Onko 20-vuotias liian nuori äidiksi?

Ihan saman ikäinen olin itsekin esikoisen tullessa Nyt hän on jo 9v ja hyvin on mennyt aina! Oon ite onnellinen, että niin nuorena sain ensimmäisen, mutta tietysti riippuu paljon ihmisestä.

Mun äiti ja anoppi kumpikin sillon aikanaan myös ehdottivat aborttia (vaikka oli ihan yritetty raskaaksi tullakin) ja voivottelivat että olen liian nuori.
Kummasti ne ajatukset noillakin muuttui kun lapsi syntyi, oltiin niin ihastuneita että

Paljon onnea! :flower:

 

En viitsinyt aloittaa omaa ketjua, mutta olen 23-vuotias vakituisessa parisuhteessa ollut jo pidemmän aikaa. Minä ja mieheni kärsimme kovasta vauvakuumeesa ja olemme ajatelleet, että nyt olisi sopiva aika. Keskeyttäisin kouluni vuodeksi ja jatkaisin sitten äitiysloman jälkeen. Kaikki olisi täydellistä. MUTTA äitini suuttuisi ihan tajuttomasti. On ihan hirveän lisäntymisnegatiivinen. En edes ole nuorin tytär, pikkusiskoni on 19. Oelkää kai että kouluni jää kesken jos lapsia nyt hankin, vaikka ei todellakaan jäisi. Äiti hössöttää vieläkin mun ehkäsystä. Kerran sanoin äidille ohimennen että pilleriresepti on lopussa niin meni heti varaaman mulle ajan yksityislääkärille ja makso sen ja osti vielä vuoden pillerit. Viime viikolla kun käytiin ikeassa anoi lastenosastolla, että äkkiä pois täältä ettet saa mitään ideoita.
Tuun hulluksi, mitä teen? en uskalla edes sanoa että haavilen lapsista. pelkään että äitini hylkää minut tai jotain jos tulen raskaaksi. äitini on minule kuitenkin huippu tärkeä..

no jos olet noin riippuvainen äidistäsi vielä tuossa iässä niin kannattaa tosiaan lykätä vielä noita haaveita

 

Eli mä olen 19-vuotias nuori nainen, ollut naimisissa jo kohta vuoden. Täytän ens vuonna 20 v. Mä tosiaan eilen "plussasin" eli tein raskaustestin, kun oli kovaa pahoinvointia ja outo olo muutenkin, ja plussaahan se näytti. Tein testin myös viikko sitte aiemmin, kun epäilin mun raskautta - plussa ruudussa.

No, tänään soitin mun äidille (asutaan eri paikkakunnilla, n. 50 km välimatka) ja kerroin, että taidan olla raskaana. Äiti huudahti suunnilleen näin: "Siis mitä, voi luoja! Noin nuori! Hei, sä oot aivan liian nuori, abortti ja heti! Et sä pärjää, kun teidän hetkiavioliittonneki voi kariutua!" Mä paiskasin luurin korvaan, koska todellakin loukkaannuin tosta.

Mun kaks isosiskoa on myös saaneet aika nuorena esikoisen, toinen (nyt 29 v.) 23-vuotiaana ja toinen (nyt 25 v.) 21-vuotiaana. Ja äiti oli silloin ihan ihastuksissaan, nyt on siis kolmelle isoäiti. Mutta ihmettelen vaan, että miks se ei nyt mun raskautta hyväksy, kun on kuitenkin sen mun siskoilla hyväksynyt. Siis ja en usko, että tässä olis kyse mun äidin iästä, että se tuntis ittensä liian nuoreks mummiks neljälle (on siis 54 v.) Mutta aborttia en mee kyllä tekemään!

Mulla ja mun miehellä (25 v.) on siis ollut vauvakuume jo n. puoli vuotta ja tää oli tosiaankin yllätys tää mun raskaus, mutta ilonen sellanen, tosin äiti nyt meni vähän löttäämään tänkin ilon.

Mitä te sanotte, onko 20-vuotias liian nuori äidiksi (mä siis oon 20, kun lapsi syntyy) ?

