Ongelmana naapurin riiviö

[väsynyt naapuri]

Olenko mä ihan ahdasmielinen vai kiukustuisiko teistä joku muukin?

Olemme hiljattain muuttaneet mukavalle paritalo-asuinalueelle. Ongelmaksi on muodostunut naapurin poika. Poika on todella vilkas, eikä tottele vanhempiaan _ollenkaan_. Ikää tällä 4 vuotta. Kun olemme kotona ja omat lapsemme ovat omalla, aidatulla pihallamme, tämä tenava ryntää pihaamme. Räpeltää porttia tarpeeksi kauan saadakseen sen auki tai viime kädessä KIIPEÄÄ sen yli.

Päästyään pihaamme, suurieleisesti karjuu - PÄÄSINPÄS TÄNNE. Useimmiten tällä on kädessään keppi/maila tms. jolla surutta huitoo kaiken mahdollisen (rikkoi jo mm. lasisen pihalyhtyni). Repii hiekkalaatikosta lelut pitkin pihaa - kielloistamme huolimatta. Lapseen ei kerta kaikkiaan saa mitään kuria - vaatisi fyysistä koskemista, jotta saisin sen ulos pihastamme - ja siihen en ole kehdannut ruveta. Omat vanhempansa eivät usein edes huomaa, että tämä kakara on pihallamme, menee aikaa, jonka jälkeen tulevat flegmaattisesti käskemään tätä pois sieltä. Viime kädessä vasta hakevat pojan (joka karkaa välittömästi uudestaan..) eikä edes nuhtele lasta. Kaiken lisäksi tämän pikkuveli n. 1,5v on alkanut seurata isoveljeään ja on arvatenkin kohta myös riesana..

Mielestäni tämä on kiusallinen tilanne, en todellakaan haluaisi pilata naapurisopua sanomalla asiasta - sillä kyllähän se nyt nipolta kuulostaa kun sen sanoo ääneen. Mutta tämä ainainen vahtiminen ja vieraan lapsen toilailun katseleminen ja kieltäminenkin on kurjaa. Lisäksi oma lapseni (2v) on alkanut pelätä tätä naapurin poikaa ja on nykyään omalla pihallaan säikkynä..

Puuh. :/ Vinkkejä tilanteeseen?

 

["äiree"]

No minä kyllä karjaisisin kunnon kiellon riiviölle ja veisin hänet aina vain uudestaan omalle pihalle. Sanoisin myös vanhemmille muutaman valitun sanan kurinpitämisestä tenavalle ja siitä, että jokaisella on oma pihansa, toisten pihoille ei luvatta tulla.

Käskisin myös tenavaa keräämään heittelemänsä lelut takaisin hiekkalootaan.

 

[Blue]

Poistaisin lapsen välittömästi joka kerta kun pihaan tulee. Vaikka sitten fyysisesti. Vaihtoehtoisesti joka kerta välittömästi hälyttäisin vanhemmat paikalle hakemaan lapsensa, ja aina muistuttaisin kovaan ääneen lasta (vanhempien kuullen) että "ilman lupaa ei meidän pihaan saa tulla".

 

[vuorokausi]

Minä en paljon enää koskemattomuutta kunnioittaisi tai miettisi naapurisopua. Minä sieppaisin kiinni ja työntäsin omalle puolelle ja kävisin kysymässä kuinka aikoovat rikotut tavarat korvata. Kyllä se naapurisopu pitää tulla molemmin puolin, eikä niin että toiset on kusisukassa sen takia ja toiset mesoo niinku lystää.

 

["vieras"]

Porttiin lukko ja piikkilanka aidan päälle.

 

["mii"]

Piikkilankaa ja sähköä aitaan jossei muu auta.

 

["aapee"]

No kiva kuulla, että muillakin pinna kiristyisi.. Mä olen jo joutunut miettimään, että olenko joku lapsivihaaja kun tuntuu että verenpaineet nousee jo valmiiksi kun näenkin sen kakaran.

Kyllä mulla alkuun ymmärrys riitti, mutta nyt ei vaan jaksa enää. Kai se on vaan kunnolla ärjäistävä.. siitäkin huolimatta, että vanhemmat loukkaantuu.

