. Ja kaikista mehukkainta myös se, että keikkatyöläisenä ja päätoimisesti hoitovapaalla olevana saan itse päättää milloin menen töihin ja milloin en eikä mitään karensseja tms tule.Tällä erää ei työnantaja sanele työaikojani...Sitäkin se ehtii vielä harrastaa pilvin pimein
Ja siitä stressaamisesta lapsen hoidossa...haluaisin tietää yhdenkin vanhemman joka ei joskus stressaa jostakin lapsen hoitoon liittyvästä asiasta. On sitä stressattu yhtä lailla silloin 15v sittenkin! Ja vielä siitä että nykyajan lapset ovat erilaisempia kuin 15v sitten...siinä asiassa lienee syytä katsahtaa yhteiskuntaa kohti. Tällä hetkellä etenkin neuvolassa käydessä tuntuu että nykyajan lapsilta vaaditaan ja odotetaan liian paljon! Ja mitä seuraa näitä keskustelupalstojakin, niin sama homma. Mitä siinä on vanhemmillakaan enää tehtävissä kun ylemmältä taholta sanellaan ehdot ja ohjeet...Minne on hävinnyt se lasten oikeus olla lapsia ja elää rikasta lapsuuttaan, olla kotihoidossa ilman painostusta ulkopuoliselta taholta????

 

\

Opena olen samaa mieltä. Lapset keskimäärin on nykyään rauhattomampia kuin 15v. sitten. Syytä tähän on vaikea mennä sanomaan. Ihan vaan omana mieliiteenäni sanon, että mun mielestä itsekeskeisyys on lisääntynyt.


Yhteiskunta on muuttunut mutta muuttuuhan se aina. Ei siitä voi kaikkea syyttää. Osasyynsä on kyllä siinä ettei Suomessa enää hyvinvointiyhteiskunta toimi kuten on ollut tarkoitus.

Samaa mieltä, että lapset on rauhattomampia kuin ennen, mutta mä en syyttäis kyllä ensimmäisenä vanhempia vaan yleensä "kaikki-heti-tänne-mulle-nyt"-yhteiskuntaa. Mun tuttavapiirissä ei ole ainakaan yhtäkään alkuperäisen kirjoittajan kuvaamaa vanhempaa.
Koko ajan tulee tuutin täydeltä ärsykkeitä tv:stä, radiosta, videoilta, dvd:ltä, internetistä, peleistä ja kaupat on väärällään kaikkea, mitä lapsi haluaa. Tekniikka on jo sellaista, että mä olen pudonnut ajat sitten kärryiltä, mutta tuttavien 6-8-vuotiailta löytyy todella käsittämätön määrä aivan käsittämätöntä tekniikkaa. Aivan hullua!
Suosittelisin kaikkien vanhempien pysähtyvän miettimään, kannattaisko sittenkin mennä metsään kävelemään ja ihmettelemään lasten kanssa luontoa sen sijaan, että pelataan alkuilta ja katsotaan Salkkareita loppuilta... Unna Lehtipuu on kirjoittanut kirjan lapsista ja mediasta. Ajattelin sen lukaista jospa pistäis vähän miettimään lisää.

 

Jäin ihmettelemään tuota viittätoista vuotta. Siis vuonna 1991. Silloin alkoi lama. Tarkoittiko täti siis 80-luvun "hullujen vuosien" lapsia vai lama-ajan lapsia?
Kun minusta viimeiseen 15 vuoteen ole elämä kovinkaan paljon muuttunut. Kolmenkymmeneen vuoteen on vähän.

Ja tuo "ennen asuttiin monta sukupolvea saman katon alla". No ihan taatusti ei asuttu 90-luvulla, eikä 80-luvulla eikä meidän perheessä 70-luvullakaan. (Mun vanhemmat menneet naimisiin 60-luvun puolella ja heti muuttaneet omaan kämppään, eli en sanois että 60-luvullakaan on asuttu anopin nurkissa...)

 

\

Itse olen juuri palailemassa töihin, pojalla on ikää 1 v 3 kk. Olen tätä asiaa pohdiskellut paljonkin eikä mielestäni hyvän äitiyden mitta ole se, että on kotona lapsen kanssa päivät.

