Ongelmia oman äidin kanssa

Olen ajautunut äitini (ja osin myös isäni)kanssa ongelmalliseen tilanteeseen. Hän on aina ollut kanssani läheinen, ehkä liiankin. Hän on myös hyvin toimelias. Nyt hän on jäänyt eläkkeelle ja toimeliaisuutensa on kanavoitava johonkin. Nyt se tuntuu kanavoituvan perheeseeni.

Asumme eri paikkakunnilla, mutta näemme n.kerran kuussa.Soittelemme päivittäin.Lasten kuulumiset kiinnostavat häntä kovasti. Kun olemme mummolassa, homma on ok. Mutta kun hän (ja isäni) tulee meille, ongelmia syntyy. Hän tuo mukanaan hirvittävät määrät ruokaa, kuin olisimme joitain kädettömia ja rahattomia opiskelijoita. Mitään en saa tarjota. Tämä saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi: en ole emäntä omassa talossani. Samoin tuntee mieheni.

Isäni on siivoushullu ja meille tullessaan hän ryhtyy siivoamaan, vaikka olisin juuri siivonnut. Kun pyydän, ettei näin tapahtuisi, vanhempani sanovat, että älä tappele vastaan kun kuitenkin häviät. He vievät mattoja ulos, tuulettavat vuodevaatteita tms. jos muuta siivottavaa ei ole.

Lasten kanssa he toki haluavat olla, mikä minusta onkin luontevin tapa, jos haluaa auttaa.

Lisäongelma suhteessamma on se, että vanhempani eivät pidä miehestäni. Mieheni on hyvä mies, mutta erilainen kuin vanhempani. Hän on enemmän fiilistelijä kuin suorittaja, mikä tuntuu rassaavan vanhempiani. He ovat sitä mieltä, että olen jotenkin alistettu ja yksin pyöritän taloutta ja hoidan kaiken, koska mieheni on pohdiskelevampaa tyyppiä. Ja jos sanon ettei näin ole, he sanovat, että kyllä heillä on silmät päässä: tämä perustuu kai siihen, että kun he tulevat meille, ei meille jää mitään sijaa, kun he "riehuvat" tarmonpesinä ja haluavat tehdä kaiken. Sanovat, että "anna tehdä kun kerrankin on tekemistä". Ja sitten ilmeisesti kuitenkin arvostelevat, että kun mieheni ei tehnyt mitään... Ja kai muutenkin kaikki mitä mieheni tekee, on jotenkin väärin.

Minulla on tunne, että olen onnellinen ihminen,mutta kun hetken olen vanhempieni seurassa, saan kuulla, kuinka epätasa-arvoinen on suhteeni, kuinka onneton ja väsynyt olen yms. Ahdistaa.

Tiedän, että asia on puhuttava, mutta jotenkin en löydä oikeita sanoja, koska ihmiset ovat kaikki niin läheisiä minulle. En haluaisi satuttaa ketään ja haluan hyvät suhteet vanhempiini. mutta tälläisenään tämä ahdistaa...

 

Harmillista on kyllä tuollainen, itse laitoin välit poikki äiteeni kanssa 6 vuotta sitten ja elämäni on paljon helpompaa mitä se ol. Ehkä teilläki ois pieni tauko terää ja kannattaa puhua omien vanhempien kanssa suoraan asiasta ja kerrot mitä mieltä olet heidän tavoistaan

 

kannattaa mainita asiasta aika tiukasti,jos muu ei auta ja sit tuo tauko on kanssa aika hyvä tossa tilanteessa!t:appiukon kanssa samat ongelmat

 

ja tuskinpa he loukkaantuvat kun kerrot asian tollasena mitä tähän kirjotit,ehkä he ei koskaan oo ajatellu asiaa sun kannalta.

 

Seuraavan kerran kun menet kylään heille, toimi samalla tavalla. Vie ruuat mukanasi ja ala siivota ja huomauttele, että koskas on matot tampattu viimeksi, ei varmaan pitkään aikaan. Jos märisevät jotain, niin ihmettele, että eikö niin kuulukaan toimia. Miksi he sitten tekevät vastaavaa teillä.

 

Ensinäkin anna niiden siivota ja touhuta. Nautu siitä, asennoidu että se on sun vapaa-aikaa.
Toisekseen pidä niille tiukka puhuttelu: teillä on miehen kanssa ihan omat sopimukset siitä, miten asiat tehdään, ja kaikki toimii hyvin ja teitä tyydyttävästi. Heillä ei ole oikeutta puuttua miehesi persoonaan. Kerro myös se, että kun he tulevat kuin höyryjyrät touhuamaan kotiinne, eihän mies mahdu ja ehdi missään välissä mitään edes tekemään.
Mutta keskustelkaa asiasta ja suo heille se touhuaminen, mutta kiellä miehen arvostelu.

 

Ensinäkin anna niiden siivota ja touhuta. Nautu siitä, asennoidu että se on sun vapaa-aikaa.
Toisekseen pidä niille tiukka puhuttelu: teillä on miehen kanssa ihan omat sopimukset siitä, miten asiat tehdään, ja kaikki toimii hyvin ja teitä tyydyttävästi. Heillä ei ole oikeutta puuttua miehesi persoonaan. Kerro myös se, että kun he tulevat kuin höyryjyrät touhuamaan kotiinne, eihän mies mahdu ja ehdi missään välissä mitään edes tekemään.
Mutta keskustelkaa asiasta ja suo heille se touhuaminen, mutta kiellä miehen arvostelu.

Kiitos. Näin asiassa kai on toimittava. Tilanne on kai ajautunutkin tähän pisteeseen juuri siitä syystä, että olen antanut heidän touhuta, koska olenhan itsekin hyötynyt siitä ja olen kokeut, että se on heille tärkeää, koska tarvitsevat touhuamista nyt kun töitä ei ole, kun ovat eläkkeellä. elämämme ja suhteemme ja mieheni arvosteluun ei heillä ei tosiaankaan ole oikeutta.

 

Ensinäkin anna niiden siivota ja touhuta. Nautu siitä, asennoidu että se on sun vapaa-aikaa.
Toisekseen pidä niille tiukka puhuttelu: teillä on miehen kanssa ihan omat sopimukset siitä, miten asiat tehdään, ja kaikki toimii hyvin ja teitä tyydyttävästi. Heillä ei ole oikeutta puuttua miehesi persoonaan. Kerro myös se, että kun he tulevat kuin höyryjyrät touhuamaan kotiinne, eihän mies mahdu ja ehdi missään välissä mitään edes tekemään.
Mutta keskustelkaa asiasta ja suo heille se touhuaminen, mutta kiellä miehen arvostelu.

Kiitos. Näin asiassa kai on toimittava. Tilanne on kai ajautunutkin tähän pisteeseen juuri siitä syystä, että olen antanut heidän touhuta, koska olenhan itsekin hyötynyt siitä ja olen kokeut, että se on heille tärkeää, koska tarvitsevat touhuamista nyt kun töitä ei ole, kun ovat eläkkeellä. elämämme ja suhteemme ja mieheni arvosteluun ei heillä ei tosiaankaan ole oikeutta.

Onne keskusteluun.
Se on varmasti vaikea, vaikka siihen miten valmistautuisi. Rajojen asettaminen omille vanhemmille ei ole koskaan helppoa. joku ihme vaisto sisällä tappelee koko ajatusta vastaan.