Onko 20v ja 26v auttamattomasti liian kaukana toisistaan henkisesti?

["jännittää"]

Ja pitääkö 20v:t lähempänä kolmekymppisiä ihan fossiileina? Ja en nyt puhu mies-nais-seurustelusuhteesta, vaan ihan esim. kahden nuoren naisen välisistä ajatuksista. Aloitan nyt tammikuussa opinnot ja olen 26v, muut opiskelijatoverit siinä 19-20v. Pidetäänkö mua ihan outona ja vanhana?

 

["1234"]

No et kai sä ole. Ite aloitin syyskuussa ammattikorkeassa ja mun luokalla muut ovat suurimmaksi osaksi 19-20 vuotiaita Sellaisia just lukiosta amiksesta päässeitä. Ja mä olen 28.

Ellet näytä ennenaikaasi vanhentuneelta ei haittaa mitään. Parille tyypille koulussa on ollut kyllä iso järkytys kun kuulleet minkä ikäinen olen kun luulivat että olen myöskin vast lukiosta päässyt

 

[Kerpele]

Eivät ole.

 

[Määä]

Oon opiskellu porukassa, missä oli suoraan peruskoulusta päässeitä eli 16-vuotiaita ja sit meitä "vanhempia" ja perheellisiä (mä 25v),vanhimmat jo yli 40v. Ja mä ainaki tulin parhaiten juttuun noiden vanhempien ja oman ikästen kanssa!! Ihan sikana joskus ärsytti se teinimeininki ja angstaaminen. Ku ne oli niin lapsia vielä ja sit kuitenki kauhee tarve olla jotain muuta..

 

["Hmmm"]

Ei ole, ellet itse tee itsestäs vanhaa.. Koska se onnistuu ihan vaan sillä, että meet sekaan asenteella "mä oon tosi vanha ja noi muut teinejä", meinaan tollanen asenne paistaa ihmisestä.

 

["vieras"]

Itse opiskelin insinööriksi 25v (olen nainen) kun muut olivat n.20 ja siinä porukassa sekin ikäero kyllä tuntui. Pikkupojat olivat kakaroita...Muutama muukin vanhempi oli kyllä luokalla.

 

["Vieras"]

Tuossa asetelmassa se voi kyllä tuntua... Otsikosta luulin jonkun 20v naisen miettivän suhdetta 26v mieheen ja ajattelin heti, että siinähän lähdetään samalta viivalta... .

Mutta siis itse vanhempana vaikka 19-20-vuotiaiden poikasten joukossa... Kyllä se oudolta tuntuisi. Jospa siellä on muitakin aikuisia opiskelijoita?

 

["vieras"]

No itse aloitin viime vuoden syksynä opiskelut yliopistossa, olin silloin juurikin 26-vuotias. Tulin silloin ja tulen edelleen ihan hyvin toimeen muiden samaa aikaa aloittaneiden kanssa (joista suurin osa oli joko suoraan lukiosta tulleita tai max. 1-2 välivuotta pitäneitä), mutta en kuitenkaan siinä määrin hyvin, että vapaa-ajallakin yhdessä pyörittäisiin tai olisin kunnon ystävyyssuhteita heidän kanssaan solminut. Meitä oli lisäkseni muutama muu hieman vanhempi, ja kyllä sen huomasi, että se muutama vuosi tuossa iässä vaikuttaa, huomattavasti paremmin samalla aaltopituudella olen heidän kanssaan.

Mutta en siis valita, oikein mukavia nuoria ne on ja kuten sanottua, tullaan kyllä hyvin toimeen sen verran mitä opiskelujen puitteissa ollaan tekemisissä. =)

 

[Non compos mentis]

Eihän tossa ole ikäeroa nimeksikään.

 

["vieras"]

Riippuu tietenkin ihan itsestä että miten tulee toimeen parikymppisten kans. Mun luokassa ikähaitari on 20-45v, ite olen 26v. Tulen ainaki ite nuorempienkin kans toimeen.

 

[eivät]

[QUOTE="jännittää";22642155]Ja pitääkö 20v:t lähempänä kolmekymppisiä ihan fossiileina? Ja en nyt puhu mies-nais-seurustelusuhteesta, vaan ihan esim. kahden nuoren naisen välisistä ajatuksista. Aloitan nyt tammikuussa opinnot ja olen 26v, muut opiskelijatoverit siinä 19-20v. Pidetäänkö mua ihan outona ja vanhana?[/QUOTE]

ei minusta. eikö ihmisen henkinen kehitys ole korkeimmillaan, ja älykkyys, noin 18-20v.

Tuolloin olin paras ihminen, mitä koskaan, en vielä katkera tai kade, luulin mahdollisuuksiani rajattomiksi.

samalla tasolla olin vielä 26v.
ehkä jossain 30v -35v aloin olla jo väsynt ja katkerakin.
minusta siis 20 v ja 26v voivat olla henkisesti samanlla tasolla. Itsessäni ei ainakaan mitään kummoista tuolla aikavälillä tapahtunut.

 

["vieras"]

Ei sitä tule kaikkien kanssa toimeen oli ne 18 tai 58, mutta ei se iästä ole kiinni.

Pakkoko se on opiskelijarientoihin osallistua jos asia stressaa.

 

[sekaan vaan]

Sehän riippuu ihan omasta asenteesta. Jos tekee itsestään henkisesti vanhuksen tahallaan, ajattelemalla, että voi kun olen vanha ja nuo muut niin nuoria, niin silloin voi olla ikävää.

Tosiasia on, että 20v ja 26v ovat molemmat vielä nuoria, yhteiskunnat paineet tietystä elämän suorittamisjärjestyksestä tietysti saattavat luoda paineita. Varsinkin kun on epärealistisia odotuksia, että 20v pitäisi olla villi sinkku ja sitten 26v pitäisikin olla jo vakiintunut ja ensimmäinen lapsi tulossa, auto ja talo. Luodaan oikein tahallaan vastakkainasettelua ja paineita nuorille ihmisille.

Monet kuitenkin opiskelevat vielä 26v ja silloin ei liiemmin kiinnostustakaan perheeseen tai liittoon, taloon ja autoon. Ja miksi pitäisi ollakaan siinä iässä? Aika samalla viivalla ovat nuo iät jos elämäntilanne on sama. 26v on tietysti ehkä asunut omillaan hieman kauemmin.

Olet ap nuori nainen, älä tee itsestäsi henkistä fossiilia tahallasi.