Luulen että sun äiti on pitänyt sua "äidin pikkutyttönä" (jos olet nuorin lapsi) ja näin ollen on hänelle kova paikka että nuorimmainen ei olekkaan enää niin pieni.

Näin mäkin luulen. Säikähti sitä että pikkutyttönsä kasvaa aikuiseksi ja perustaa oman perheen. Eiköhän se siitä.

 

Vaikeaa sanoa tuntematta ihmistä, elämäntilannetta ym.
Pääsääntöisesti ikä ei mielestäni ole tärkeää äitiydessä vaan suhteellisen vakaa elämäntilanne ja
kyky ottaa täysi vastuu toisesta ihmisestä ja laittaa toisen tarpeet omiensa edelle

 

En viitsinyt aloittaa omaa ketjua, mutta olen 23-vuotias vakituisessa parisuhteessa ollut jo pidemmän aikaa. Minä ja mieheni kärsimme kovasta vauvakuumeesa ja olemme ajatelleet, että nyt olisi sopiva aika. Keskeyttäisin kouluni vuodeksi ja jatkaisin sitten äitiysloman jälkeen. Kaikki olisi täydellistä. MUTTA äitini suuttuisi ihan tajuttomasti. On ihan hirveän lisäntymisnegatiivinen. En edes ole nuorin tytär, pikkusiskoni on 19. Oelkää kai että kouluni jää kesken jos lapsia nyt hankin, vaikka ei todellakaan jäisi. Äiti hössöttää vieläkin mun ehkäsystä. Kerran sanoin äidille ohimennen että pilleriresepti on lopussa niin meni heti varaaman mulle ajan yksityislääkärille ja makso sen ja osti vielä vuoden pillerit. Viime viikolla kun käytiin ikeassa anoi lastenosastolla, että äkkiä pois täältä ettet saa mitään ideoita.
Tuun hulluksi, mitä teen? en uskalla edes sanoa että haavilen lapsista. pelkään että äitini hylkää minut tai jotain jos tulen raskaaksi. äitini on minule kuitenkin huippu tärkeä..

no jos olet noin riippuvainen äidistäsi vielä tuossa iässä niin kannattaa tosiaan lykätä vielä noita haaveita

no todellakin oon! meillä on perhe aina ollut läheisissä väleissä. Vaikka asutaan kaikki sisarukset omillamme niin nähdään tosi usein ja vietetään perheen kanssa todella paljon aikaa. Tuntuis aika pahata jouua perheen ulkopuolelle.

 

Ei todellakaan ole liian nuori. Joillekkin ei sovi joillekkin sopii. Joku on liian vanha 35vuotiaana ja joku taas ihan pentu vieläkin.. Eri asia jos puhuttais jostain 16vuotiaasta

Mistä lähin 20v ja siitä ylöspäin on ollut liian nuori? Jos siis ikään vaan katsotaan. Ehkä jollekkin ei sovi mutta näin yleisesti hyvä ikä. Nuoret äidit ovat ihanan freesejä ja jaksavia! Ihailen!

 

On liian nuori.

 

On liian nuori.

Taas joku joka ei osaa katsoa itseään pidemmälle

 

Mun mielipide on (kuten näköjään monen muunkin) että silloin on sopiva ikä, kun itsestä siltä tuntuu...

Mä ensin mietin muiden mielipiteitä kun alettiin yrittää saada vauvaa (olin silloin just täyttänyt 18). Sitten kun päätettiin ,että mennään naimisiin, mietin siitäkin, että mitähän muut ajattelee.
Mutta lopulta tajusin että ei helkkari täähän on mun elämä ja meidän suhde ja meidän tuleva perhe, joten mitä väliä muiden mielipiteillä.

Ja nyt helmikuusta lähtien ollaan oltu naimisissa (ei todellakaan siis kauaa ) ja nyt mun masussa kasvaa meidän tuleva lapsi. :heart:

 

No mä olen itse 20 tällä hetkellä ja koen olevani AIVAN liian nuori ja epäkypsä äidiksi. Mutta tosiaan, tunnen kyllä kypsiäkin tämänikäisiä, joten eiköhän se ole ihan yksilöllistä

 

Ennenvanhaan lapsen saaminen tuossa iässä oli ihan tavallista. Nykyään pitää olla 30v ammatin lukenut ja vakituisen työpaikan saanut sekä mielellään omistusasunnon ostanut, että voi tehdä lapsen.

