Ongelmia parisuhteessa

[Miia]

Olen 22-vuotias nainen. Tapasin nykyisen miesystäväni viime keväänä. Mies on 27-vuotias. Tämä on kolmas vakava suhteeni, mutta miehelleni olen ensimmäinen tyttöystävä. Viime syksynä aloimme virallisesti seurustelemaan. Koko syksy meni tiiviisti yhdessä ja ihanassa alkuhuumassa. Kumpikaan ei mielellään ollut päivääkään erossa toisesta.

Opiskelemme samalla alalla, mutta eri vuosikurssilla.
Miehessäni on monia aivan upeita piirteitä; hän on rehellinen, todella luotettava ja kannustava.
Olemme muuttamassa kuukauden päästä yhteen. En tiedä olenko vaan alkanut jännittämään yhteenmuuttoa (en ole koskaan asunut miehen kanssa), sillä olen viime aikoina alkanut stressaamaan ja analysoimaan suhdettamme.

Olen tajunnut, että ainoa ajanviettotapamme tällä hetkellä on opiskelu yhdessä, kellon ympäri. Melkeen ainoa puheenaiheenme liittyy myös opiskeluun ja tulevaan uraan. Opiskelemme haastavalla alalla ja opiskelu vie sen vuoksi paljon aikaa. Kaipaan kuitenkin muutakin yhteistä tekemistä, ihan perus parisuhdejuttuja, mutta hän vetoaa aina ajanpuutteeseen. Perjantaina suostuttelin hänet katsomaan elokuvaa kanssani, mutta sekin meni pilalle kun hän koko sen ajan hoki että pitäisi olla opiskelemassa ja lähettämässä työhakemuksia.

Olen alkanut pohtia, onko meillä sittenkään tarpeeksi yhteistä vai olemmeko liian erilaisia. Itse kaipaisin syvällisempiä, pitkiä keskusteluja toisen kanssa, mutta mieheni kanssa ne harvoin onnistuvat, sillä hän menee täysin lukkoon jos keskustelunaiheet liikkuvat liian henkilökohtaisissa ja syvällisissä jutuissa. Perus mies siis varmaan... Olen myös tajunnut, etten loppujen lopuksi tiedä hänestä paljoakaan. Hän puhuu melko vähän perheestään tai menneisyydestään.
Hän ei myöskään oma-aloitteisesti kysy minulta mitään minun perheestäni tai muista asioista. Hän on myös välillä todella hajamielinen ja omissa ajatuksissaan ja tuntuu kuin seinälle puhuisi.
Käyn itse terapiassa vaikeiden lapsuuden kokemuksien vuoksi. Hän tietää tämän, mutta ei ole koskaan tarkemmin kysynyt asiasta. Joskus kun yritin asiasta kertoa, hän meni todella hämilleen ja sanoi vaan, että "ei sun tarvitse mulle näistä asioista puhua".
Hänestä myös huomaa, ettei hän ole aiemmin seurustellut, sillä hän ei osaa ottaa minua aina huomioon. Teen esimerkiksi suurimman osan kotitöistä. Olen huomauttanut asiasta, mutta siitä tulee olo, että olen ärsyttävä mäkättävä tyttöystävä. Myös miehen käytöstavoissa on hiomista. Ihan perusjutuissa, ovien avaamisessa, kiittämisessä, siinä että kaataa lisää kahvia minullekin, eikä vaan itselleen. Joudun myös jatkuvasti siivoamaan hänen jälkiään, kun tavarat jäävät levälleen. Ihan pikkujuttuja, mutta kuitenkin sellaisia piirteitä, jotka on alkaneet ärsyttämään.