Varmaan mekin pärjäisimme mieheni palkalla, mutta miksi pitäisi? Olen tottunut siihen, että minulla on omatkin rahat eikä "pennin venyttäminen" vuosikausia sekään kiinnosta -asuntolainatkin pitää maksaa. Töihin en kuitenkaan palaa rahan vuoksi, vaan mielestäni on hölmöä kouluttautua yhteiskunnan varoilla korkeasti ja jäädä sitten kotiin vuosikausiksi notkumaan. Alunperinkään en ole ollut töissä rahan vuoksi vaan siksi, että pidän työstäni. Kotielämä ei pidemmän päälle sovi kaikille eikä sen tarvitsekaan. Hyvä äiti voi olla myös työssäkäyvä äiti.

Olen nauttinut lapsen kanssa kotona olemisesta, mutta halunnut päästä välillä myös "tuulettumaan aikuisten pariin" eli tapaamaan ystäviä, jumppaan jne. Eli en katso hyvän äitiyden mitan olevan myöskään uhrautuminen lapsen hyväksi ja kaikesta omasta luopuminen. Kaikkea kohtuudella.

Jääkää kaikin mokomin kotiin te, jotka haluatte luoda kotiäitiydestä uraa. Teette arvokasta työtä. Kaikki halujensa ja kykyjensä mukaan ; )

täysi peesi tälle tekstille =)

 

\Samaa mieltä, että lapset on rauhattomampia kuin ennen, mutta mä en syyttäis kyllä ensimmäisenä vanhempia vaan yleensä "kaikki-heti-tänne-mulle-nyt"-yhteiskuntaa. Mun tuttavapiirissä ei ole ainakaan yhtäkään alkuperäisen kirjoittajan kuvaamaa vanhempaa.
Koko ajan tulee tuutin täydeltä ärsykkeitä tv:stä, radiosta, videoilta, dvd:ltä, internetistä, peleistä ja kaupat on väärällään kaikkea, mitä lapsi haluaa. Tekniikka on jo sellaista, että mä olen pudonnut ajat sitten kärryiltä, mutta tuttavien 6-8-vuotiailta löytyy todella käsittämätön määrä aivan käsittämätöntä tekniikkaa. Aivan hullua!
Suosittelisin kaikkien vanhempien pysähtyvän miettimään, kannattaisko sittenkin mennä metsään kävelemään ja ihmettelemään lasten kanssa luontoa sen sijaan, että pelataan alkuilta ja katsotaan Salkkareita loppuilta... Unna Lehtipuu on kirjoittanut kirjan lapsista ja mediasta. Ajattelin sen lukaista jospa pistäis vähän miettimään lisää.

[/quote]

Olen pohtinut ihan samaa! Jatkuva telkkarin katsominen tai pelien pelaaminen saa ihan varmasti pienet aivot ylikierroksille jo ihan pelkällä vilinällään, sisällöstä nyt puhumattakaan. Katsoin hiljattain viikonloppuaamujen lastenohjelmatarjontaa ja voi apua, ns. tyttöjenkin piirretyissä vain taistellaan ja tapellaan!

Myös tavarapaljous on tolkuton, kaksi pientä tytärtämme on saanut lahjaksi kahdessa vuodessa noin 30 pehmolelua :kieh:

Miksi muuten nykyisin on usein tapana tuoda kaikille perheen lapsille "jotain pientä", jos yhdellä on syytä juhlia? Pahan mielen sietäminen ja oman vuoronsa odottaminen ovat taitoja, joita kannattaisi kai opetella jo nuorena.

 

\

Kun minusta viimeiseen 15 vuoteen ole elämä kovinkaan paljon muuttunut. Kolmenkymmeneen vuoteen on vähän.

Ei ole muuttunut Ajattelepas uudestaan. Lama oli vasta alussa. Monilla oli vielä työtä ja toivoa paremmasta. Ei ollut kotona dvd:tä eikä digikanavia netistä puhumattakaan. Kännykät ja dc:t teki vasta tuloaan. 91 oli kännykkä vielä melkonen kapula ja vain harvojen ja valittujen omaisuutta. Nykyään kouluikäsillä melkein kaikilla on känny eikä ne muista markka-aikaa. Tarkotan ettei kuuluttu EU:hun. 15 vuotta sitten siitä puhuttiin vielä EY:nä :wave:

Kuten joku kirjoitti niin tietomäärä ja virikkeiden tulva on mahdoton. Lapset ON levottomampia eivätkä kunnioita auktoriteetteja. En tarkoita että pitäisi palata vanhaan mutta päiväkodissa ja koulussa on toisinaan mahdotonta työskennellä. Lapset eivät opi mitään kun aika kuluu järjestyksen pitoon.