 

Komppaan edellisiä kirjoittajia siinä, että kyllä sen itse tietää, onko valmis äidiksi.

Itse tulin äidiksi muutama kuukausi sitten 22-vuotiaana, mutta koin olevani valmis äidiksi jo paria vuotta aiemminkin. Halusin kuitenkin saada koulun ensin päätökseen. Kaikki iät ovat varmasti oikeita tai vääriä tulla äidiksi riippuen siitä, mistä suunnasta asiaa katsoo.

Eikä kannata pelätä omien vanhempien reaktioita, eletään kaikki kuitenkin omaa elämäämme ja tärkeintä on rakentaa siitä itselleen mieluinen ja omannäköinen. Eiköhän ne epäilijät hiljene, kun huomaavat, että pärjäätte ihan hyvin. Ja luulisi läheisten olevan onnellisia siitä, että itse olet onnellinen

 

Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana, ja suvussa ei silloin pieniä lapsia ollut kuin serkullani yksi. Aika järkytys se vanhemmille oli, mutta äiti painotti silloin ja myöhemmin ettei koskaan mene sanomaan tee abortti. Ei ole hänen ratkaisunsa, eikä voisi koskaan sanoa niin omalle lapselleen. Tukea lupasi, oli päätös mikä vain. Ja tämä on pitänyt, mielestäni oma äitiso toimi varmaan järkytyksen vuoksi aika harkitsemattomasti. Voi olla että mieli pölyn laskeudutta muuttuu hällä. Mutta jokainen tekee mielestäni ratkaisunsa itse, ja päättää koska on valmis äidiksi.

 

Ei ole, ellei itse tunne itseään liian nuoreksi.

 

Eli mä olen 19-vuotias nuori nainen, ollut naimisissa jo kohta vuoden. Täytän ens vuonna 20 v. Mä tosiaan eilen "plussasin" eli tein raskaustestin, kun oli kovaa pahoinvointia ja outo olo muutenkin, ja plussaahan se näytti. Tein testin myös viikko sitte aiemmin, kun epäilin mun raskautta - plussa ruudussa.

No, tänään soitin mun äidille (asutaan eri paikkakunnilla, n. 50 km välimatka) ja kerroin, että taidan olla raskaana. Äiti huudahti suunnilleen näin: "Siis mitä, voi luoja! Noin nuori! Hei, sä oot aivan liian nuori, abortti ja heti! Et sä pärjää, kun teidän hetkiavioliittonneki voi kariutua!" Mä paiskasin luurin korvaan, koska todellakin loukkaannuin tosta.

Mun kaks isosiskoa on myös saaneet aika nuorena esikoisen, toinen (nyt 29 v.) 23-vuotiaana ja toinen (nyt 25 v.) 21-vuotiaana. Ja äiti oli silloin ihan ihastuksissaan, nyt on siis kolmelle isoäiti. Mutta ihmettelen vaan, että miks se ei nyt mun raskautta hyväksy, kun on kuitenkin sen mun siskoilla hyväksynyt. Siis ja en usko, että tässä olis kyse mun äidin iästä, että se tuntis ittensä liian nuoreks mummiks neljälle (on siis 54 v.) Mutta aborttia en mee kyllä tekemään!

Mulla ja mun miehellä (25 v.) on siis ollut vauvakuume jo n. puoli vuotta ja tää oli tosiaankin yllätys tää mun raskaus, mutta ilonen sellanen, tosin äiti nyt meni vähän löttäämään tänkin ilon.

Mitä te sanotte, onko 20-vuotias liian nuori äidiksi (mä siis oon 20, kun lapsi syntyy) ?

Nyt heräs mielenkiinto !!