Meillä on 3 lasta itsellään ja saisin kyllä kohtauksen jos joku niistä keksisi kiivetä toisten pihalle ilman lupaa. Mutta jotenkin se vieraille lapsille suuttuminen on hankalampaa. Täytynee harjoitella,

 

[Kaiutin]

Kyllä se vaan ikävä totuus on, että jotkut ihmiset eivät tajua ennen kuin heille rivakasti sanoo. Ymmärrän toki senkin, että jos olette juuri muuttaneet ja ottaneet esimerkiksi reippaan asuntolainan, on ikävää alkaa ns. haastamaan riitaa: mutta teillä on siihen oikeus ja oikeastaan mielestäni myös velvollisuus. Jos annatte tilanteen jatkua, poika muuttuu entistä rohkeammaksi ja rajattomammaksi. Nyt jos koskaan -kesä kun tulee ja "riesa" pyörii siinä koko lomakauden pahimmillaan -on korkea aika laittaa teidän perheen rajat näkyviksi.

Vinkkinä: En lähtisi syyttämään vanhempia huonosta kasvatuksesta, koska siinä on monen heikko kohta ja liekki leimahtaa helposti vihaksi, pointti jää kuulematta ja keskusteluyhteys menetetään. Sen sijaan puhuisin oman perheeni näkökulmasta syyttämättä naapurin vanhempia tyyliin "Meidän kaksivuotias on hyvin arka, ja pelkää teidän poikaa joka tulee usein omin luvin pihaamme. On mukavaa, että naapurustossa on lapsia, mutta toivoisin että kaksivuotiaani voisi olla rauhassa omassa pihassaan. Hän ei ole myöskään tottunut kovaan komentamiseen. Katsotaan sitten kun lapset vähän kasvavat, että alkaisko tuo meidän pieni innostua yhteisistä leikeistä. Eli toivoisin siis, että jos lapsenne haluaa tulla meille leikkimään (äläkä vaan sano, että sekoilemaan ja rikkomaan paikkoja), niin kysyisitte ensin meiltä aikuisilta ja sovittaisiin asiasta aikuisten kesken. Lisäksi tuon portin avaaminen on sikäli vaarallista, että se jää helposti auki ja kaksivuotiaani karkaa, ja asuinalue on meille uusi. Lisäksi pelkään, että tuo meidän pieni oppii kiipeämään aidan yli kun näkee esimerkkiä. Sovitaanko näin?"

 

["vieras"]

Kun näet, että lapsi alkaa kiivetä aidan yli tai räplää porttia, huikkaa vanhemmille, että hakevat pojan ennen kuin se tulee teidän pihalle. Jos vanhemmat ei heti tule tai lapsi huomaamatta pääsee teidän puolelle, joko palautat lapsen itse takaisin pihaansa (vaikka sitten kainalossa kantaen) tai huudat heti vanhemmille, että tulevat hakemaan lapsen pois. Ole ystävällinen mutta jämäkkä, mun mielestä tun ei tarvii mitenkään perustella miksei teidän pihaan saa tulla, mutta jos haluat, niin se että oma lapsesi pelkää, on ihan hyvä perustelu

Luulisi että vanhemmat kyllästyvät äkkiä hakemaan lasta jatkuvasti teidän pihasta, mutta jos muutosta ei tapahdu, niin porttiin joku kunnon lukko ja aidan päälle jotain jatkoa, vaikka sitten verkosta.

 

["piip"]

korkeampi aita

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28507378]Kun näet, että lapsi alkaa kiivetä aidan yli tai räplää porttia, huikkaa vanhemmille, että hakevat pojan ennen kuin se tulee teidän pihalle. Jos vanhemmat ei heti tule tai lapsi huomaamatta pääsee teidän puolelle, joko palautat lapsen itse takaisin pihaansa (vaikka sitten kainalossa kantaen) tai huudat heti vanhemmille, että tulevat hakemaan lapsen pois. Ole ystävällinen mutta jämäkkä, mun mielestä tun ei tarvii mitenkään perustella miksei teidän pihaan saa tulla, mutta jos haluat, niin se että oma lapsesi pelkää, on ihan hyvä perustelu

[/QUOTE]
Ja tuota ennen voi vielä sanoa seille lapselle itselleen, ettei hän saa tulla.

 

["vierailija"]

Sinulla on täysi oikeus kantaa lapsi omalle puolelle,jos hänen vanhempansa eivät sitä tee. Tarvittaessa aika tiukkasanainen kieltäminen/nuhtelu on myös ihan oikeudenmukaista,lapsihan selvästi pitää vanhempiaan vitsinä. Jos lapsi rikkoo jotain,voit kyllä kysyä kuinka naapurit meinasivat sen korvata,jospas vaikka vanhemmatkin heräisivät todellisuuteen kun aletaan puhua summista jotka tulee maksettavaksi pojan kurittomuuden takia!! tsemppiä!

