onko 5 lasta perheessä liian suuri määrä?

  • Viestiketjun aloittaja sinna
  • Ensimmäinen viesti
gr
Minulle henk.koht. olisi aikamoinen purtava tuo 5 lasta. Asutaan kerrostalossa, meillä on elukoita, haluan menestyä työelämässä, en oikeasti jaksaisi niin montaa lasta, haluan antaa enemmän yksilöllistä aikaa lapsille... Näistä syystä en halua kuin 1 tai 2 lasta.
Itse olen kasvanut ISOSSA perheessä ja "traumat" jäi. En halua sellaista enää.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin että jotkut haluavat monta lasta.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja gr:
Minulle henk.koht. olisi aikamoinen purtava tuo 5 lasta. Asutaan kerrostalossa, meillä on elukoita, haluan menestyä työelämässä, en oikeasti jaksaisi niin montaa lasta, haluan antaa enemmän yksilöllistä aikaa lapsille... Näistä syystä en halua kuin 1 tai 2 lasta.
Itse olen kasvanut ISOSSA perheessä ja "traumat" jäi. En halua sellaista enää.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin että jotkut haluavat monta lasta.
Itsekään en haluaisi olla yksi isosta laumasta. (meitä oli 4, ja se oli mielestäni jo liikaa) Kumma, että niin moni suurperheessä elänyt kuitenkin väittää että elämä oli mahtavaa.
Olisin halunnut minäkin joskus huomiota ja harrastaa.
 
Meillä on tuo 5 lasta ja kuudetta kuumeilen, mutta saa nähdä, jääkö haaveeksi.. Asutaan ok-talossa jossa ylhäällä isommille huoneet ja täs "keskikerroksessa" ollaan me 3 nuorimman kanssa. 2 isoo koiraa on, ja kanat oisi haaveena myös joskus saada, kunhan tuo navetta rakennus saataisi kunnostetttua =)
 
mä vaan
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja gr:
Minulle henk.koht. olisi aikamoinen purtava tuo 5 lasta. Asutaan kerrostalossa, meillä on elukoita, haluan menestyä työelämässä, en oikeasti jaksaisi niin montaa lasta, haluan antaa enemmän yksilöllistä aikaa lapsille... Näistä syystä en halua kuin 1 tai 2 lasta.
Itse olen kasvanut ISOSSA perheessä ja "traumat" jäi. En halua sellaista enää.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin että jotkut haluavat monta lasta.
Itsekään en haluaisi olla yksi isosta laumasta. (meitä oli 4, ja se oli mielestäni jo liikaa) Kumma, että niin moni suurperheessä elänyt kuitenkin väittää että elämä oli mahtavaa.
Olisin halunnut minäkin joskus huomiota ja harrastaa.
Mä sain ainakin huomiota, rakkautta ja sain myös harrastaa :) ! En koskaan kokenut, että vanhemmillani ei olisi ollut aikaa mulle. Ja kaiken lisäksi oli aina leikkikavereita. Kyllä isossa perheessä eläminen on rikkaus, jos vaan vanhemmat jaksavat panostaa jokaiseen lapseen yksilönä.
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja gr:
Minulle henk.koht. olisi aikamoinen purtava tuo 5 lasta. Asutaan kerrostalossa, meillä on elukoita, haluan menestyä työelämässä, en oikeasti jaksaisi niin montaa lasta, haluan antaa enemmän yksilöllistä aikaa lapsille... Näistä syystä en halua kuin 1 tai 2 lasta.
Itse olen kasvanut ISOSSA perheessä ja "traumat" jäi. En halua sellaista enää.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin että jotkut haluavat monta lasta.
Ei saanut (ollut rahaa siis) harrastaa,äiti ompeli vaatteet (koulussa kiusattiin rytkyjen takia).... Eikä lapsille ollut yksilöllistä aikaa.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja mä vaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja gr:
Minulle henk.koht. olisi aikamoinen purtava tuo 5 lasta. Asutaan kerrostalossa, meillä on elukoita, haluan menestyä työelämässä, en oikeasti jaksaisi niin montaa lasta, haluan antaa enemmän yksilöllistä aikaa lapsille... Näistä syystä en halua kuin 1 tai 2 lasta.
Itse olen kasvanut ISOSSA perheessä ja "traumat" jäi. En halua sellaista enää.

Mutta ymmärrän kyllä hyvin että jotkut haluavat monta lasta.
Itsekään en haluaisi olla yksi isosta laumasta. (meitä oli 4, ja se oli mielestäni jo liikaa) Kumma, että niin moni suurperheessä elänyt kuitenkin väittää että elämä oli mahtavaa.
Olisin halunnut minäkin joskus huomiota ja harrastaa.
Mä sain ainakin huomiota, rakkautta ja sain myös harrastaa :) ! En koskaan kokenut, että vanhemmillani ei olisi ollut aikaa mulle. Ja kaiken lisäksi oli aina leikkikavereita. Kyllä isossa perheessä eläminen on rikkaus, jos vaan vanhemmat jaksavat panostaa jokaiseen lapseen yksilönä.
Ok. Meillä vain äiti oli lasten kanss,a isä alkoholistinarsisti, joten se ehkä selittää, että äidin voimat ei riittäneet. Teki kaiken yksin.
 
Vieras
Meillä on nyt neljä. Ja lisää voi tulla sitten ku tulee...
Mut itse olen isosta perheestä ja en minä ole koskaan kokenut et olisin jäänyt mistään paitsi?
Mistä te olette jäänyt sitten isossa perheessä paitsi?kertokaa?

Meillä kyllä saatiin harrastaa ja liikkua,vaikka ei missään huvipuistoissa käytykkään. Ja äiti rakasti ja hoiti meitä aidolla rakkaudella. Oli aina kotona ja luki jne.
 
vieras
Ihmettelen, miten rahat riittää, kun jo vähemmällä lapsimäärälläkin ja keskivertoa hieman paremmalla palkalla saa miettiä mihin rahansa laittaa (edes ilman "yleellisyyksiä"). En haluaisi kuitenkaan koko perhettä ja lapsia 0-18-v:een kirpparilta tms. vain vaatettaa.
 
gr
Asuttiin ihan syrjässä, ei kukaan harrastuksiin vienyt ja mahdoton matka polkeakkaan. Leluja ja vaatteita vanhemmat eivät KOSKAAN ostaneet. Lahjotuksena vähäiset saatiin. Rahaongelmaa, mielenterveysongelmia, ,koulukiusausta,ruokaa ei ollut aina tarpeeksi ja kaiken huipuksi isoveli sitten vielä... you know... Joten siitä oli suurperheen onni kaukana.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vattuli:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mielestäni 5 lasta on suurperhe jo.
Alle 5 ei ole.
Onhan se monta lasta, mutta jos äiti rakastaa kotitöitä ja lastenhoitoa ja isä myös, niin mikä siinä.
Juurikin meinasin vastata että minusta jo kahdessakin on aikasta paljon työtä!
Siksipä noin vastasinkin. Nelihenkisessä perheessä on jo enemmän ruoanlaittoa, siivousta ja pyykkiä ja lastenhoitoa kuin aina jaksaisi. Joten noita täytyy kylllä rakastaa, jos 5 lasta on. Minä en rakasta.
 

Yhteistyössä