Terv, Vaasalainen 20v

 

Mä olin 20v. ku eka lapsi syntyi :wave:
Nuori kyllä, mutten LIIAN nuori

 

No mä sain esikoisen 17-vuotiaana (tyttö on nyt 11 kk ja mä 18 v.), joten ei oo liian nuori missään nimessä. Mun äiti kyllä järkytty todella pahasti, kun kerroin (asuin jo omillani, kun opiskelupaikka oli liian kaukana mun lapsuudenkodista), vaikka oltiin melkein kihloissa mun miehen kanssa. No mutta nykyään äiti on onnellinen isoäiti Eli varmaan sunkin äitis tottuu ajatukseen ja asiaan ajan myötä, se on vaan se alkujärkytys, kyl se siitä laantuu!

t: Vaasalainen myöskin

 

Itse olin kans 19 ku tulin raskaaksi ja 20 kun vauva syntyi. Oli ihan suunniteltu juttu ja nyt, 22-vuotiaana mulla on ihanat lapset (2-vuotias ja puol vuotias).
Miehen äiti ja mun mummo olivat "hieman" vastahankaan aluksi, mutta ovatpa sopeutuneet ajatukseen. Esikoista kun odotin niin sain mummolta jatkuvasti kuulla kuinka mun ois pitäny oottaa vielä viis vuotta... Mutta samapa se, mitä muut ajattelee, omaa elämäänihän tässä elän

 

Ei mun mielestä ole liian nuori. Ikä on vain numeroita, henkinen kypsyys on eriasia. Itse olin 20v ja kahden lapsen äiti enkä edes naimisissa

 

Riippuu ihmisestä eikä pelkästä iästä. Jotkut eivät ole ikinä valmiita vanhemmaksi.

 

Yksilöllistä , riippuu henkilöstä. Toinen on valmis vauvan synnyttyä, toinen ei koskaan...

Tuttavani 23v, eli vauvakuumeessa ja haaveissa monta vuotta, osteli merkkitavaroita ja vaatteita "tulevalle" lapselle. Onnenpäivä koitti ja ystävä putosi korkealta. Unelmat eivät kohdanneet todellisuutta. Lapsi ei ollutkaan koristenukke, vaan vaativa elävä olento, joka heräili öisin ja vaati vanhempien kaiken huomion. Enää ei voinut jatkaa ruusuista samaa elämää, kuin ennen vauvaa. Tai no, kun lopetti viikon yrityksen jälkeen imetyksen, sai isä herätä öisin lämmittämään pulloa ja lapsen sai viedä mummulle hoitoon, että äiti saa nukkua, shoppailla ja käydä joka päivä jumpalla.

Vauva (nyt jo 1v) on myös äidin mukaan"vaativa" vaikea tapaus, koska heräili öisin syömään ja ei aina nukahtanut heti kun sänkyyn laitettiin. Saattoipa joskus jopa itkeä.

Onko sitten iästä kiinni vai henkilön luonteesta...

 

voin sanoa että me ei oltu oltu ees kauaa yhdessä n. 6kk kun päätettiin että aletaan vauvaa yrittämään jos on tullakseen oltiin ihan haltioissaan kun tärppäs heti.
mä olin 18v ja mies 17v soitin äidilleni joka oli kauhuissaan muistaakseni paiskasin lopulta luurin korvaan.
miehen suku sit oikein soluttautu meille oli miehen äiti,isä,mummo,pappa,täti ja saatiin ihan järkyttävät saarnat meistä ei ollut vanhemmiks,me ei olla kypsiä,me ollaan viä ihan pentuja, mä vollotin ihan koko ajan ku kaikki vuorollaan motkottivat ja sättivät..käskivät mua tekeen välittömästi aborttiin me kun ei pärjättäs lapsen kanssa eikä osattas hoitaa..
5kk ei pidetty keneenkään yhteyttä iloittiin kaksistaan kun kukaan muu ei halunnut iloita. vähitellen lähellä la alko tuleen kyselyitä että joko syntynyt ym

mä olin ehtinyt täyttään just 19v kun tyttö synty ja mies täytti 18v tytön ollessa 1kk
ja hyvin pärjättiin.
nyt on jo 4 tulossa ja ikää 27v

