En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta kertoisitteko asiaan mielipiteenne?
Mulla on 12/07 ja 03/10 syntyneet lapset. Oma äitini kasvatti meidät kolme lastaan pelotellen, uhkaillen, huutaen ja lyöden. Oltiinkin siis tosi kilttejä lapsia, juu. Myös minä olen luonteeltani lyhytpinnainen kuten äitini, mutta yritän tehdä kaikkeni etten sentään koskaan kävisi lapsiini käsiksi.
Meidän lapset on kumpikin huonoja syömään. Syötin tälle liki kolmevuotiaalle iltapuuroa omien vanhempieni luona. Vauva itki vieressä väsymystään, piti päästä nopeasti lähtemään kotiin. Esikoinen vastusteli puuron kanssa. Karjaisin esikoiselle että nyt sä ***tana syöt tämän puuron!! Ja kun hän luonnollisesti alkoi itkeä, nostin tuolista pois, menin pukemaan pihavaatteet ja sanoin että ole sitten syömättä, nyt mennään. Äitini otti lapseni syliinsä ja alkoi haukkumaan minua huonoksi äidiksi. Lapsestani kuulemma huomaa että hänelle huudetaan kotona. Kysyin äidiltäni, ootko sä muka ollut sen parempi äiti, johon hän, että "Meidän lapset ei oo koskaan änkyttäneet tai kastelleet sänkyä". Ai että muhun sattui. Kolmevuotias on vasta viikon verran opetellut olemaan öitä ilman vaippaa ja pari vahinkoa on tullut, satunnaisen änkyttämisenkin olen laittanut normaalin kehityksen piikkiin.
Mä olen nyt vuorokauden itkenyt silmiä päästäni. Tuli niin paha mieli. Eikö satunnainen lapselle huutaminen ole kuitenkin inhimillistä?? Ja äitini omat kasvatusperiaatteet huomioon ottaen oliko hän oikeutettu haukkumaan minua?
Haluaisin kuulla ulkopuolisten rehellisiä mielipiteitä, auttakaa!
Mulla on 12/07 ja 03/10 syntyneet lapset. Oma äitini kasvatti meidät kolme lastaan pelotellen, uhkaillen, huutaen ja lyöden. Oltiinkin siis tosi kilttejä lapsia, juu. Myös minä olen luonteeltani lyhytpinnainen kuten äitini, mutta yritän tehdä kaikkeni etten sentään koskaan kävisi lapsiini käsiksi.
Meidän lapset on kumpikin huonoja syömään. Syötin tälle liki kolmevuotiaalle iltapuuroa omien vanhempieni luona. Vauva itki vieressä väsymystään, piti päästä nopeasti lähtemään kotiin. Esikoinen vastusteli puuron kanssa. Karjaisin esikoiselle että nyt sä ***tana syöt tämän puuron!! Ja kun hän luonnollisesti alkoi itkeä, nostin tuolista pois, menin pukemaan pihavaatteet ja sanoin että ole sitten syömättä, nyt mennään. Äitini otti lapseni syliinsä ja alkoi haukkumaan minua huonoksi äidiksi. Lapsestani kuulemma huomaa että hänelle huudetaan kotona. Kysyin äidiltäni, ootko sä muka ollut sen parempi äiti, johon hän, että "Meidän lapset ei oo koskaan änkyttäneet tai kastelleet sänkyä". Ai että muhun sattui. Kolmevuotias on vasta viikon verran opetellut olemaan öitä ilman vaippaa ja pari vahinkoa on tullut, satunnaisen änkyttämisenkin olen laittanut normaalin kehityksen piikkiin.
Mä olen nyt vuorokauden itkenyt silmiä päästäni. Tuli niin paha mieli. Eikö satunnainen lapselle huutaminen ole kuitenkin inhimillistä?? Ja äitini omat kasvatusperiaatteet huomioon ottaen oliko hän oikeutettu haukkumaan minua?
Haluaisin kuulla ulkopuolisten rehellisiä mielipiteitä, auttakaa!