Aiemmissa suhteissani alkuhuuma kesti useamman vuoden, mutta niissä taas ei luottamus pelannut ollenkaan. En tiedä onko huolestuttavaa, että arki on tullut vastaan näin nopeasti. En kuitenkaan haluaisi luovuttaa, sillä kaikesta huolimatta rakastan häntä ja olen vihdoin löytänyt miehen, johon voin luottaa. Huomaan, että kun olen parikin päivää hänestä erossa, valtaa kauhea ikävän tunne ja tiedän että nämä tunteet ovat molemminpuolisia. Toisaalta odotan yhteenmuuttoa, mutta toisaalta se huolestuttaa. Kipinä on alkanut hiipua ja en halua seksiäkään enää niin paljon kuin ennen. Tiedän, että näistä asioista pitäisi puhua, mutta se on todella vaikeaa hänen kanssaan. Hän asettuu helposti puolustuskannalle ja minä ärsyynnyn.
Tuli pitkä ja sekava sepostus, mutta olisin todella kiitollinen jos saisin jotain apua ja ulkopuolisen näkökulmaa tähän tilanteeseen.

 

[miettimisen paika]

Jos nyt jo epäröit, parempi ettette muuta yhteen asumaan. Sanot miesystävälle vain, että haluat tutustua vähän kauemmin ja oppia tuntemaan toisen osapuolen paremmin. Puoli vuotta on lyhyt aika jotta voisi tehdä niin suuren askeleen kuin yhteenmuutto.

 

[rajojaenemmän]

On todella mahtavaa kun olet alkanut käsittelemään traumaattisia kokemuksia menneisyydestäsi, se todella auttaa antamaan itselle enemmän arvoa ja sen avulla huomaa paremmin ne asiat mitkä eivät tee onnelliseksi.

Mies kertoo tunteistaan sinua kohtaan ja seuraavalla hetkellä ei halua edes yrittää keskittyä yksin sinuun, vaan siihen minkä kokee oikeasti sinua/teitä merkittävästi tärkeämmäksi, eli opiskelun jne..

Milloin hän keskittyy yksin sinuun? Jos vain seksiä harrastaessa niin paha merkki sekin. Hän antaa sellaisia merkkejä ettei halua edes vaivautua tutustumaan sinuun, eikä häntä kiinnosta kuulla niistä asioista jotka ovat merkittävä osa koko persoonallisuuttasi ja mistä olet kiinnostunut.

Et voi muuttaa miehen toimintaa sinua kohtaan ja pakottaa häntä kasvamaan empaattisemmaksi, mutta voit kertoa hänelle suhteenne ongelmista. Jos hän ei kuuntele ja ala ottamaan sinua huomioon, niin hän on jo valinnut oman ratkaisunsa suhteenne kohtalosta.

 

[kannattaapuhua]

Älä muuta yhteen, koska suhteenne ei toimi. Se toimii vielä huonommin samassa asunnossa.

En ymmärrä, mitä asioita sinä voit tehdä poikaystävän jäljiltä, kun asutte eri asunnoissa. Hän hoitaa oman kotinsa ja sinä omasi. Jos hän sinun luotasi lähtiessään jättää jotain sukkia yms. sinne tänne lojumaan, niin kokoa ne muovipussiin ja laita ovenpieleen.

Hän on saanut sinusta hyvän palvelijattaren, jolta saa seksiä. Hän odottaa pääsevänsä kaikista kotitöistä, kun muutatte yhteen.

Teillä pitäisi olla paljon puhetta ja yhteisiä harrastuksia. Niitä ei ole.

Opiskelet samaa alaa kuin poikaystäväsi. Toinen voi olla nopea ja toinen hidas oppija. Myös opiskeluaikataulu voi olla eri.

Suosittelen suhteen laittoa jäähylle. Pelkkä luotettavuus ei riitä, kun miehellä ei ole kiinnostusta sinua kohtaan.

 

[kaukaa viisas]

Nyt sinulla on vielä mahdollisuus perääntyä suunnitelmissasi. Jos muutatte yhteen, kaikki tulee vain vaikeammaksi. Ja ero siitä taitaa sitten kuitenkin tulla, kun nyt jo epäilet koko suhteen kestävyyttä. Mies voi alka painostamaan sinua, mutta älä alistu. Voit sanoa suoraan, että sinulla on monia ongelmia teidän parishteessa jo nyt. Haluat harkita pidempään. Kerro miesystävälle, että jatkatte kuten tähänkin asti. Ratkaisu kyllä kypsyy aikanaan.