 

Minä sain lapsen 21-vuotiaana, kaikki olivat varmoja etten pärjää ja pesivät kätensä koko jutusta. Vanhempani olivat ekojen joukossa kauhistelemassa, miehen puoli taas varmistamassa että hehän eivät sitten hoida lasta. Olin koko raskauden miehen kanssa yksin, oli aika rankkaa kun kumpikaan suku ei ollut kiinnostunut vaan lähinnä vihainen. Muutimme yhteen ja lapsi syntyi- kappas vaan: yhtäkkiä vauva olikin ihanin asia maanpäällä ja minä hyvä äiti. Oli silloin, ja on kyllä vieläkin, vaikeaa antaa anteeksi tuota käytöstä ja etenkin oletusta siitä että olisin ollut paska äiti! En kuitenkaan koskaan ole bilettänyt/sekoillut vaan olen ollut kiltti ja ainakin osittain järkevä tapaus... Toki suvut saavat olla kanssamme niin paljon tekemisissä kun tahtovat mutta yksin joskus mietin että eikö kellään ole mitään vastuuta sanoistaan? En itse voisi hylätä omaa lastani vain siksi että tämä tulee raskaaksi nuorena, saati kieltäytyi lastenhoitoavusta kokonaan!!

 

Ei todellakaan ole liian nuori. Joillekkin ei sovi joillekkin sopii. Joku on liian vanha 35vuotiaana ja joku taas ihan pentu vieläkin.. Eri asia jos puhuttais jostain 16vuotiaasta

Mistä lähin 20v ja siitä ylöspäin on ollut liian nuori? Jos siis ikään vaan katsotaan. Ehkä jollekkin ei sovi mutta näin yleisesti hyvä ikä. Nuoret äidit ovat ihanan freesejä ja jaksavia! Ihailen!

Toisaalta taas ovat vielä vähän lapsia ja oman lapsen kiukutellessa kilahtavat tai kiukuttelevat itsekin. Ja pailaamaan pitää päästä jo parin viikon päästä..

 

Minä sain lapsen 21-vuotiaana, kaikki olivat varmoja etten pärjää ja pesivät kätensä koko jutusta. Vanhempani olivat ekojen joukossa kauhistelemassa, miehen puoli taas varmistamassa että hehän eivät sitten hoida lasta. Olin koko raskauden miehen kanssa yksin, oli aika rankkaa kun kumpikaan suku ei ollut kiinnostunut vaan lähinnä vihainen. Muutimme yhteen ja lapsi syntyi- kappas vaan: yhtäkkiä vauva olikin ihanin asia maanpäällä ja minä hyvä äiti. Oli silloin, ja on kyllä vieläkin, vaikeaa antaa anteeksi tuota käytöstä ja etenkin oletusta siitä että olisin ollut paska äiti! En kuitenkaan koskaan ole bilettänyt/sekoillut vaan olen ollut kiltti ja ainakin osittain järkevä tapaus... Toki suvut saavat olla kanssamme niin paljon tekemisissä kun tahtovat mutta yksin joskus mietin että eikö kellään ole mitään vastuuta sanoistaan? En itse voisi hylätä omaa lastani vain siksi että tämä tulee raskaaksi nuorena, saati kieltäytyi lastenhoitoavusta kokonaan!!

Niin ja lisäisin vielä että minusta ei ole olemassakaan "oikeaa" ikää tulla äidiksi. Teini saattaa jättää koulunsa kesken raskauden takia mutta elämänkoulu alkaakin hänellä sitten aikaisemmin. Hyvin harva pystyy jäämään itsekeskeiseksi sen jälkeen kun lapsi tulee! Moni kasvaa vauhdilla ja elämä voi selkiintyä lapsen saamisen jälkeen.

Nykyaikana annetaan ymmärtää että kolmekymppinen, vakitöissä oleva ja talon omistava pariskunta on "ainoa oikea" vaihtoehto vanhemmiksi. Aika ikävää niille jotka eivät edes tavoittele tuollaista elämää!