Alan ihan totaalisesti väsyä 11-vuotiaaseen tyttäreeni, joka on toisaalta sosiaalinen ja menevä, harrastava tyttö, mutta toisaalta jotenkin liian äitisidonnainen...On menossa ja touhuaa kaiket päivät, mutta kun nukkumaanmenoaika koittaa, pitää joka asiasta sanoa moneen kertaan. Hampaiden pesu, riisuutuminen, tietokoneen kiinni laittaminen yms. on tuskan takana. Sitten kun viimein pääsee peiton alle, pitää äidin vielä jutella, rapsutella selkää tai vain olla lähellä, lähes joka ilta. Lähellä olossa ei sinänsä mitään ongelmaa ole, mutta tyttö ei osaa päiväsaikaan puhua asioistaan... ja ongelmaksi tämä alkaa muodostua koska perheessämme on myös murrosikäinen tytär ja pieni vauva. Murrosikäinen sisar moittii pikkusiskoaan ko käytöksestä murkulle tyypillisin loukkaavin sanoin, mistä yleensä puhkeaa ilmiriita ja se vaan pahentaa tämän 11-vuotiaan käytöstä. Vauvakin vie vanhemmilta, varsinkin äidiltä, voimavaroja, joten ei enää millään jaksaisi kaiket illat komentaa ja " olla läsnä "
Joskus epäilee jotain ADHD:ta tms., mutta tyttö pärjää hyvin koulussa ja on sosiaalinen ja pidetty kaveri. Mutta kyllä väsyttää se että vielä tuossa iässä pitää vanhempien vahtia iltaisin että kaikki iltatoimet tulee tehtyä. Ja olisi niin ihana että alkaisi omatoimisesti nukkumaan, ilman jokailtaista seremoniaa. Mitä lie turvallisuuden hakemista ?
Joskus epäilee jotain ADHD:ta tms., mutta tyttö pärjää hyvin koulussa ja on sosiaalinen ja pidetty kaveri. Mutta kyllä väsyttää se että vielä tuossa iässä pitää vanhempien vahtia iltaisin että kaikki iltatoimet tulee tehtyä. Ja olisi niin ihana että alkaisi omatoimisesti nukkumaan, ilman jokailtaista seremoniaa. Mitä lie turvallisuuden hakemista ?
