Onko adoptio mahdollista kolmikieliseen perheeseen?

Itse olen suomalainen ja mieheni on kotoisin Puolasta. Molemmat puhumme lapsellemme omaa aidinkieltamme ja keskenamme puhumme englantia, silla kumpikaan ei osaa toisen aidinkielta tarpeeksi hyvin (Mieheni osaa talla hetkella vain muutaman sanan suomea, mina ymmarran puolaa jonkin verran, tosin tilanne tulee muuttumaan sen jalkeen kun muutamme Suomeen lahitulevaisuudessa). Adoptio tulevaisuudessa kiinnosttaisi meita, mutta mietimme onko kolmikielisyys esteena, kun haluaisimme adoptoida mahdollisesti hieman vanhemman (leikki-ikaisen) lapsen ulkomailta (Suomesta kai ei perhe jossa on jo biologisia lapsia voi adoptoida).

 

Miksi ihmeessä muka Suomesta ei perhe jossa on jo biologisia lapsia voisi adoptoida? Tämäpä oli uusi tieto minulle.

 

Siina vaiheessa kun adoptoiminen olisi meille mahdollista (taloudellisen tilanteemme kannalta jne.) lapsemme olisi jo vahintaan 9-vuotta vanha, joten leikki-ikaisen adoptio olisi meille siis sen puolesta mahdollinen. Mietin vaan sita, etta kuinkahan vaikea vanhemman lapsen olisi opetella kolme uutta kielta, kun sopeutuminen on muutenkin vaikeampaa mita enemman ikaa lapsella on? Onko kenellakaan kokemuksia vastaavasta tai edes luettua/kuultua tietoa?

 

Kokemuksia ei ole, mutta paljon riippuu lapsen iästä. Alle kouluikäinen lapsi oppii vaikka viisikin kieltä ihan vaivatta äidinkielen tasoisesti. Englantiahan lapsen ei edes ensi sijassa tarvitse oppia - passiivine taito siihenkin syntyy kyllä, kun sitä kuulee. Eli oikeastaan opittavana on kaksi kieltä, eikä tilanne ole silloin sen kummenpi kuin esim. Suomessa ruotsin- tai saamen/minkä vaan kielisillä perheillä, eli niihin adoptoitavat lapset joutuvat oppimaan kaksi kieltä.

 

Ihan hyviä kokemuksia monikielisillä adoptioperheillä on ollut.

Mutta täytyy muistaa, että vaikka biolapsi voisi vaivattomasti oppia useita kieliä alle kouluikäisenä, niin adoptiolapsella haasteita voi olla enemmän. Lapsella jää ensimmäisen kielen kehitys kesken (jos adoptoidaan esim. 3-vuotiaana), ja lapsella voi olla aliravitsemuksesta ym. syistä johtuen oppimisen ongelmaa ja lapsi kokee stressaavan muutoksen uuteen ympäristöön. Tuntuisi että lapsi tarvitsisi alussa yhden kotikielen, jonka alkeet hän pian jo kokisi hallitsevansa? Ja sen jälkeen vasta muita kieliä? Riippuu tietysti paljon lapsestakin jos lapsi on lahjakas kielissä ja pystyy hyvään kiintymyssuhteeseen tai vastakohtana kehitysviiveinen tai autistinenkin lapsi.