 

["aapee"]

Kyllä se vaan ikävä totuus on, että jotkut ihmiset eivät tajua ennen kuin heille rivakasti sanoo. Ymmärrän toki senkin, että jos olette juuri muuttaneet ja ottaneet esimerkiksi reippaan asuntolainan, on ikävää alkaa ns. haastamaan riitaa: mutta teillä on siihen oikeus ja oikeastaan mielestäni myös velvollisuus. Jos annatte tilanteen jatkua, poika muuttuu entistä rohkeammaksi ja rajattomammaksi. Nyt jos koskaan -kesä kun tulee ja "riesa" pyörii siinä koko lomakauden pahimmillaan -on korkea aika laittaa teidän perheen rajat näkyviksi.

Vinkkinä: En lähtisi syyttämään vanhempia huonosta kasvatuksesta, koska siinä on monen heikko kohta ja liekki leimahtaa helposti vihaksi, pointti jää kuulematta ja keskusteluyhteys menetetään. Sen sijaan puhuisin oman perheeni näkökulmasta syyttämättä naapurin vanhempia tyyliin "Meidän kaksivuotias on hyvin arka, ja pelkää teidän poikaa joka tulee usein omin luvin pihaamme. On mukavaa, että naapurustossa on lapsia, mutta toivoisin että kaksivuotiaani voisi olla rauhassa omassa pihassaan. Hän ei ole myöskään tottunut kovaan komentamiseen. Katsotaan sitten kun lapset vähän kasvavat, että alkaisko tuo meidän pieni innostua yhteisistä leikeistä. Eli toivoisin siis, että jos lapsenne haluaa tulla meille leikkimään (äläkä vaan sano, että sekoilemaan ja rikkomaan paikkoja), niin kysyisitte ensin meiltä aikuisilta ja sovittaisiin asiasta aikuisten kesken. Lisäksi tuon portin avaaminen on sikäli vaarallista, että se jää helposti auki ja kaksivuotiaani karkaa, ja asuinalue on meille uusi. Lisäksi pelkään, että tuo meidän pieni oppii kiipeämään aidan yli kun näkee esimerkkiä. Sovitaanko näin?"

Kiitos vinkeistä, ehdottomasti samaa mieltä. Ja en todellakaan osaisikaan raivota naapurille tai olla epäkohtelias, ennemminkin olen liian kiltti enkä oikein kehtaa sanoa suoria sanoja. Siispä pointtini jääkin ehkä helposti kuulematta..

Ja muuten, oma 2-vuotiaani on tottunut kunnon komentamiseen - sen osaan kiitettävästi mitä omiin lapsiin tulee - vieraille se on huomattavasti hankalampaa, etenkin jos lapsen omat vanhemmat ovat kuulolla. Päin vastoin, luulen, että naapurin poika ei ole tottunut komentamiseen , en nimittäin ole kuullut kertaakaan heidän komentavan lapsiaan, kunhan vain hakevat niitä pois sanaakaan sanomatta...

 

["tiukkis"]

Mitä kauemmin annat pennun riehua, sitä vaikeampi on sitä saada "kuriin". Selkeät rajat lapselle, siis ihan säännöt sanoitettuna ja siten että hänen vanhempansa ne ovat kuulemassa ja ymmärtävät myös itse.

"Meidän pihalle saa tulla vain luvan kanssa." "Lupa kysytään joka kerta erikseen aikuiselta."
"Meidän pihalla ei heiluta kepin kanssa."
"Meidän pihalla ei huudeta."
"Jollei näitä sääntöjä noudata, torutaan ja tarvittaessa poistetaan pihasta."

Jotenkin noin.

 

["..."]

Ne vanhemmat kohtaa luulee elllei jo luule, että saa tulla noin vaan teille leikkimään. Heti ekasta kerrasta olisin taluttanut kakaran meiltä pois ja sanonut, että luvatta tuli.

 

[Hilpuri Tilli]

Meillä oli myös tuollainen naapuri, ok-talossa asuttiin, naapurin lapsetkin suurinpiirtein ap:n tapauksen kanssa samaa ikäluokkaa. Me ratkaistiin asia niin, että muutimme pois (se ei toki ollut ainut syy, mutta syy muiden ohessa). Ne rikkoivat mm. pyykinkuivaustelineen, ovikellon, hiekkalelut, asuntovaunun vetokoukun peitteen ja naarmuttivat autoja pyöräillessään niiden välissä.